En suoraan sanottuna tiedä mitä haen kirjoittamalla tämän, mutta jaanpahan ajatukseni. Olen pian 20v, asun yhä isäni luona. Olen hakemassa opiskelemaan teologiaa, mutta lukioni on sujunut huonosti (pitäisi noin 1kk päästä valmistua, neljään vuoteen) enkä näin etä-aikana usko löytäväni motivaatiota pääsykokeita varten. Olen käytännössä rahaton. Kesätöitä haettu, mutta laiskalla otteella; en laske sen varaan. DMT on tällä hetkellä ainoa mihin luotan, välillä tuntuu että olen menettämässä järkeni. Ystäviä on mutta he ovat hyvin pinnallisia enkä ole aikoihin jaksanut puhua heille mistään arkielämää syvällisemmästä. Tupakanpolton lopettaminen on piinannut minua jo pari kuukautta, vituttaa olla polttamatta mutta vihaan itseäni kun poltan.

Viimeyönä näin unen, jossa otin sarjakuvista tutun nyytin olalle, ja lähdin kävelemään kuun suuntaan. Olen jo pari vuotta halunnut muuttaa autoon ja kulkea ympäri maailmaa, mutta ajatus jostain syystä pelottaa. Mikäli saan töitä, käyn ne pari kuukautta ja ostan auton, sitten lähden. Mikäli en saa, lähden kävellen. Mikäli kuolema uhkaa ja se pelottaa, pyrin luostariin tai vastaavaan,  missä ikinä päin maailmaa olenkaan. Uskonnolla ei ole väliä, on vain yksi Jumala, monia eri tapoja antaa itsensä Hänelle. Mikäli se ei pelota, palaan takaisin äärettömyyteen.

Reissulla voisi tehdä rahaa elämiseen esimerkiksi YouTube -videoilla tai muulla sosiaalisella medialla, hanttihommia saatavuuden mukaan yms. Tiedän kaikesta jotain, mutta en osaa mitään, enkä omaa kärsivällisyyttä opetella uutta. Haluaisin elää vanhaksi ja saada jälkeläsiä, mutta en tiedä selviänkö niin pitkälle.

Nyt kun lukee uusiksi niin tuli ihan vitun huonosti järjesteltyä tekstiä ilman päämäärää tai punaista lankaa. Pahoittelut  mutta en jaksa uusiakaan

Universimin ydin on fraktaali, joten jäsentelemätön ja ajaton kerronta on ominaista ja asiaankuuluvaa. Lineaarinen virta on kahden silmän langettava illuusio.
Kaikki sanat ja lauseet pohjimmiltaan kertovat tästä samasta ikuisesta nykyhetkestä kukin omana vivahteena.

Ajatuksesi on kertoa matkasta, jolla ei ole klassista määränpäätä vaan määränpää on itse matka. On mahdotonta kulkea väärään paikkaan.

En suoraan sanottuna tiedä mitä haen kirjoittamalla tämän, mutta jaanpahan ajatukseni. Olen pian 20v, asun yhä isäni luona. Olen hakemassa opiskelemaan teologiaa, mutta lukioni on sujunut huonosti (pitäisi noin 1kk päästä valmistua, neljään vuoteen) enkä näin etä-aikana usko löytäväni motivaatiota pääsykokeita varten. Olen käytännössä rahaton. Kesätöitä haettu, mutta laiskalla otteella; en laske sen varaan. DMT on tällä hetkellä ainoa mihin luotan, välillä tuntuu että olen menettämässä järkeni. Ystäviä on mutta he ovat hyvin pinnallisia enkä ole aikoihin jaksanut puhua heille mistään arkielämää syvällisemmästä. Tupakanpolton lopettaminen on piinannut minua jo pari kuukautta, vituttaa olla polttamatta mutta vihaan itseäni kun poltan.

