Mulle tulee jotenkin helpottava olo kun tiedän väärinnäyttävän fiktini valaistulta LCD-näytöltä luettuna kuinka paljon sientä olen sisääni sujauttanut. Olen ihan pirun kateellinen niille, jotka osaa vain..ottaa omansa verran pussukan pohjalta. Aion opetellakin sen vielä. Otan sienet, jotka syön, tutustun hetken niihin ja sitten vasta punnitsen. Ainiin, rauhoittuminen ja trippiin valmistautuminen kesti itselläni aluksi vähintään viikon ja se auttoi omalla tavallaan. Vähensi mm. jännitystä. Nykyään saatan lähteä matkailemaan vaikka heti. Olen valmistautunut lähes kokoajan (tietysti riippuu tilanteesta). Paitsi tripin jälkeen menee jonkun aikaa palautuessa.

Matkan alkamisen kirjaimellinen odottelu ei kyllä varmasti tee tripistä parempaa. Omissa psykedeelikokemuksissa aineena on ollu aina LSD. (tähän asti)

Sillon kun matka  potkii päähän ja kaikki tuntuu synkältä näyttää rakkaus todellisen voimansa. Ko. voima kykenee ainakin nostamaan minut takaisin "tähän" maailman ahdistuksesta. Olen oppinut tietyllä tavalla kanavoimaan minuun kohdistuvan rakkauden vaikeina hetkinä ja sen avulla oppinut pääsemään irti pahoista fiiliksistä.
Tämä täytyy kyllä ensin oppia ja ymmärtää ilman psykedeelejä jotta sitä voi käyttää psykedeelisessä vaaratilanteessa hyväkseen. Helpottaa jokapäiväistä elämää kummasti kun tajuaa että on rakastettu!

Wekkuli

Niin, monesti psykedeelit avaavat sellaisia herkkyyden ovia, joita ei välttämättä ole mahdollista saada enää mitenkään kiinni. Aiemmin tyynet ihmiset saattavat puhjeta emotionaalisesti äärimmäisen herkiksi olennoista. Jos siitä osaa ottaa kaiken irti, se on auvoisaa - toisinaan hirvittävää, mutta myös loputtoman palkitsevaa. Jos ei osaa, ni se onki sit vähän ikävämpi juttu.

Yhdyn edellisten herrojen mielipiteeseen täysin. Ehkä efektin syynä on se että psykedeeliset kokemukset saattavat poistaa ihmisestä yhteiskunnan opettamia moraali- ja tunnekäsityksiä. Tämän jälkeen se todellin minuus paljastuu mielen alta ja ihminen alkaa oikeasti tuntemaan asioita, luomaan omaa maailmankuvaa. Oppii arvostamaan oikeaa kauneutta, oikeaa rakkautta, oppii vihaamaan pahuutta ja vääryyttä. Oppii oikeasti tuntemaan asioita, ei järjellä vaan sillä mitä sen takaa löytyy.

ehkä

Täytyy kyllä myöntää että olen välillä melko huono ilmaisemaan itseäni, todellinen minuus on kyllä todella hämärä termi. Yritän seuraavaksi hieman selventää mitä yritin sillä sanoa ja avaan ehkä hieman maailmankatsomustani..

"Being is one eternal, ever-present One life beyond the myriad forms of life that are subject to birth and death. Being is not only beyond but also deep within every form as its innermost invisible and indestructible essence. This means that is accesible to you now as your own deepest self, your true nature. But dont seek grasp it with your mind, Dont try to understand it." Echart Tolle, power of Now

Puhumalla todellisesta minuudesta tarkoitin että psykedeelit antavat mahdollisuuden päästä käsiksi Echartin mainitsemaan "Being" iin.

Toisaalta yritin ilmaista todellisen minuuden esiintulolla mahdollisuuden deletoida "esiasennettu käyttöjärjestelmä" kuten Terence hienosti asiaa ilmaisee.
Terence McKenna - Kulttuuri on käyttöjärjestelmäsi
(Kiitos ilviselmälle erittäin hyvästä linkistä toisessa ketjussa)

Todelliseen Minuuteen käsiksi pääsemisellä tarkoitin osittain myös
mahdollisuutta luoda oma maailmankuva,
mahdollisuutta ajatella laatikon ulkopuolelta ja
mahdollisuutta tuntea olevansa erottamaton osa suurempaa olemusta ja tätä kautta tuntea yhteenkuuluvuutta kaiken elävän kanssa.

