Syyslomaviikon ensimmäinen päivä. Vaimo töissä, lapset kotona. Puolen päivän aikaan kuuluu hihkuminen "Joo! Jooo! Jee tänään päästään kaverille yökylään!" Jahas, suunnitelmat ilmeisesti muuttuivat? Varmitus vanhemmalta pojalta että mitäs ilakoit. "Me mennään tänään jo sinne kaverille yökylään kun huomenna ei käy".
Alunperin sienireissu oli suunniteltu torstaille josta se siirtyi tiistaille ja nyt sitten maanantaille. Luottoreissukumppanille viestiä että tilanne on nyt tämä, pääsetkö jo tänään?
16:00 kaveri kurvasi pihaan. Maanantaina oli tarkoitus puuhastella pihalla ympäristö talvikuntoon. No se tehtiinkin sitten yhteistuumin hitusen tarmokkaammalla menolla. Naukkailtiin siinä muutamat talkoo-oluet, turautettiin vähän vihreetä ja lämmitettiin sauna.
21:30 upposi 2g silokkitee molemmilla kurkusta alas. Vaimo, jolla oli töihin meno aamulla aikasin, painui pehkuihin. 10min kuluttua jo mahassa alkoi vellomaan tuttuun tapaan. Perusrituaalit: Vettä ja muita juomia, muutama sätkä ja pari spliffiä valmiiksi. Kuselle, röökille ja sohvalle odottelemaan mitäs tapahtuu.
Hetken köllöttelyn jälkeen vellova tunne menikin ohi ja mieli hyväksyi transition erilaiseen tajunnan tilaan. Ensimmäinen aistillinen muutos itselläni on yleensä tinnituksen muuttuminen jonkin sortin keijulauluksi. Niin myös nyt. Mutta tällä kertaa siinä oli jotain outoa.
Sienireissuilla koetut kuuloharhat ovat iteselleni hyvin mietoja ja hallittavia yleensä. Tai voi ne joskus olla voimakkaitakin, mutta harvoin ne aiheuttaa minkään sortin kuumotuksia, tai sellaista mutkalle menoa. Tällä kertaa kuulo meni todella mutkalle ja tinnituksesta johtuva keijulaulu sekoittui aivan täysin esim. taustamusiikkina kuuluvaan simppeliin shamaanimusiikkiin. Äänet ikään kuin vain leijuivat ympärillä ja menettivät lähteensä. Ainoa millä oli lähde, oli kaverin puhe jonka tajusin tulevan kaverin suusta.
Ulkona oli todella kaunista mutta oli hyvin hankala orientoitua siellä oloon juuri tuon kuulon takia. Kevyt hiljainen jutustelu tuntui siltä että sama kuin oltais oltu lähimmän naapurin olohuoneessa. Nämä sienissä vekkuleita tilanteita. Tiedät ja tiedostat miten asia todennäköisesti oikeasti on, mutta se äärimmäisen voimakas tunne tai illuusio on ns. yhtäaikaa totta, tai olemassa. Kaksi asiaa, rationaalinen ja irrationaalinen tapahtuu yhtäaikaa ja sitä joskus on vähän hankala hanskata. Siispä sanoin tästä matkakumppanille ja menimme takaisin sisälle.
Meillä on erillinen varastohuone autotallin yhteydessä jonka olimme valmistelleet reissua varten. Matalan sohvapöydän edessä pari patjaa päällekkäin lattialla teki futonimaisen tunnelman siihen. Sopiva määrä koristevaloja, kynttilöitä ja peili saivat aikaan taianomaisen tunnelman. Polttelimme siinä spliffejä, röökiä ja joimme olutta sekä vettä.
Makuaisti oli tällä kertaa myös todella mutkalla. Vesihän on usein sienireissuilla taivaallista nektaria. Vesi on usein myös se ns. base-line jolla voi "palauttaa" makuaistin sen jälkeen kun on juonut jotain muuta. Nyt se vesi maistui joltain mummon marjamehulta ja oluesta on hyvin hankala sanoa mille se maistui.
Olemme molemmat reissailijoita, jotka arvostavat visuaaleja paljon. Se ei ole se tärkein osa tietenkään, mutta erittäin mellevä bonus. Välillä käytimme kirkkaampia valoja päällä ihan vain katsoaksemme mitäs kaikkea huoneessa tapahtuu. Jätimme valot päälle hetkeksi ja istuimme futonpatjalla vierekkäin. Jokin tietty asetelma huoneessa sai laukaistua ajatuksen että olemme jonkin sortin podcastissa.
Siinä halailimme ja jutustelimme peloista, suruista, iloista, murheista, ihmisyydestä, hyvästä ja pahasta, väärästä ja oikeasta, moraalista, etiikasta ja vaikka mistä muusta. Väittäisin että antoisimmat keskustelut mitä ikinä sienireissuilla on tullut koettua. Ja emme lähteneet seuraamaan ajatuksia ja sinällään eskaloineet niihin monesti muulloin liittyviä tunnelatauksia, vaan jutustelu ja pohdiskelu oli (tai vähintään tuntui) neutraalilta ja suhteellisen järkevältä. Välillä ajatukset hajosi aivan täysin mutta siitä huolimatta antoisaa oli.
