Yksi, skeptisen neuropsykologian sävyttämä teoria olisi se, että latentin inhibition madaltuessa informaatioprosessoinnin normalisoidut reunaehdot murtuvat ja affektit voimistuvat, jolloin ihminen auttamattomasti projisoi oman ajatustoimintansa piirteet alkukantaisiksi arkkityypeiksi joilla on jumalallista ymmärrystä. Sieninen mieli ikäänkuin paljastaa oman alitajuntansa salat karsimatta epäjohdonmukaisia tulkintojaan.

Mystisiä kokemuksia tuotetaan helposti myös täyssynteettisillä serotoniini- ja dopamiini-reseptorikompleksien agonisteilla - esim. dipropyylitryptamiinilla ja DOC:llä on hyvin voimakkaita tämänkaltaisia vaikutuksia. Kyseisten reseptorien antagonisteilla sitten taas kyetään parantamaan todellisuuden sosiaalisen konstruktion ulkopuolelle tipahtaneita skitsofreenikkoja, jotka looppaavat omissa flipeissään.

Toinen, psykedeelisen mystisismin teoria on se, että sienissä todella asuu henkiagentteja, jotka pyrkivät havainnollistamaan ihmispsyykeessä huomioitavalla tavalla tiettyä gnosistaan. Pidän tätä erittäin epäjohdonmukaisena johtopäätelmänä, vaikkakin Terence McKennan ja muiden huru-ukkojen seuraajat tuntevatkin voimakasta vetoa sen romanttisimpiin elementteihin.

Itse hyödynnän tarpeen mukaan jompaa kumpaa tai en kumpaakaan mallia. En usko mihinkään, mutta minulla on epäilykseni.

Yksi, skeptisen neuropsykologian sävyttämä teoria olisi se, että latentin inhibition madaltuessa informaatioprosessoinnin normalisoidut reunaehdot murtuvat ja affektit voimistuvat, jolloin ihminen auttamattomasti projisoi oman ajatustoimintansa piirteet alkukantaisiksi arkkityypeiksi joilla on jumalallista ymmärrystä. Sieninen mieli ikäänkuin paljastaa oman alitajuntansa salat karsimatta epäjohdonmukaisia tulkintojaan.

Mystisiä kokemuksia tuotetaan helposti myös täyssynteettisillä serotoniini- ja dopamiini-reseptorikompleksien agonisteilla - esim. dipropyylitryptamiinilla ja DOC:llä on hyvin voimakkaita tämänkaltaisia vaikutuksia. Kyseisten reseptorien antagonisteilla sitten taas kyetään parantamaan todellisuuden sosiaalisen konstruktion ulkopuolelle tipahtaneita skitsofreenikkoja, jotka looppaavat omissa flipeissään.

Toinen, psykedeelisen mystisismin teoria on se, että sienissä todella asuu henkiagentteja, jotka pyrkivät havainnollistamaan ihmispsyykeessä huomioitavalla tavalla tiettyä gnosistaan. Pidän tätä erittäin epäjohdonmukaisena johtopäätelmänä, vaikkakin Terence McKennan ja muiden huru-ukkojen seuraajat tuntevatkin voimakasta vetoa sen romanttisimpiin elementteihin.

Itse hyödynnän tarpeen mukaan jompaa kumpaa tai en kumpaakaan mallia. En usko mihinkään, mutta minulla on epäilykseni.

Hahhah vittu että repesin, meinasin oikeasti kuolla nauruun, mut asiallista tekstiä ja olen täysin samaa mieltä.. ja eka viesti jee jee.. Aloin nyt miettiin tarkemmin niin on se kumma että meillä on kaikkia reseptoreja mut onneksi ihmiset tietävät kaiken niin tarkasti ja varmasti että jumal-kokemukset on vain harhaa, hahhaa, sienet on vain huumeita ja ihminen on universumin viisain ja kehittynein olento, olen niin ylpeä että olen ihminen (milloin pääsen kotiin? vastatkaa)

jumal-kokemukset on vain harhaa

Kyllä ne kokemukset ainakin on aitoja, jumalolentojen olemassaolosta saa kukin olla sitten omaa mieltänsä. Vaikkakin itse (täysin aiheeseen liittymättömänä kommenttina) olen sitä mieltä, että on aikamoista hybristä sanoa, että tarkasti ja varmasti tietää jumaluuden olemattomuuden. Haluaisin tutustua siihen tieteelliseen metodiin, joka tämän paljastaa.

