En saanut oikeen mistään tietoa, milloin oliivikirjoheltta oikein kasvaa, joten ajattelin, että tietääkö joku teistä, milloin se puskee maasta ylös.

Tämä sinällään täysin turha uusi ketju on liitetty uuteen sekalaisten luonnonsienikysymysten ketjuun. Jatkossa turhat uudet ketjut poistetaan ilman erillistä ilmoitusta.
-Ylläpito

Tähän ketjuun kaikki pienet kysymykset luonnossa kasvavien psilosybiinisienten kasvuajoista ja -paikoista yms.

Kysyisin nyt vielä, että Onko mitään varmaa keinoa tunnistaa reunuskirjohelttaa ihan paikan päällä, voiko esim itiöitä koittaa levittää sormelle nopeasti tai jotakin.

Kirjoheltat on suhteellisen huonosti tunnettu sientensuku ja reunuskirjoheltta on luultavasti sieniryhmä, eli mahdollisesti pari eri lajia kulkee nimellä reunuskirjoheltta. Kasvuolosuhteista johtuen reunuskirjoheltan ulkonäkö voi vaihdella melko radikaalistikin. Lisäksi Suomessa esiintyvät muut psykoaktiiviset kirjoheltat (lanta-/tummakirjoheltta ja oliivikirjoheltta) voivat näyttää alottelijan silmään melko samalta kuin reunuskirjoheltta. Itiöiden väri ei vie kirjohelttojen osalta pitkälle, koska lukuunottamatta nurmikirjohelttaa kaikilla Suomessa esiintyvillä kirjoheltoilla on mustat itiöt. Kaikki mustaitiöiset kirjoheltat taasen eivät ole psykoaktiivisia. 100% varma tunnistus voi olla melko hankalaa ilman mikroskooppia tai DNA-sekvenssiä. Internetistä löytyy kuitenkin paljon kuvamaterialia vertailuun, jonka myötä pääsee kenties etiäpäin. Lisäksi sekä täältä, että aiheeseen liittyviltä ulkomaalaisilta foorumeilta löytyy tunnistuspalvelut, joita suosittelen erityisesti alottelijoille vahinkojen välttämiseksi. Suomessa esiintyvien psykoaktiivisten kirjohelttojen kasvuajat ovat karkeasti kesä-/heinäkuu lanta-/tummakirjoheltan osalta, heinä-/elokuu reunuskirjoheltan osalta ja elo-/syyskuu oliivikirjoheltan osalta (referenssinä omat havainnot Pohjois-Savon korkeuksilta).

Ymmärrän että mahdollisesti uuden harrastuksen myötä intoa riittää, usein enemmän kun malttia. Painotan vielä, että alottelijoiden tulee ehdottomasti keskittyä aluksi suippumadonlakin opiskeluun ja tunnistukseen, koska se on Suomessa esiintyvistä psilosybiinisienilajeista kevyesti helpoin tunnistettava ja sen voi oppia tunnistamaan näkemättä sienen helttoja, jalkaa tai itiöiden väriä. Suippumadonlakilla on myös Suomessa esiintyvistä psilosybiinisienilajeista suurin psilosybiinipitoisuus. Suomessa ei myöskään tietääkseni esiinny tappavanmyrkyllisiä violetti-itiöllisiä sienilajeja. Lievästi myrkyllisiä kyllä, mutta jos niitä luulee suippumadonlakiksi, on lukenut läksynsä huonosti ja pyörii aivan väärässä ympäristössä.

Silmät kannattaa toki pitää auki luonnossa liikkuessa ja ottaa hyviä kuvia vastaantulevista mielenkiintosen näköisistä löydöistä tunnistusta varten. Suippumadonlakin opiskelun jälkeen voi kenties helpommin oppia tunnistamaan myös noita psykoaktiivisia kirjohelttoja. Minkään sinityvikuupikan perässä ei kannata lähtee alottelijan juoksentelemaan, koska kuupikoiden suvuista löytyy tappavanmyrkyllisiä lajeja ja kuupikat tuppaa näyttämään harjaantumattomaan silmään ihan samanlaisilta, osa on täysin mahdoton tunnista ilman mikroskooppia tai DNA-sekvenssiä.
Onnea matkaan!

Velho - selvä, ja kiitos. Mutta aijon yrittää kuitenkin reunuskirjohelttaa, suippumadonlakkia, ja risumadonlakkia. Helpoimmilta vaihdoehdoilta vaikuttaa, risumadonlakki, ja suippumadonlakki. Risumadonlakki kasvaa, mitä itse olen nähnyt, niin risuissa, ja nurmikolla. En kuitenkaan pitkän etsinnän jälkeen nähnyt kasvuaikoja risumadonlakista.

Risumadonlakki ei kasva nurmikolla, vaan maatuvista kuusenoksista ja esiintymisajankohta on sama kuin suippumadonlakilla, eli syksy. Risumadonlakin psilosybiinipitoisuus on todella alhainen ja ei todellakaan sovi alottelijoille samassa ympäristössä esiintyvien tappavan myrkyllisten nääpikkälajien vuoksi. Monet noista nääpikkälajeista voi näyttää melko samalta kuin risumadonlakki. Suippumadonlakki ja kirjoheltat ovat turvallisimmat vaihtoehdot, mutta sekin vaatii sen että kykenee tunnistamaan ne. Harrastuksen voi oppia turvalliseksi ainoastaan lukemalla läksynsä kunnolla ja siinä ohessa opiskelemaan myös samoissa kasvuympäristöissä esiintyviä näköissienilajeja, joista osa voi olla tosiaan tappavanmyrkyllisiä.

Diogenes. Minulle sienten etsiminen, tutkiminen, ja tarkkaileminen on varmaan yhtä iso nautinto kuin itse trippi, jollei enemmänkin. Olen nyt tullut siihen tulokseen että etsin reunuskirjohelttoja, ja silokkeja, ja otan aina reunuskirjoheltoista itiöprintin jonka pitää olla pikimusta.

Shroomeryn mukaan muistaakseni 25 celsius astetta. Suomesta olen kyllä löytänyt huomattavasti matalammista lämpötiloista. Itsekin olisin kyllä kiinnostunut kuulemaan tästä lisää...

Okei. Kiitos kaaleppi.

Isokarvaslakki (Gymnopilus junonius) ei ole psykoaktiivinen. Tässä linkki keskusteluun aiheesta ja keskustelussa linkki viimevuonna julkaistuun tutkimukseen.