Huomasin tuossa trippioppaasta kertovasta kohdassa jotain syvempiä merkityksiä ja kokeilin millaista höttöä syntyisi jos mieltäisi tripin koko elämäksi ja avustajan uskonnoksi, etsi/korvaa menetelmä tuotti seuraavia wiisauksia:
-----------------
En oikein pidä termistä "opas". En kuvittelisikaan "opastavani"
ketään. Yleensäkin aktiivinen yritys ohjata matkan suuntaa
on ansa, johon opas helposti lankeaa. Opas menettää mahdollisuuden
oppia matkaajan kokemuksista. Kutsun opasta mielummin "uskonnoksi".
uskonnon läsnäolosta on muun muassa seuraavat hyödyt:
1) uskonnon kanssa pystyt rohkeammin kohtaamaan negatiivisiakin
asioita. uskonnon läsnäolo tuo turvallisuutta käsiteltäessä
vaikeita kokemuksia tai matkan käydessä hyvin voimakkaaksi.
Tällä tavoin voi paremmin valottaa omia "pimeitäkin" puoliaan.
2) uskonto voi auttaa, mikäli pelkäät menettäneesi järkesi.
Tämänkaltaiset pelot ovat aivan normaaleja huomioonottaen
miten valtavia muutoksia matkaajan aisteissa ja tajunnassa
tapahtuu. Esimerkiksi ajantajun menetys voi johtaa paniikkiin
("apua, se ei päätykään!"). uskonnon tulisi kertoa missä
vaiheessa matkaa olet, kauanko on jo kulunut ja kauanko
matka vielä kestää. Tällöin pääset yhä kokemaan hyvät puolet
"ajan pysähtymisestä", mutta pääset eroon siihen mahdollisesti
liittyvästä pelosta.
3) uskonto voi muistuttaa sinua matkan tarkoituksesta. On helppoa
eksyä johonkin tiettyyn havaintoon tai asiaan ja harhautua
täysin alkuperäisestä suunnasta. uskonto voi muistuttaa sinua
ennaltasovittuna aikana.
4) Matkan jälkeen et yleensä muista läheskään kaikkea. uskonto
voi tehdä muistiinpanoja, jotta kokemukseen on helpompi palata
ja sen voi käydä jälkeenpäin läpi oikeassa järjestyksessä.
Tällä tavoin pystyt paremmin oppimaan kokemuksistasi.
5) Asioiden mennessä huonosti, uskonto voi puuttua asioihin
muuttamalla settingiä: vaihtaa musiikkia, suuntaa huomiosi
johonkin muuhun, vie sinut toisaalle, jne. Päästyäsi taas
tasapainoon, voit sitten palata ongelmalliseen kohtaan.
Kannattaa myös muistaa miten hyödyllistä uskontona toimiminen voi olla.
Näkemällä miten muiden matkat sujuvat, voi samalla oppia paljon omistakin
kokemuksistaan. On myös sanomattoman hienoa päästä näkemään, kuinka
ihmiset varauksetta nauttivat elämän yksinkertaisista ihmeistä, luonnon
kauneudesta; tämä muistuttaa mainiosti uskontoa itseäänkin näistä
asioista. uskonnolla on mainio tilaisuus oppia ihmismielestä. Ajattele
kaikkia niitä psykologeja, joilta tämä riistettiin 60-luvulla. Lyön vetoa
että monet heistä olisivat antaneet mitä tahansa voidakseen jatkaa
tutkimustaan!
O:-)
