Kultainen leikkaus, fraktaali, kaikkeus on suuri tyhjyys. täydellisyys, luonto, musta neliö. ikuisuus, olematon olo, kaikki olkoon ääretön kun ei kuitenkaan ole, ei ole. Tää Oli Tässä. Egokuolema, Yleensä tuohon pisteeseen päästessä ei enää osais kai puhuakkaan saatikka keskustella. ei voi kuvailla oikein mutta se on se, ei mennyttä eikä tulevaa.
kaikki alkoi siitä kun kaiiki oli niiin inhottavan paksua ja yhtäkkiä kauhean ohutta, oli musta ja valkoinen ja kun pomo sanoi, ne söivät toisensa, ei ääntä, kymmenissä eri muodoissa olen selvinpäinkin(tai siis ilman hyymeitä) kokenut tämän tai nähnyt siitä unta. kaikkeus jaettiin ja jäi vaan hiekkaa eikä siitä saanut otetta. eikä se tuntunut kivalta, vain äärimmäinen tuska joska voi havaita, kun sielu on täynnä paskaa niin että ei sekaan sovi ja kylmä naisääni huutaa sanoja joita ei muista. kun syke alkaa, voi heti havaita että tämä johtaa tuhoon, se on alusta alkaen ristiriita tai jonkilainen taistelu. olen kahden ydinkärjen välissä ja laukaisen toisen, se vain luisuu niin olen täysin vailla kontrollia ja täynnä pelkoa, vaikka tapahtuma on täydellinen ja selvä.
se on siinä. tekstin korjaus ohjelma vetää punaisen siksakin joka sanan alle, paitsi ON
.
