Psilosybiini.info
Uudistunut keskustelupalsta osoitteessa https://discourse.psilosybiini.info

Millä asenteella lähdette tripille?

Vieras · 6 · 4004

Merlin

  • Vieras
Olen pian ottamassa tripin. Olen ihmiseni kanssa keskustellut paljon siitä, millä asenteella tripille lähdetään. Ihan vilpittömässä pohdiskelumielessä tämän topicin aloitan. Omalla kohdallani on kaksi erityistä asiaa mitä olemme miettineet ja joista haluaisin kirjoittaa.

Viime aikoina elämä on ollut yhtä tasaista katastrofijaksoa. Elämä on ollut suunnilleen viimeiset kaksi kuukautta täydellisesti päin mäntyä, ja tasaisin väliajoin on tullut lisää täysin sietämättömiä kokemuksia, joiden tuoma ahdistus on ollut äärimmäistä. Uskon, että trippi voisi auttaa minua pääsemään käsiksi näihin asioihin ja käsittelemään niitä. Uskaltaisin sanoa että minulla on jokseenkin hyvä kyky introspektioon ja itsensä analysoimiseen, mutta nämä asiat ovat aivan eri skaalaa kuin elämän ongelmat yleensä. Tuntuu, että tapahtumat ovat olleet niin vaikeita ja myöskin niin kokonaisvaltaisia, etten pääse niihin käsiksi. Tiedän, että ne vainoavat minua, mutta niihin on vaikea tarttua. Toisaalta ei myöskään olisi ihme jos nämä asiat kaatuisivat tripillä päälle liiankin kovaa ja trippi aiheuttaisi vain lisää kaoottisuutta psyykkiseen elämäntilanteeseeni. Koska minun on vaikea käsittää näitä kokemuksia, en yhtään tiedä mitä alitajunnasta tripillä pullahtaa. (Huom. viimeiset kaksi viikkoa on tosin ollut täysin rauhallista elämää, eli en tällä kyseenomaisella hetkellä ole keskellä mitään akuuttia kaaosta. Silloin en aivan taatusti lähtisi tripille jos näin olisi)

Toisekseen, tämä ihmiseni on ollut huolissaan siitä että yritänkö tulevan trippini ottamalla kokea itseäni toisten vertaiseksi. Kaveripiirissämme käytetään paljon psykedeelejä ja kannabista. Minä olen meistä ehdottomasti nuorin. Olen joutunut elämässäni paljon kokemaan syrjimistä, syyllistämistä, halveksuntaa ja muuta ikävää, mikä on saanut minut kokemaan ulkopuolisuutta ja huonontanut itsetunnon kirkkaasti miinuksen puolelle. "Kompetenssin saavuttaminen" ei missään nimessä ole syy, johon haluni/päätökseni tripata palautuu, mutta periaatteessa niin kuitenkin käy kun tripin otan. Onko väärin kokea näin? Ottaisin tripin silti vaikka tämä aspekti siitä häviäisi kokonaan.

Yleistä pohdiskelua: Haetteko tripiltä mitään? Onko mielestänne väärin hakea tripiltä asioita? Eikö jo sienten suuhun pistäminen ja nieleminen ole itse asiassa tripin, trippikokemuksen hakemista?


Poissa Shiron

    • Viestejä: 640
    • Karma: 26
    • Profiili
Ehdottomasti haen tripiltä aina jotain. En tee sitä "muuten vain". Erowidin Psychedelic FAQ:ssa on kerrottu aika hyvin kohdassa 2.8:

Lainaus
Klassinen hindulaisuus tarjoaa neljä vaihtoehtoa:

(1) Henkinen kasvu, älyllinen ymmärrys, terävöitynyt näkemys itseen ja
    ja kulttuuriin, elämäntilanteen parantaminen, nopeutettu oppiminen,
    ammatillinen kehitys.

(2) Velvollisuus, muiden auttaminen, huolenpito, kuntoutuminen.

(3) Huvi, aistillinen nautinto, esteettinen mielihyvä, läheisyys toisiin,
    puhdas kokemus.

(4) Transsendenssi, vapautuminen egosta ja aika-avaruuden rajoista;
    mystinen yhtyminen.

http://www.erowid.org/lang/fi/fi_psychedelic_experience_faq.shtml
Life should not be a journey to the grave with the intention of arriving safely in a pretty and well preserved body, but rather to skid in broadside in a cloud of smoke, thoroughly used up, totally worn out, and loudly proclaiming "Wow! What a Ride!"


Poissa Hypnagogic

    • Viestejä: 250
    • Karma: 14
    • Profiili
Uskaltaisin sanoa että minulla on jokseenkin hyvä kyky introspektioon ja itsensä analysoimiseen, mutta nämä asiat ovat aivan eri skaalaa kuin elämän ongelmat yleensä. -- Toisaalta ei myöskään olisi ihme jos nämä asiat kaatuisivat tripillä päälle liiankin kovaa ja trippi aiheuttaisi vain lisää kaoottisuutta psyykkiseen elämäntilanteeseeni. Koska minun on vaikea käsittää näitä kokemuksia, en yhtään tiedä mitä alitajunnasta tripillä pullahtaa.
Terve, Merlin. Erinomainen topic! Jos tahdot henkilökohtaiseen tilanteeseesi opastusta, suosittelen keskustelemaan jonkun arvostamasi tuttavan kanssa (mielellään yli kaksikymppisen, vaikka tästä varmasti saankin jotain kautta pian kritiikkiä). Jotta pohdintaasi osaisi vastata paremmin, tulisi tilanteesi tuntea paremmin. Tekstisi lukijana ehdotan joka tapauksessa, että esittäydyt Yhteisö-alueella. Olisi arvokasta kuulla enemmänkin. Ehkäpä saisit samalla tämän viestiketjun aloituksesta hieman kevyemmän.
Toivon, että toimit näiden vinkkien suhteen introspektiosi mukaisesti. :)

(Huom. viimeiset kaksi viikkoa on tosin ollut täysin rauhallista elämää, eli en tällä kyseenomaisella hetkellä ole keskellä mitään akuuttia kaaosta. Silloin en aivan taatusti lähtisi tripille jos näin olisi)
Itse aion lähteä neitsytmatkalleni juuri tällaisesta (sisäisestä) kaaoksesta käsin. Luen edelleen kaikkeen suuntaan kriittisiä näkemyksiä ja jatkan viikkojen set&settingiä, mutta aion. (Kirjoittanen tästä lähipäivinä tuonne mainostamaani esittelyosioon.)

