Eilen lähdin pitkästä aikaa matkalle, tällä kertaa olin tehnyt valmistelut oikein huolella ja näin ollen käytännössä koko päiväni oli jonkin tyylistä rituaalia. Tämä ilmeisesti vaikuttikin matkaan oleellisella tavalla ja aionkin tästä eteenpäin tehdä näin joka kerta. Annoksena oli 2,4g silokkeja.
Oleellisia huomioita mitä matkan aikana koin:
Täälläkin paljon puhuttu irti päästäminen ja "antautuminen" sienelle on tärkeintä. Aluksi minusta tuntui jälleen kerran että minä varmaan kuolen ja olo oli hyvin epämukava enkä tiennyt kuinka päin olla. Yritin rauhoittaa itseäni hengityksellä mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta, kunnes annoin vain kaiken olla ja jollain tasolla päästin irti. Tällöin tämä ahdistus lähti ja koin syvää kiitollisuutta sekä matka pääsi ikään kuin alkuun, kyynelten virratessa vähän väliä silmistäni.
En pidä sieniä enää ollenkaan minkäänlaisena huumeena koska pystyin koko ajan tuntemaan niiden uskomattoman parantavan voiman.
Tajusin syvällisellä tasolla ja koin ensimmäistä kertaa kunnolla mitä tarkoittaa kun sanotaan että ongelmat ja sairaudet ovat mielen tasolla ja ne on parannettavissa siellä.
Yhteenvetona, ensimmäinen upea matka koska pystyin päästämään irti paljon helpommin kuin aiemmilla kerroilla.
