Tuli mieleeni sellainen idea että jos luovuus ja neuroplastisuus liittyisivät ilmiöinä jotenkin toisiinsa, ts. luovalla ihmisellä hermoverkkojen uudelleenorganisoitumisnopeus olisi keskivertoa nopeampaa. Olen huomannut itselläni kummallisia luovuuskohtauksia laskuvaiheessa, jostain vaan ilmaantuu uusia melodioita tai action-filmien käsiksiä, ideoita tai rimmaavia runonpätkiä. Otsatuntumateoriani on että sopivan päräyttävä sienimatka aiheuttaa neuroplastisuuden hetkellistä dramaattista lisääntymistä. Mielipiteitä?

Jaa.. kysyitkin vaikean, miksi siis joku filmigenre tulee mieleen ja toinen ei.. oon nytkin hieman laskusienissä eikä rationaalinen ajattelu oikein tunnu juoksevan mut oisko kyse siitä että jos psilosiini hieman lamaa näitä cortexin poimuttuneita aivoalueita, jossa sen ihmisyyden väitetään majailevan niin sä et tässä tilassa välttämättä kykene miettimään kovinkaan syvällisiä päähenkilöiden dialogeja mutta jonkun tommosen fyysiseen kehoon ja tunnepuoleen liittyvän mätön kylläkin. Ehkä niihin liittyvät fiilikset on sitten kaikille nisäkkäille/selkärankaisille tyypillisiä. Öööh.. siis nappaamalla X silokkia musta tulee norminisäkäs ilman korkeempia aivotoimintoja ja Z tähän lisää niin maailma alkaa aueta matelijan näkökulmasta. Harmi kun sisiliskot eivät ole vielä heränneet talviuniltaan, niiden kanssa voisi yrittää kommunikaatiota...