Kokemuksesi on jossain määrin tuttuja itselleni, myös juurikin isommilla annoksilla. Egokuolemaan liitttyvät asiat tulevat varmaan hyvin lähelle sitä syytä, mikä aiheuttaa kokemuksesi. Itse olen havainnut seuraavanlaisia näkökulmia siihen, mikä synnyttää epämukavuutta:
a) Olen erittäin käsitteellinen ihminen ja yritän käsitteellistää aina kaiken, minkä koen. Käsitteet kuitenkin aina vääristävät ja yksipuolistavat asioita ja ilmiöitä. Kun menen voimakkaasti käsitteellisen ajattelun toiselle puolen ison annoksen saattelemana niin, että yritän edelleen käsitteellistää kokemaani, tunnen oloni *hyvin* voimakkaasti ei-tervetulleeksi. Tuolla toisella puolella käsitteellinen logiikka ei toimi, tuo tila on tietynlainen paradoksi, kuten erilaiset piirretyt mahdottomat esineet; kun tilaa toisella puolen yrittää käsitteellistää, on sama kuin yrittäisi tehdä mahdotonta esinettä konkreettisesti tässä todellisuudessa. <-- Tuo tajunnan tila on rajattu ihmisen arkikokemuksen ulkopuolelle, eikä sitä ole tarkoitettu selitettäväksi tässä todellisuudessa.
b) Jos olet sitoutunut tietynlaisiin käsitejärjestelmiin/ dogmeihin tai maailmankuvaan (kuten itse olen jossain määrin omanlaiseeni kristinuskoon) ja haluat pitää tuosta kiinni matkallasi, tuntee olonsa jälleen hyvin ei-tervetulleeksi.
c) Käsitteet, logiikka ja maailmankuvasi sitoutuvat luonnollisesti hyvin voimakkaasti egoosi, eli kokemukseesi siitä kuva olet ja miksi olet. Itse olen kokenut, että voimat tuolla toisella puolella näkevät, että egoni aiheuttaa häiriötä siellä, jonka vuoksi siitä halutaan eroon tajunnan tietyllä tasolla. Tämä taas aiheuttaa voimakkaan painokkaan tunteen siitä, että jotain yritetään viedä minulta, joka ei tunnu hyvältä, mutta isoilla annoksilla nuo egoa hajottavat voimat ovat niin suuria, että niitä on jo todella paljon vaikeampi vastustaa kuin esim. pienillä annoksilla.
Tässä omia kokemuksiani ja jälleen käsitteellisiä tulkintoja kokemuksistani. Nämä kokemukset ovat auttaneet minua ytodella paljon siinä, etten ole alkanut samaistamaan käsitteellisiä tulkintoja ja käsitejärjestelmiä totuuden kanssa, joka on auttanut minua menemään syvemmälle hengellisessä elämässä ihan selvinpäin. Yleisesti sanoisin kuitenkin, että 2-3 kuukauden välein isoja annoksia on jo todella tiheä tahti, jota sitä kehotan kyllä miettimään; ehkä olet oikeasti mennyt toistuvien isojen annoksien myötä tasoille, joista ei enää ole hyötyä sinulle ja siten sinulla ei ole asiaa sinne vielä. Tällöin ratkaisu olisi, että ota harvemmin. Itselle on tullut kokemus siitä, että kerran vuodessa olisi parempi tahti (jotenkin vuodenkiertokin vihjaa siihen suuntaan, kun miettii että psilosienet kasvaa vain syksysin;)).
Toivottavasti näistä näkökulmista on apua kokemusten työstämisessä.
