Tein sitten sienimatkan. Otin 22 kuivattua silokkia, jotka pureskelin taikinaiseksi mössöksi, jonka sitten nielaisin parin kaakaokupillisen kyydittämänä. Kaakao oli ihan kaupan perusjauhetta kuumaan veteen sekoitettuna. Tolla silokkimössöllä tuntui musta jotenkin lievä puuduttava vaikutus suussa, ehkä osa aineksista sitten imeytyy suoraan limakalvojen läpi lähihermostoon. Olin syönyt ehkä 6h aikaisemmin munakkaan sipulilla, joka mahdollisesti vaikutti myöhempiin tapahtumiin.

Ensin makailin sohvalla musiikkia kuunnellen. Jossain vaiheessa äänet alkoivat tuntua voimakkaammilta ja täyteläisiltä ja ikkunasta näkyvät puiden oksat alkoivat saada kiekuramaisia koristeita. Vanhassa viiden markan setelissä oli näitä tyyliteltyjä kuusenoksia, jotkut oksat muistuttivat niitä ikäänkuin haarautuvien oksien kulmat olisi pakotettu välillä 30, välillä 60 asteeseen. Tämmöisiä monikulmaisia kiekuraspiraaleja näkyi erityisesti paikoissa, jossa taivas paistoi harvan puunlatvan läpi. Kun katsoi hieman sivuun, kiekurat olivat erivärisiä pastellisävyillä. Pientä huonovointisuutta.

Puin päälleni ja lähdin ulos. Umpihangessa talsiminen oli ehkä virhe, joka lisäsi pahoinvoinnin tuntemusta, yökötti ja maha tuntui nipistelevältä. Toisaalta hangessa näkyi hienoja visuaaleja kun pysähdyin hetkeksi tarkastelemaa, kiven päälle satanut lumi näytti kuin sen päälle joku olisi levittänyt pitsiliinan, joka eli ja hengitti. Silmät kiinni visuaalit todella voimakkaita ja värillisiä, näin ikäänkuin monien osin läpinäkyvien kalvojen peittämän luolan tai luolaston, joka hengitti ja vaihtoi väriä muuttuen tumman keltaisesta lopulta oranssinpunaiseen. Yllättävää kyllä kaikki muotoviivat olivat kaareutuvia, tässä ei ollut yhtään suoraa linjaa, tasoa tai terävää kulmaa. Kylmyys tuntui ihan normikylmyydeltä. Yökötti rankasti, laatta ei kuitenkaan lentänyt. En oikein kyennyt nauttimaan yökötykseltä kunnolla visuaalien estetiikasta. Piereskely tuntui jonkin verran auttavan nauseaan. Palasin kotiin. Paskalla käynti helpotti oloa huomattavasti, paskantaminen sujui hyvin läsnäolevissa tunnelmissa, ei silleen puolihuolimattoman tiedostamattomasti kuin yleensä. Lepäilin sohvalla puunlatvoja katsellen, samat kiekurat yhä näkyvissä, lisäksi jonkinlaista hunajakennostoon vertautuvaa rakenteiden solumaista järjestäytymistä, ikäänkuin 6-kulmaisia pystyvenyneitä soluja, joissa sateenkaarisävytteinen tuma keskellä. Samaa näkyi kynttilän liekissä ja silmät kiinni. Ilta alkoi pimetä ja olin selvästi laskeutumassa takaisin. Väsymys painoi ja menin nukkumaan visuaalien tanssahdellessa vielä luomien takana. Näin sekavaa unta joidenkin saksalaisten opiskelijoiden mielenosoituksesta, jossa kulkue marssi sellaista katukuilu-autobahnia pitkin. Ja myöhemmin söin soppaa jossain köyhien tukiyhdistyksen keittiössä jonkun naisen ja tämän tyttären kanssa. Heräsin virkistyneenä 9 tunnin unien jälkeen - tosin univelkaa oli jo ennestään ja mulla tahtoo vuorokausirytmit heitellä näin vuoden pimeinpänä aikana. Kaikenkaikkiaan retrospektiivisesti melko hyvä reissu nauseaa lukuunottamatta. En tiedä johtuiko se mulla kaakaosta vai siitä ennen ollut paastonnut kunnolla ennen lähtöä, pitänee kokeilla ensikerralla paastoon liitettynä. 22 on mulle keskivahva annos, en ole käynyt yli 35:ssa. Noi kalvomaiset visut oli uusi juttu, johtuisiko sitten kaakaon lievästä MAOi-vaikutuksesta vai yleisestä myrkytystilastani, en tiedä.

