Odotettu ensikokeilu onnistui hyvin. Oma rauhallinen mökki, kynttilät jotain shamaani musaa taustalla. Sekä tietty pieni jännit
Ys päällä. 30 suht pientä kuivattua silokkia sitruunateen kanssa ja sitten odottelua... Puolen tunnin päästä alkoi pieniä visuaaleja ilmaantua, kattolaudat hieman hengittivät, samoin verhot. Kaikista kauneinta oli katsella sängyn PÄIVÄPEITTOA Sen kuviointi ja pinta hengitti ja lainehti kauniisti kuin kesäinen heinäpelto pienessä tuulessa.
Ihmettelin missä viipyy se pahoinvointi? Sitä ei tullut ollenkaan. Makoilin vuodesohvalla ja yritin keskittyä kokemukseen. Välillä hymyilytti ja muutaman kerran naurahdinkin oudolle olotilalle. Vointi ja olo oli mukava.
Mielessäni kunnioitin  ja kiitin sieniä. Muutaman kerran kävin ulkona tupakilla, olin koko ajan täysin ns tilanteen herra.

Tunnin päästä visuaalit alkoivat jo vähän hiipua ja koin oloni vähän pettyneeksi, tässäkö tämä nyt oli? Aika pliisua.
Söin kuusi illalla löytämääni tuoretta silokkia sellaisenaan, mielessäni ajattelin sienien henkeä ja pureskelin sienet hartaudella. Visuaaliset efektit palasivat taas aika nopeasti muttei kummempaa. Tästä puoli tuntia ja päätin tehdä lopuistakin 20:stä kuivatusta sienestä teen ja nautin senkin. Pahoinvointi loisti poissaolollaan, hienoa.

Aloituksesta oli siis kulunut pari tuntia. Visuaalia oli mutta niihin piti keskittyä, ainoastaan se päiväpeitto oli koko ajan aktiivinen. Mielestäni oli mukavaa välillä käydä valoisessa makkarissa ja tulla sieltä mökin puolelle kynttilän hämyyn. Erilaisia pintoja oli kiva tutkia vaikkakin vain garvassa näkyi mitään erikoista. Visuaalit alkoivat taas pian heiketä, tai minä kyllästyä niihin?
Vaihdoin musiikkia, laitoin tubesta jonku randomin Psuchedelic trippy mushroom- musiikin soimaan ja kävin vuodesohvalle makaamaan silmät kiinni..  SITTEN SE VASTA ALKOI?

Silmät suljettuina näin jotain erikoisia pieniä kuvioita, sieniä niissä ainakin oli. Musiikin kuuntelu ei ole ikinä ollut niin nautinnollista? Oikein välillä piti varpaita kipristellä. Hymy oli huulilla ja olo mahtavan onnellinen. Tätä kesti ainakin tunnin tai puolitoista. Tuntui kuin olisin kokenut sen musiikin, en pelkästään kuunnellut. Välillä katselin seinäkelloa ja pelkäsin että tämä olotila loppuisi lyhyeen. Kello pitäisikin peittää jollakin, se ikävästi vie tunnelmaa kun tietoisuus muistuttaa että tämä kestää vain 4-6 tuntia mahdollisesti. Musiikissa sienet kuin kiusoittelivat ja kysyivät että mitäs pidät? Tälläistä niillä on tarjota ja parempaakin.

Välillä kävin ulkona tupakilla, visuaaleja ei juuri enää ollut kuin vähän siinä päiväpeitossa, mutta musiikkiin pääsi takaisin helposti. Ajatuksia ja kuvia tuli silmiin mutta niitä pystyi ohjailemaan. Näin sellaisia joita halusinkin. Mieleen tuli tarkkoja välähdyksiä seurustelun alkuvaiheilta yli 25 vuoden takaa. Erikoista kuin ne silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni vaatteetkin, farkkutakit, housut yms olivat kuin valokuvasta. Kaikki ne onnen hetket välähtelivät mielessä. Mitään huonompia muistoja ei mielessä käynyt.

Pikkuhiljaa taika alkoi katoamaan. Tunsin vähän surua koska tämä fiilis loppuu, mutta osoitin sienille syvää kiitollisuutta. Tuntui kuin rakas ystävä tai lemmikki lähtisi jonnekkin pois matkoille, eikä tiedä koska taas nähdään. Ei pitkään aikaan.
Matka oli kestänyt noin neljä tuntia. Musiikkia oli vielä kiva kuunnella vaikkeikaan se enää ollut samanlaista. Lopuksi tuli vielä pieniä jälkihehkuja, hassuja käsittämättömiä kuvia jotka saivat oikein naurahtamaan. Aivan kuin sienet olisivat vielä lähtiessään huikanneet että pidetään vielä hauskaa joskus.

Aamulla (pari tuntia sitten) heräsin pirteänä, kaikki oli vielä tarkasti muistissa. Erikoista ettei kumminkaan ole mielessä että pitäisi pian saada kokeilla uudestaan? Ajatukset ovat rauhallisia ja ehkä joskus taas. Keväällä? Kesällä? Ensi syksynä? Sitten kun on valmis. Matka kannattaa suunnitella huolella, eikä tuollaisia mielen juhlia jaksa tai pysty järjestää kovin usein.
Sienet kuitenkin näyttivät ensimatkallani minulle kauniin puolensa.
Kiitos jos jaksoitte lukea ja kysykää jos joku asia tuli huonosti kuvailtua tai jäi kertomatta.