Ja kokoajan oli hyvin voimakas tunne siitä että olemme tosiaan jossain kosmisessa podcastissa joka broadcastataan ympäri maailmankaikkeutta.
Kun humisevin huippu (varsinkin sen kuulon suhteen itsellä) alkoi olla takana, kävimme taas pihalla. Tähtitaivas oli kaunis, ylläpitämämme nuotio ja hiillos sitä itseään. Vinoutunut mielikuva tuli mieleen. Liiterin "kuistilla" roikkuu vaimoni ripustama koristevalonauha, jossa roikkuu eri pituisten johtojen päässä pieniä ledivaloja. Tämä valokokonaisuus aiheutti illuusion jostain taikametsän taruolennoista. Pienistä sellaisista, mutta kuitenkin. Mietinkin siinä että miksi ne tuossa roikkuvat ja kiemurtelevat ja jotenkin se koko asetelma toi mieleen metsästyksen ja saaliin..
Meillä molemmilla oli ns. erätakki päällä. Ympäristö on sopiva ja noh, teestä johtuva taikametsäkin siinä vielä kaiken lisäksi ympärillä. Tuli härski ajatus mieleen siitä että tässä tämä länsimaalaisen läskin loputon itsekkyys taas nähdään. Pojat nauttii vähän taikateetä ja on käyneet taikametsästä pyydystämässä taruolentoja liiterin koristeeksi tuomaan valoa
Oli pakko vetäytyä sisälle nauramaan ikonista Sieninaurua ❤️
Loppuilta meni samaan tapaan jutustellessa, välillä pihalla ihastellessa taivasta, pimeää metsää, itse pimeyttä, nuotiota ja niitä hiton liiterin orsilla sätkiviä taruolentoja. Naurua oli tavallistakin enemmän mukana.
Noin 02:00 rupesi P-power hiipumaan jo siihen malliin että olut rupesi maistumaan hanakampaan tahtiin ja spliffiäkin kärysi. Pari tuntia siinä vielä sinniteltiin ennenkuin uni korjasi pois väsyneet matkalaiset.
Olemme vanhemmiten säästelleet superlatiiveja ja sitä hehkutusta kavereiden kesken, vaikka kyseessä ois kuinka upeaa meininki. Yleensä pelkkä "nyt on hyvä" riittää
Nyt kuitenkin totesimme toisillemme että tällaisellakin reissulla on silloin tällöin paikkansa. Sieni antaa mitää antaa ja sehän me tiedetään oikein hyvin omista kokemuksistamme, mutta nyt ei tullut karttakepistä kynsille vaan tarjolla oli mitä upein kokemus. Oli Aivan Vitun Siistiä.
Vaikka tarina on vähän kieliposkella kirjoitettu, pitänee tässä loppukaneetiksi todeta muutama juttu
Kukin tyylilllään. Joskus sallittakoon tosiaan tällaiset hupireissut, varsinkin porukassa. Eihän noita päihteitä kovin sekasin kannattaisi vetää mutta meillä on 100% luotto toisiimme ja olemme tunteneet toisemme reilusti yli 20v. Näitä sienireissujakin on laajalta spektriltä ollut jos minkälaisia yhdessä sekä yksin, ja vaikka tosiaan ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, osataan jo nähtävästi aika hyvin rakentaa setuppi semmoseksi että puitteet hyvälle reissulle on huolimatta siitä että tämäkin reissu melko lyhyellä varoajalla pystyyn kyhättiin.
Uskon kyllä että jos valitsisimme sen sohvan, peiton ja silmät kiinni, olisi tällaisellakin reissulla hyvin erilainen flow mutta nuo sohvasurffailut ollaan varattu sitten yhteistuumin enemmän niitä sooloreissuja varten. Meillä molemmilla sieni käytännössä neutralisoi sen pienen olut pöhinän ja ganjankin suurimmaksi osaksi. Ne toimivat taustamekanismeina tavallaan, mutta eivät tunnu liikoja sekoittavan soppaa vaan sieni dominoi sitä kemikaalikoktailia 100-0. Toki varovasti noita oheispäihteitä siinä yleensä nautitaankin.
Syvä kunnioitus ja nöyryys on sieniä kohtaan molemmilla ja todella kiitollisia ollaan että reissut joskus tällaisiakin ovat vaikka näistä tällee kieli poskella kirjottelenkin. Ehkä sitä jotain ollaan opittu aiemmilta reissuilta, tai ehkä tämä on vaan silkkaa tuuria. Mene ja tiedä. Asioita ei jaksa ottaa liian vakavasti
Mutta tosiaan, Oli Aivan Vitun Siistiä!
