Heippa foorumilaisille.

Ajattelin avata keskustelupalstaneitsyyteni kysymällä, että millainen on sienipää?

Käsittääkseni tähän touhuun on hankalaa jäädä varsinaisesti koukkuun, kun tuppaa tuo trippailu ottamaan psyyken ja kropankin päälle melko tujusti, eikä spämmäyskään oikein onnistu. Vaiko?

Eli, tunteeko kukaan/omaako joku kokemusta sienipäistä, siis kavereista, joilla maistuu tatit vähän liiankin hyvin? Kertokaa hauskoja/huvittavia/neutraaleja/vakavia/kauhistuttavia tarinoita ihmisistä, joille harrastus on muuttunut elämäntavaksi.

Olen trippaillut eksensiivisesti (+500 kertaa), mutta ei sitä kuulemma minusta kuulemma päältä päin huomaa.

Minua paremmin tuntevat usein kylläkin jossakin vaiheessa alkavat huomauttelemaan divergentin ajattelun ja relativistisen pohdinnan olevan turhan runsasta.

Persoonani on tietysti ollut tällainen aina, mutta koen itse, että pakonomainen multimodaalisuus (eli "usean kaistan käyttö") ja vaihtoehtoisten tulkintojen tarjoaminen asiasta kuin asiasta on tullut kiinteämmin osaksi minua nimenomaan trippailun ja psykedeeliyhteisöjen osana olemisen seurauksena.

Krooninen kannabiksen käyttö on toki ollut tässä myös tekijänä, mutta homma on jatkunut samankaltaisena niinäkin kausina, kun en ole pajautellut aktiivisesti.

En ole pannut merkille, että tuntemillani sienten käyttäjillä olisi mitään muuta yhteistä kuin kenties jonkinlainen arvostus luontoa kohtaan. Toisilla se ilmenee ekologisina arvoina, mutta ei mitenkään konsisentisti kaikilla. Siksi myös pidän puheita "ekodeeleistä" hyvin liioiteltuina: Ihmiset ovat toisiinsa nähden neurologisesti poikkeavia ja kaikilla ei ole kapasiteettia tiedostavuudelle. Ei vaikka kuinka synnyttäisi uusia hermosoluyhteyksiä.