Päätin hiljattain kokeilla luontomatkailua. Matkaseuraksi varasin kahdeksan kapselia (vajaat 5 g) kuivattua cubea (GT). Halusin tutustua valitsemaani ympäristöön etukäteen, joten lähdin rinkkani kanssa liikkeelle aikaisin. lltapäivällä löysin kaikin puolin sopivan leiripaikan niemen kärjestä ja asetuin aloilleni syömään ja valmistautumaan iltaa varten. Odotin auringonlaskuun varmistaakseni, että saan olla yksin. Sytytin nuotion ja nielin neljä kapselia veden kanssa. Tuijotin liekkejä ja kohentelin tulta reilun puolen tunnin ajan odottaen, että vaikutus alkaisi. Päätin ottaa vielä kaksi kapselia lisää. Pian tämän jälkeen vaikutus alkoi tuntua lähinnä huterana olona ja liikkeiden epävarmuutena.
Menin riippumattoon makaamaan ja ihastelemaan tähtiä ja loitommalla loimuavaa nuotiota. Vuorottelin nuotion ja riippumaton välillä reilun tunnin ajan ilman erityisen säväyttäviä tuntemuksia. Mitä nyt koin olevani herkistynyt valon ja varjojen vivahteille. Jossain vaiheessa epäröin kykyäni käsitellä tulta. Totesin, että minulla (ihmissuvulla) on miljoonan vuoden kokemus leirinuotioista, joten eiköhän tässä pärjätä.
Keräämäni puut paloivat nopeasti loppuun tuulen takia ja päätin siirtyä telttaan makustelemaan oloa. Heti kun olin asettunut pitkäkseni teltan pimeyteen, visuaalit hyökyivät esiin. Päättelin, että puuhastelu oli estänyt matkan alkamisen aikaisemmin. Näkökentän keskellä monenkirjavan, julmaa kauneutta huokuvan posliinitiikerinaamion tuijotus taustanaan kaikkiin suuntiin ulottuva loputon kirkkaus. Värit luonnollista voimakkaampia ja kaikkien kuvioiden rajat äärimmäisen teräviä, sarjakuvamaisia.
Visuaalitykityksen jälkeen ilmestyksiä hierarkian, sääntöjen ja roolien ihmisyyttä kahlitsevasta vaikutuksesta. Todistin kohtauksia eriasteisesta rajoittamisesta, pakottamisesta, auktoriteetista ja vallan väärinkäytöstä. Pohdin näiden rakenteiden tarpeellisuutta ja toisaalta haitallisuutta sekä omaa osuuttani niissä. Tyynnyttelin itseäni puhumalla hiljaisella äänellä yksinkertaisia lauseita kuin olisin rauhoittamassa lasta. Vahvistin tätä kevyellä silityksellä. Huomasin nännin sivelyn sormenpäällä erityisen tehokkaaksi. Paljon ihmissuhteisiin liittyvää materiaalia virtasi tarkasteltavaksi. Suurin osa liittyi omaan elämääni tai ainakin löysin samastumispintaa.
Kuten tapaa käydä, olin osan aikaa unessa tai vastaavassa. Välillä olin hieman huolissani, tuntisinko kylmettymisen oireet tässä tilassa. Luotin kuitenkin kehon viisauteen ja makuupussiini. Vetoketjun toimintalogiikkaa oli vaikea hahmottaa, minkä havaitsin kun piti käydä heittämässä vettä. Aina olon muuttuessa epämiellyttäväksi siirryin selinmakuulle ja rentoutin kädet vartalon viereen kämmenet ylöspäin. Kaikilla kehon liikkeillä oli selvä tunnevaste. Purkamalla kehon jännitystiloja tunsin pienellä viiveellä, miten mieli seurasi mukana kohti rentoutta. Hain kerta toisensa jälkeen syvän palleahengityksen ja pääsin näin eteenpäin. Vaikutusten lakattua nukuin katkonaisesti hermosäryn, pimeänpelon ja naisenkaipuun sävyttämää horrosta.
Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, vaikka joihinkin aiempiin verrattuna ehkä valju tai sitten en vain muista kaikkea. Jälkeenpäin väsynyt, mutta levollinen olo. Haluttaisi tehdä sama päivänvalolla, mutta sivullisten kohtaaminen jännittää melkoisesti. Vaikka nyt kun muistelen, olen kerran reissannut puistossa alastoman auringon alla. Olin kai silloin rohkeampi, kun hahmonikin oli komeaharjainen urosleijona.