Ja aiheeseen: Itse uskon, että kultuurilliset vaikuttimet ovat tässä suuressa osassa. Uskaltaisin väittää, että valtaosa tällaisia kokemuksia saaneista on joskus kuullut sellaisista ilmiöistä kuin jumalolennot tai maaemo, ja mahdollisesti yhdistänyt niiden kanssa keskusteleviin shamaaneihin päihdyttävät aineet. Jostain muistilokeroista sitten erilaisia läsnäolon ja yhdistymisen kokemuksia selittämään nousevat tällaiset hahmot. Se ehkä selittäisi juuri tätä tiettyä yhdenmukaisuutta jumalolennoissa, mutta samalla jättäisi tilaa myös niille, joiden kokemukset poikkeavat tästä suuresti: kaikkien mieli ei selitä tuntemuksiaan samoilla tekijöillä.

Lainaus käyttäjältä: Avalon - Syyskuu 11, 2010, 20:33

Lainaus käyttäjältä: thinkaboutit - Syyskuu 11, 2010, 01:47

jumal-kokemukset on vain harhaa

Kyllä ne kokemukset ainakin on aitoja, jumalolentojen olemassaolosta saa kukin olla sitten omaa mieltänsä. Vaikkakin itse (täysin aiheeseen liittymättömänä kommenttina) olen sitä mieltä, että on aikamoista hybristä sanoa, että tarkasti ja varmasti tietää jumaluuden olemattomuuden. Haluaisin tutustua siihen tieteelliseen metodiin, joka tämän paljastaa.

Ja aiheeseen: Itse uskon, että kultuurilliset vaikuttimet ovat tässä suuressa osassa. Uskaltaisin väittää, että valtaosa tällaisia kokemuksia saaneista on joskus kuullut sellaisista ilmiöistä kuin jumalolennot tai maaemo, ja mahdollisesti yhdistänyt niiden kanssa keskusteleviin shamaaneihin päihdyttävät aineet. Jostain muistilokeroista sitten erilaisia läsnäolon ja yhdistymisen kokemuksia selittämään nousevat tällaiset hahmot. Se ehkä selittäisi juuri tätä tiettyä yhdenmukaisuutta jumalolennoissa, mutta samalla jättäisi tilaa myös niille, joiden kokemukset poikkeavat tästä suuresti: kaikkien mieli ei selitä tuntemuksiaan samoilla tekijöillä.

Oon vähän erimieltä tuosta että kulttuuri vaikuttaa, mut en kyllä sitä täysin tyrmääkkään, mut omista kokemuksista voin sanoa että se ei vaikuttanut muhun, eka sienikokeilu lähinni puhdisti mielen tuosta kulttuurista ja antoi nähdä todellisuuden oikean luonteen (vähän hankala selittää) sen jälkeen tajusin vain että "luoja" on yksinkertaisesti yksinkertaisin vastaus kaikkeen, sienet oli kuin tikapuut taivaaseen tai luojan puhelin, "luoja" on ainoa asia tässä maailmassa mistä olen täysin varma, en kuitenkaan osaa sitä kuvailla enkä edes tiedä mikä se konkreettisesti on, yksinkertainen vastaus olisi varmaan universumi.. Tuo on todella kiehtovaa tässä kaikessa että miten jokainen kokee erillä lailla, vai kokeeko? entä jos kaikki kokee saman, mutta selittää sen erillä tavalla ja sanoilla?

Toinen, mitä olen tässä miettinyt on,  että jos tunteet ja tuntemukset, joita näiden aineiden vaikutuksesta koetaan ovat jotenkin yhteneväiset, niin voisivatko selitysmallit sitten (aiemman kulttuuriselitykseni vastaisesti) olla ihmisessä jo luonnostaan. Että aivot selittäisivät tietyt kokemukset automaattisesti yliluonnollisislla tekijöillä? On kuitenkin näkemyksiä, että ihmiskulttuureissä esiintyvä yliluonnolliseen ja muuhun uskominen olisi sisäsyntyistä (mitä puoltaa uskonnottomien kulttuurien puute/järisyttävä vähyys), joten miksei tämäkin olisi osa tällaista luonnollista ihmisyyttä? Ehkä meidän mielemme on rakentunut sellaiseksi, että se aistii yliluonnollisen ja selittää tuntemattomat ja oudot kokemukset tätä kautta?

Ei yliluonnolinen ole mikään vastaus tai loppupäätelmä, se vain siirtää kysymyksen "miksi" yhden askeleen edemmäs. Koko kysymys voitaneen sivuuttaa mielettömänä.

5 kulmaa kosmologiaan - Kaikkeuden alku 1/6