Voihan <rumasana> nyt kait pitäisi olla kiitollinen että olen vielä hengissä enkä lataamolla tai jääkaapissa. Kävin jossain missä ei ehkä olisi kannattanut. Tässä raporttia tuoreeltaan kun vielä muistan jotain.

Alkuvalmistelut gummihuascakaavan mukaan, 1/2 putelia mustaherukkatiivistettä naamaan klo 1200. laimennettu 1 osalla kuumaa vettä. Klo 1245 alotin sieniosuuden valmistelut, silppusin 39 kuivattua silokkia mukin pohjalle ja niille kaveriksi 1 sitruunan mehut. Dose vaikutti mukin pohjalla, sanoisinko miehekkään kokoiselta. Sekoittelua. 1255 keitin mukillisen laimeaa kaakaota jonka sotkin sieniliemen joukkoon. Maku ei taaskaan juuri hivellyt makuhermoja.

Nousu: ei suuremmin nauseaa mutta nopea, tapetit alkoivat hengittää yllättävän nopeasti ja pystyssä pysyttely tuntui vaikealta. Kävin viimehetken kusipaskalla kun tuntui että nyt mennään lujaa johonkin suureen tuntemattomaan. Hain pullollisen vettä viereen ja asetuin patjalle makoilemaan. Huoneen oven ääriviivat hävisivät ikäänkuin sammakonkudun sumentamiksi ja välillä ääriviivoja näkyi useita eri väreillä vierekkäin. Vatsassa kurisi ja jonkun verran nauseaa. Luomet kiinni visuaalit hyvin voimakkaita ja pelottavia, katselin jonkun aikaa ikäänkuin voimakkaasti sykkivään tunneliin, jonka mustat aaltoilevat seinät olivat täynnä monenvärisiä, jatkuvasti muutoksessa olevia fraktaaleja. Päädyin jotenkin flippailemaan pelottavan näköisen huoneen ja tämän fraktaaliluolan välillä. Joissain tummissa paikoissa huonetta esiintyi samoja sykkiviä fraktaaleja. Korvissa kuului pätkivää siritystä. Olo tuntui patjalla maatessa välillä kuumalta, välillä kylmältä, jopa ristiriitaisesti ikäänkuin toinen käteni olisi paahtavassa helteessä ja muu keho vapisee kylmästä. Sätkin varmaan pari tuntia sikiöasennossa eräällä toisella reissulla oppimaani voimalaulua hyräillen, kehoani tunnustellen ja yrittäen ajatella myönteisiä ajatuksia kanssaihmisistä, jotenkin suuri totuus siitä että jäljelläolevalla loppuelämälläni on merkitystä jos voin ja osaan valita rakkauden tilanteessa kuin tilanteessa. Välillä ajattelukin tuotti tuskaisaa angstia, paremmin meni kun yritin tuntea asiat "sydämellä" ilman turhaa analyysia. Yritin välillä käydä vessassa oksentamassa kun tuntui oksettavalta mutta mitään ei tullut ylös ja näin vain fraktaalien pyörivän vessanpöntön seinämissä kuin siinä silmät kiinni-tunnelissa. Ehkä tässä vaiheessa olisi pitänyt vaan sukeltaa siihen tunneliin ja katsoa mihin se johtaa, mutta jänistin. Välillä tuli mieleen soittaa 112:een, mutta tuskin siitä ois tullut muuta kuin helvetillinen souvi naapureiden ihmeteltäväksi. Päätin ottaa kohtaloni vastaan patjalla maaten, oli se mikä tahansa. Tässä vaiheessa kello oli rhkä jotain 15-16 alkoi hiljalleen hämärtymään. Sytytin kynttilän turvalliseen jalkaan palamattomalle alustalle lattialle. Tästä tuikusta riitti sitten hupia seuraavat pari tuntia, kerran liekkiin vilkaistua sen kuva jäi ikäänkuin silmät suljettua hehkumaan fraktaalimaisemaan ja välillä tämä leviävä valoalue sai kultaisia ornamentteja päälleen, näytti hyvin paljon joltain islamilaiselta kalligrafialta. Jos osaisin arabiaa ehkä tuosta lieskasta olisi voinut lukea allahin johdatusta tai muita viisauksia. Tämä kaikki on sikäli hyvin hämmentävää kun en normaalisti usko jumalolentoihin, mutta jos sellainen on olemassa voisin yrittää toimia hänen rakkautensa välikappaleena Fransiskus Assisilaisen tapaan. Musiikin kuuntelu ei oikein toiminut, jotkut kappaleet tuntuivat energioiltaan epäsopivilta ja jotkut taas paranoiaa pintaan nostavilta. Jatkoin hyräilemistä. Kusella käynti ja piereskelu auttoivat oloa parempaan suuntaan, alkoi tuntua ekaa kertaa siltä että selviäisin hengissä ja kenties järki tallella. Hampaiden pesu tuntui oudolta, ikäänkuin leegot olisivat kasvaneet kokoa. Ikkunasta avautuva näkymä oli jotenkin warholmainen, puunoksilla oli vieressään sinisiä ja punaisia haamuoksia. Join pikku siemauksia vesipullosta.  Nyt alkoi musiikin kuuntelukin maistumaan. Yritin saada pahan maun pois suustani pureskelemalla kardemumman siemeniä. Innostuin haistelemaan kardemumman eteerisiä aromeja mutta se tuntui virheeltä kun ympäristö alkoi yllättäen pimetä. Lopetin ja lähdin ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Kävely sujui tässä vaiheessa ihan normaalisti, maisema näytti nyt illan pimettyä suht. normaalilta, naapurien jouluvaloja saa vieläkin katsella.

