Itse olen liikkunut rennosti säänkestävissä ulkoiluvaatteissa, morotellut ja mennyt jututtamaan oma-aloitteisesti maanomistajia sekä muita vastaantulleita. Vaikuttaa varmasti positiivisemmin kuin huppu päässä hermostuneesti ympärilleen pälyilevät lökäpöksyt, joita on myös tullut nähtyä. Yhden maalaistalon vanhempi isäntä tuli joskus kyselemään että olenko sienestämässä ja iloisen myöntävän vastaukseni jälkeen neuvoi lähiseudulta hyviä ruokasienipaikkoja. Turhaa kuumotella kun voi rehellisesti kertoa olevansa tutkimassa luontoa.

Lammaslaitumella oltiin sienestämässä viime syksynä. Hymyiltiin vaan iloisesti ohikulkijoille, jotka katsoivat ihmetellen mitä siellä kykimme.
Hymyilivät takaisin ja jatkoivat matkaa... 

Teen ”taiteilijana” usein muutenkin kaikkea hölmöä niin en ehkä ole edes ajatellut pitääkö joku tätä tavallista oudomman näköisenä hommana. Usein saan katseita muuhunkin outoiluun liittyen ja vaan joko moljotan takaisin tai ignooraan. Kyykkiminen on ehkä se mikä eniten saattaa kiinnittää huomiota, ajattelin että jos tulee kyselyä niin sanon että terapeutti käski mindfulness-harjoituksena etsiä luonnosta ”mielenkiintoisia asioita” ja katsoa maailmaa ”eri tasolta”. Sitten voin siinä itsekin pyöritellä silmiä höpöjutuille. Suurin osa ihmisistä menee vähän noloksi terapeutin mainitsemisesta ja todennäköisesti jättää rauhaan 😀