Mitä haen tripiltä? Tiiviisti: En niinkään enempää kuin syvempää. Itseäni, elämänkatsomustani, Jumalaa, juuriani sekä yhteyttä kaikkiin edellisiin. Näkökulmia.
Selkeyttä (valmistautuen hitaaseen etenemiseen). Sopusointua.

Sienien kanssa lähden liikkeelle spirituaalisemmista motiiveista kuin esim. mainitsemasi kannabiksen, joka on jo pitkän tuttavuuden ajan ollut itselleni enemmänkin "hupihuume". Olen valinnut myös trippivahtini tätä huomiota painottaen, ja suosittelen muidenkin ensikertalaisten sopivan seuransa huomioiden sen, mitä tahtoo/hakee kyseiseltä harrastukselta.

Niin ja tähän ketjuun tuskin on odotettavissa oikeita tai vääriä vastauksia.
Mitä ikinä tahdot Tämän Hetken olevan.  ~


Merlin

  • Vieras
Hypnagogic: Siis itse en ole ensimmäistä kertaa tripille lähdössä, kokemusta on kyllä sekä amanitoista, psilosybiinisienistä että LSD:stä. Trippikertoja on ollut vähemmän kuin muilla kaveripiirissämme - heillä on luonnollisesti ollut pidempään aikaa näihin asioihin kuin minulla. Harva minun ikäisenäni on varmaan kuitenkaan ehtinyt mitään kunnon trippikuuria ottamaan, eli ikäisekseni nähden kokemusta on kuitenkin paljon vaikka kaveripiirimme kontekstissa kaikken vähiten. (Mutta en siis todellakaan näe trippaamista minään kompetenssin hakemisena.)

Tällä kertaa vain aion syödä isomman satsin (n.4g) cubensiksia. Jaa asiassa juuri se tuttuni kenen kanssa olemme näitä puhuneet on yli 20.

Ehdottomasti haen tripiltä aina jotain. En tee sitä "muuten vain".

Se, ettei hae tripiltä mitään, ei kuitenkaan suoraa tarkoita että tekisi sitä muuten vain. Itse käsitän sillä "ettei hae mitään" sitä, että on avoin sille mitä sieltä ikinä tuleekaan. Laittamasi luettelo oli kuvaava, itse en olisi paremmin osannut muotoilla - eiköhän noita asioita tule tripiltä usein hakemattakin :)


Poissa Shiron

    • Viestejä: 640
    • Karma: 26
    • Profiili
Puhdas kokemus onkin ollut yleensä se yleisin suhtautuminen matkoille lähtöön.
Life should not be a journey to the grave with the intention of arriving safely in a pretty and well preserved body, but rather to skid in broadside in a cloud of smoke, thoroughly used up, totally worn out, and loudly proclaiming "Wow! What a Ride!"


Poissa Klonkku

    • Viestejä: 1 229
    • Karma: 134
    • Profiili
Itse haen aina tripeiltäni jotain. Muuten pelkään lähteä matkalle. Sen ei tarvitse olla mitään suurta, mutta jokin suunnitelma minun on tehtävä (esim. ensijaksossa: visuaalien luominen ja hallitseminen tahdon voimalla sekä suhteeni muihin ihmisiin). Suunniteltu matka (=matka, jossa on juoni/tarina) luo tutun ja turvallisen tunteen matkalle lähtiessä. Vaikeutena tähän on se, että aiheet alkavat loppua jossin vaiheessa. Perkele. ??? Toisaalta tämä henkinen valmistautuminen, eli tripin juonen keksiminen, toimii ikäänkuin jonkinlaisena henkisenä rituaalina ennen matkaa. Vastauksia kysymyksiini olen saanut äärettömän paljon, mutta en ainoatakaan ratkaisua. Olen keksinyt läjäpäin ideoita ja keksintöjä, mutten ole saanut/kyennyt toteutettamaan niistä yhtäkään. Täällä maailmassa taikamaailman vastaukset, ideat ja keksinnöt täytyisi kai panna täytäntöön, mutta jotkut niistä eivät vain tee järkeä ja jotkut jutut ylittävät "kehtaamiskynnyksen". Olen yrittänyt kuitenkin elää psykedeelisten oppien mukaan, enemmän hippimäisesti, ja oppinut arvostamaan arkielämän pieniä, tiedättehän, "ajattomia" hetkiä sellaisenaan enemmän kuin ennen. Joskus hetket itsensä kanssa, esim. syksyisellä kadulla on kuin trippi, olen oppinut saamaan itseni sellaisiin henkisiin ja jollain tavalla myös visuaalisiin tiloihin. Kuitenkin, vaikka psykedelia tuntuu usein niin monimutkaiselta ja järjettömältä, arki on usein niiiiiin paljon monimutkaisempaa ja järjettömämpää. Sanokaa minun sanoneen.
Elämän tarkoitus on tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa, mutta satuttamatta toisia.