Takaisin kotiin. Klo 1800 yritän käyttää tietsikkaa, mutta näyttö on ärsyttävät räikeä ja winhotuksen tahmailut alkoivat vetää trippia paskaan suuntaa. Ja näin käy välillä normielämässä, ehkä pitäis vaihtaa linuxiin. Sammutin koko paskan ja keskityin tuijotelemaan aina luotettavaa kynttilääni ja kuuntelemaan reipasta irkkumusaa. Klo 1900 alkoi hiukoa ja herättelin ruoansulatusta muutamalla pienellä ruisleivän palalla, keittelin ja join teetä. Olin selvästi "laskusienessä" tulossa takaisin. Visuaalit haihtuvat pikkuhiljaa, mutta mulla vielä nytkin 13 tuntia aloituksen jälkeen epätasaisuuksia luomien takana. Joku pikku migreeni kiusasi laskussa, ikäänkuin jomotti ensin oikealla ohimolla ja sitten vasemmassa takaraivossa. Outoa mutta nyt ei esiintynyt joistakin tripeistä tuttua yskänlääke-efektiä, jossa ensin hengitys ikäänkuin vaikeutuu ja sitten saa rykiä irronneet limat ulos keuhkoista. Voin raportoida vielä jälkihehkusta huomisen osalta jos jotain erityistä ilmenee. Olen aiemmin huomannut että jos juon jälkihehkupäivänä pari kuppia kahvia, seurauksena on ärtynyttä lyhytpinnaisuutta, ei oikein jaksa kuunnella muiden ihmisten oman navan tuijottelu -juttuja. Jätän siis kahvit väliin.

39 oli mulle selvästi liikaa, visuaaleista ei oikein pysty nauttimaan jos primitiivinen kuolemanpelko näykkii persettä.

Olet luultavasti oikeassa, kokemus pukkasi päälle niin nopeana ja energisenä että sitä on vaikea pukea sanoiksi, olen joskus ollut pahassa myrskyssä pikkupaatilla - siinä oli jotain samaa avuttomuuden tuntua itseäniä suurempien voimien myllerryksessä, ehkä se sikiö on jonkinlainen muistuma varhaislapsuuden avuttomuudesta, jolloin myös oli ulkomaailman armoilla. Yritän joskus pienemmällä dosella, ehkä 20-30 voisi toimia mulla parhaiten.