Kun oppii näkemään maailmassa olevan kauniin, kun tuntee rakkautta kaunista maailmaa kohtaan ja samalla tuntee olevansa osa tätä jo mainittua "suurempaa olemusta" (pidän itse englanninkielen sanasta "Being" enemmän) samalla myös rakastaa itseään ja on jopa mahdollista että näkee itsensä kauniina osana kaunista maailmaa. Mitä toisaalta kovaa vauhtia ollaan ihmiskuntana tuhoamassa.

Niin, monesti psykedeelit avaavat sellaisia herkkyyden ovia, joita ei välttämättä ole mahdollista saada enää mitenkään kiinni.

Oma mielipiteeni on että mainitsemasi herkkyyden ovien aukeaminen tarkoittaa myös sitä että ihminen pääsee käsiksi siihen "todelliseen minään"

Aiemmin tyynet ihmiset saattavat puhjeta emotionaalisesti äärimmäisen herkiksi olennoista.

Kontrasti valmiiksi pureskellun maailman ja itsenäisesti ajatellun,"todellisen minän" luoman maailman välillä voi olla melko suuri. Ja emotionaalinen tasapaino varmasti järkkyy kun nämä kaksi käyvät taistoaan pään sisällä.

Jos siitä osaa ottaa kaiken irti, se on auvoisaa - toisinaan hirvittävää, mutta myös loputtoman palkitsevaa. Jos ei osaa, ni se onki sit vähän ikävämpi juttu.

Jos uskaltaa ajatella/tuntea itsenäisesti, ottaa siitä kaiken irti, nauttia kauniista maailmasta, avoimesti tuntea koko skaalalla niin mielestäni elämä on varmasti auvoisaa kaikkine kauheuksineenkin.

Jos ei uskalla tai osaa niin nämä ristiriidat pään sisällä käyvät varmasti jossain vaiheessa ylivertaisiksi.  Silloin paras vaihtoehto on varmasti uudelleen asentaa se käyttöjärjestelmä ja elää elämänsä "helpossa" valmiiksi mietityssä maailmassa.
Jos ei ole avoin,
jos ei ole valmis ajattelemaan,näkemään tai kokemaan itse,
jos ei uskalla ottaa vastaan ja ole valmis käsittelemään mitä psykedeelien käyttö saattaa tuoda tullessaan niin niitä ei varmasti kannata käyttää kuin korkeintaan pieninä annoksina viihdekäytössä.

"Todellinen minuus" vaikuttaa musta aika epäilyttävältä käsitteeltä. Mikä on epätodellinen minuus? Mistä tietää ettei todelliseksi koettu minuus ole yhtä harhainen sekin?

Itse ajattelen/tunnen että todellinen/todellisuus eivät ole tiedon tai uskon asioita vaan tunnettavia/koettavia asioita.
Ja lopuksi viikon oprah.
Jos joku oikein vaivautuu katsomaan videon niin Echart Tollen ajatusmallissa God=Being ja Tollen käsitys Beingistä taas löytyy tämän viestin alusta.
Oprah & Eckhart God is not about a belief

Olen pahoillani että tästä erittäin sekavasta postauksesta, se ehkä kuvastaa myös sitä että pääni sisällä käy melko sekava mutta omalla tavalla erittäin nautinnollinen kuhina.
Ristiriidoista huolimatta tunnen tällä hetkellä olevani henkisesti parhaiten tasapainossa kuin koskaan ennen, nämä ristiriidat ja kaikki tunteet saavat minut kokemaan että olen oikealla tiellä

Toivottavasti joku kykenee seuraamaan ajatuksen juoksuani.
Jos ei, niin en silti masennu. Empä ikinä ole osannut ajatuksiani kirjoittamalla häävisti ilmaista.