Mulla ei olekaan ennen tätä syksyä kokemusta suippumadonlakeista. Aattelin tosiaan, et näitten löytöjen on oltava paljon(näin luulen) potentiaalisempia kuin tavallisesti. Verrokkina on luetut kokemukset ja oma aikasempi matka.
Mulle tuli valtavan hyvä mieli siitä, että tää on valtakunnallista, ni muutkin saa saman nautinnon.
Toivottavasti kaikki huomaa ajoissa, et näin on,ettei tuu ikäviä yllätyksiä.
Teettekö matkat rutiinilla vai vieläkö suunnittelette set&settingiä etukäteen?
Ite meinaan sen tukevamman matkan suunnitella ja valmistella huolellisesti.
Tähän loppuun vois viel laittaa yhen nope en kokemuksen.
Näillä tän syksyisillä otin n. 0,5g kuivia sieniä sellaisenaan. Lähdin kävelemään metsään katselemaan näytöstä. Visuaalit alkoi jo kävelyn alussa ja taas tietoisesti päästin irti kaikesta. Sit iski euforia ja sienihymy levisi kasvoille. Kävelin joen varressa polkua niin kauan, ennenkuin tuntui hyvältä pysähtyä. Matkalla pysähtelin lyhyeksi hetkeksi katsomaan asioita.
Lopulta tuli avarammalle paikalle, jossa oli kuusia ympärillä, saniaisia, pari kantoa ja joki toisella puolella.
Pysähdyin ihmettelemään elokuvaa, joka kesti ehkä tunnin verran. Hymyilin ja ihmettelin ja nautin. Kun Visuaalit alkoivat hälvenemään, ni lähdin kävelemään kotia kohti. Vielä siellä täällä näkyi jotain pientä.
Kotiin päästyäni söin ja tuttu väsymys oli päällä. Yritin katsoa elokuvaa, josta en ymmärtänyt mitään. Piirtelin myös ja paperiin ilmestyi haalealla mandalakuvioita.
Muutanan tunnin kuluttua oli vain raukea olo ja oikeestaan tuntu siltä, että olin tehny valtavasti asioita. Siis todella paljon.
Tässä vaiheessa kello oli n. 20:00 Söin sienet klo. 16
Tämmönen elokuva-annos oli kyl huikee irtiotto arjesta.
Seuraavana päivänä ei ollu disorientaatiota vaan hyvä olo.