Hämmästyttävää oli myös ettei trippi suinkaan loppunut edes klo 0200 seuraavana yönä kun yritin mennä nukkumaan, visuaaleja pyöri edelleen silmissä ja unitilaa lähestyttäessä tuntui siltä kuin oman sydämenlyönnit olisivat saaneet koko kehon ja patjan voimistumaan heilumisliikkeeseen, jotain tasapainoaistin harhoja. Nukahdin vihdoin ehkä 0430 ja heräsin 1200. Näin erittäin selväyksityiskohtaisen unen jossa olin vuoristomökissä rynnäkkökiväärin kanssa ja rajavartiolaitoksen helikopteri mukanaan 2 ukkoa jahtasi mua tai kyseessä oli joku harjoitus. Helikopteri laskeutui lopulta mökin pihalle ja ukot vitsailivat jostain vuotavasta polttoaineletkusta. Loppupäivä on mennyt jonkinlaisessa claridadissa, pikku suupaloja syöden. Tripin venyminen yli normi 6h:n lienee mustaherukka MAOi:n ansiota?

Mulla on vieläkin vaikutuksia, nukkumaan mennessä tummanharmaiden fraktaalien tanssahtelua ja välillä jotain tinnituksen tapaista suhinaa korvissa. Nukahdin kyllä muutamaksi tunniksi mutta heräsin lievään nauseaan ja silmissä pyöriviin voimakkaamman värisiin fraktaaleihin, joiden joukossa muutama ikäänkuin kirkkaampia punaisia ja keltaisia pikkupikseleitä sisältänyt visu. Sitten pari kertaa kun olen avannut silmät olen havainnut kummallisen loopin huoneen valaistuksen ikäänkuin voimistuessa ja heikentyessä ehkä 5-10 kertaa sekunnissa korvien samalla suhistessa jotenkin synkassa tämän ilmiön kanssa.

Yritän pitää itseni rauhallisena ja olla kuumottamatta näistä "flashbackeista", toivottavasti loppuvat tai ainakin heikkenevät lähipäivien aikana. Onko muilla kokemuksia flashbakeista 40 tuntia sienten nauttimisen jälkeen? Söin päivällä normiruokaa mutta kevyemmän annoksen.

Sellaista mietiskelin että kun varsinkin herätessä, viimeksi tänään 1330 pyörii visuja silmissä niin voisiko unen aikana käpylisäkkeestä olevalla DMT:llä olla tohon vaikutusta? Jos mulla on MAOi-mekanismit vielä voimissaan ja ne estävät kehon omaa DMT:tä hajoamasta heti kuten ayahuascan. Tuli mieleen kokeilla mitä tapahtuisi jos vain joisi ison dosen tuota mustaviinimarjamehua tunnin ennen nukkumaanmenoa ja yrittäisi muuttaa mahdolliset unet lucideiksi. (Tämä siis joskus tuonnempana kun olen taas tukevasti maan pinnalla).

Tänä aamuna olo tuntui herätessä ensimmäistä kertaa normaalin tokkuraiselta, fraktaaleja ei löytynyt vaikka yritin silmät kiinni tihrustaa. Eihän tähän mennytkään kuin 5 päivää. Raportoin jos lähiviikkoina havaitsen jotain outoa, pidän sienipaastoa jonkun aikaa ja lataan akkujani.

Yritän pitää itseni rauhallisena ja olla kuumottamatta näistä "flashbackeista", toivottavasti loppuvat tai ainakin heikkenevät lähipäivien aikana. Onko muilla kokemuksia flashbakeista 40 tuntia sienten nauttimisen jälkeen? Söin päivällä normiruokaa mutta kevyemmän annoksen.

Ottaessani osaa Santo Daimen ayahuasca-rituaaliin tammikuussa minulla oli erikoisia välähdyksiä silmäkulmissa vajaa kolme viikkoa. Nuo välähdykset toki vähenivät pikkuhiljaa kunnes lakkasivat kokonaan. Välähdykset olivat lähinnä sellaisia kuten ollessani suihkussa näin jotain äärimmäisenä vasemmalla, joka oli vaaleaa ja usvaista. Kun käänsin katseeni sinne, niin eihän siellä mitään ollut. Joskus saatoin nähdä, että lattialla viuhahti jokin (täällä on pieniä muurahaisia siellä täällä), mutta jälleen vain välähdys silmäkulmassani ilman todellista objektia.

En tätä kokenut kovinkaan kummoiseksi asiaksi sillä se oli tuttua parinkymmenen vuoden takaa päivänsini- ja HBWR-siementen yhteydestä.
Noin selkeitä jälkitiloja kuten sinulla oli ei kuitenkaan minulla ollut.