Viimeyönä näin unen, jossa otin sarjakuvista tutun nyytin olalle, ja lähdin kävelemään kuun suuntaan. Olen jo pari vuotta halunnut muuttaa autoon ja kulkea ympäri maailmaa, mutta ajatus jostain syystä pelottaa. Mikäli saan töitä, käyn ne pari kuukautta ja ostan auton, sitten lähden. Mikäli en saa, lähden kävellen. Mikäli kuolema uhkaa ja se pelottaa, pyrin luostariin tai vastaavaan,  missä ikinä päin maailmaa olenkaan. Uskonnolla ei ole väliä, on vain yksi Jumala, monia eri tapoja antaa itsensä Hänelle. Mikäli se ei pelota, palaan takaisin äärettömyyteen.

Reissulla voisi tehdä rahaa elämiseen esimerkiksi YouTube -videoilla tai muulla sosiaalisella medialla, hanttihommia saatavuuden mukaan yms. Tiedän kaikesta jotain, mutta en osaa mitään, enkä omaa kärsivällisyyttä opetella uutta. Haluaisin elää vanhaksi ja saada jälkeläsiä, mutta en tiedä selviänkö niin pitkälle.

Nyt kun lukee uusiksi niin tuli ihan vitun huonosti järjesteltyä tekstiä ilman päämäärää tai punaista lankaa. Pahoittelut  mutta en jaksa uusiakaan

Ajatuksia mitä nousi esille lukiessa tekstiäsi:

Harkitsin myös teologiaa mutta jätin hakematta alalle koska a) tutkinnolla pääsee lähinnä vain kristillisiin laitoksiin b) työllistyminen ei ole sielläkään erityisen hyvää. Koin psykologian mielekkäämmäksi mutta ongelmaksi sisäänpääsylle osoittautui etten koskaan käynyt lukiota vaan amiksen eli en saa yo-pisteitä + pääsykokeet vaativat tilastollista matikkaa eli pisteet + lukupää ei riittänyt alalle pääsyyn. Töissä kuitenkin ja OK-palkkaisessa sellaisessa mutta välillä mietin että vittusaatana kumpa ois päässyt.

Ite onnistuin lopettamaan tupakanpolton kokonaan siirtymällä sähkötupakkaan + että tein itse omat nikotiininesteeni. Joka kerta kun tein uuden satsin nestettä tiputin nikotiinin määrää n. 0.2-0.5mg/ml kunnes pääsin 0mg (aloitin 16mg:stä). Sen jälkeen itse tapariippuvuus on vähentynyt sen verran että nykyään tulee vapotettua n. kerran illassa per viikko koneella istuessa siinä missä ennen meni jopa aski päivässä. Jossain vaiheessa lopetan kokonaan.

Yleensäkin jos haluaa lähteä pidemmälle matkalle reissuun kannattaa sitä ennen kerätä isohko matkakassa töiden kautta, minimoida kaikki menot, jättäytyä ansiosidonnaiselle (eli kannattaa liittyä kassaan heti kun aloittaa duunit) ja katsoa esim. Workaway.infon kautta erinäisiä paikkoja missä voit 4-5h töitä vastaan saada safkat ja sängyn. Siellä on erinäisiä paikkoja mm. hostelleista luostareihin. Itse olen suunnittelut että sitten kun korona hellittää niin lähden ulkomaille asumaan ja harjoittamaan uskontoani buddhalaiseen luostariin ja parhaassa tapauksessa jäämään sinne pysyvästi näillä eväillä.

Voihan sitä YouTube (tai miksei Tik Tok)-hommia aloitella jo Suomessa, monella tosin tahtoo olla se harhaluulo että siinä menestys on helppoa ja että pelkillä mainostuloilla pärjää. Eli jos aikoo lähteä niin sitä kannattaa suunnitella etukäteen ja hoitaa hommat semmoiseen pisteeseen ettei ahista lähteminen kun se lähteminen on aidosti käsillä.