Tervehdys!
Eräs hiljattainen tapahtuma laukaisi minulla voimakkaan kuolemanpelon, ja aiheen ajattelu on siitä lähtien ollut minulle miltei pakkomielteistä. Olen pyrkinyt asiaa käsittelemään ja kohtamaan erinäisin keinoin, mutta silti siitä johtuvat ahdistus, masentuneisuus sekä pakkoajatukset eivät ota laantuakseen. Aiheeseen tutustuessani törmäsin juttuihin psilosybiinisienten mahdollisesta avusta aiheen käsittelyssä ja hyväksymisessä. Mainittakoon että minulla ei ole kokemusta masennuksesta ja mielenterveysongelmista, mutta nyt ensi kertaa elämässäni on tuntunut, että olen joutunut näiden asioiden kanssa painimaan. Juurisyy on kuitenkin selvä, eli hankaluus käsitellä ja kohdata kuolemaa. Tahtoisinkin kuulla asiaan enemmän vihkiytyneiden näkemyksiä psilosybiinin käytöstä apuna kuolemanpelkoon. Olen hakenut apua aiheen käsittelyyn terveydenhuollon kautta, jossa ensimmäisenä oltiin lyömässä SSRI-lääkkeitä kouraan. Lisäksi olen satunnaisen keskusteluavun suhteen hieman skeptinen, koska tiedostan että aiheen työstö on tehtävä lopulta kuitenkin itse (paitsi jos apu tarkottaisi psykoterapiaan pääsyä, mikä taas voi olla pitkä ja kivinen tie). Painotan sitä että tiedostan sen mistä ongelmani johtuu ja haluaisin saada lisää työkaluja sen käsittelyyn ja hyväksymiseen. Lisäksi psykedeelien käyttö ei ole minulle täysin vierasta, LSD:tä olen käyttänyt muutamia kertoja, joista toinen oli isompi annos. Matka oli huima, kaunis, pelottava, mieleenjäävä. Sienet minulle on kuitenkin jääneet vieraaksi - ja nyt tämän ikävän sattumuksen vuoksi ne ovat tulleet mahdollisuutena eteeni melkeinpä kutsuvana. Kuitenkin mietin myös, että voisiko happo palvella myös samaa asiaa mitä haen takaa, vai onko nimenomaan psilosybiinillä tässä jotenkin olennainen rooli? Ymmärrän ettei tällaisiin kysymyksiin voi saada yksiselitteisiä vastauksia, mutta tietoa tutkimuksista sekä omakohtaisia kokemuksia kuulisin mielelläni miettiessäni tätä vaihtoehtona.
