Tässä vähän omia ajatuksia aiheesta..
Itselläni on pari trippiä mennyt huonompaan suuntaan, syistä joita en tarkkaan edes tiedä. Ilmeisesti ei vaan ole sitten loppujen lopuksi ollut täysin henkisesti tai fyysisestikään valmiina niihin tajunnanmuutoksiin. Tästä sitten on seurannut järjettömiä pelkotiloja, jotka vaan iskevät jostain.
Ennalta olen valmistautunut kuitenkin siivoamalla kämpän, peseytymällä (jos olen turhan likainen) ja miettimällä ylipäätään onko pääkopassa jotain asioita, joita olisi syytä selvittää ennen tripin ottamista. Kämpän siisteys on itselleni siinä mielessä tärkeää, että asunnon järjestys ja siisteys tuntuu kuvastavan aika hyvin omaa elämää ja mielentilaa. Unissakin talot, huoneet ja sellaiset tuntuvat yleensä symboloivan omaa mieltä.
Itsensä puhdistaminen ihan suihkussa käymällä tuntuu sen takia tärkeältä, että saa kuvainnollisesti ja jollain tapaa oikeastikin pestyä itsestään pois kaikki sekavat energiat, mitä on päivän aikana saattanut kerätä itseensä.
Olen tykännyt miettiä tarkkaan sen ajankohdan, jolloin nautin sienet ja noudatan sitten sitä. Se tuo hommaan jotain hyvää rituaalinomaisuutta ja jotain arvokkuuttakin. (Tarkan ajankohdan merkitys on sitten myös siinä tärkeä, että jos trippi menee huonoon suuntaan voi kelloa katsomalla laskea, monta tuntia vielä on ennen kuin alkaa laskemaan.. jos on tarpeeksi järjissään.) Ennen sitä sitten yritän rauhoitella mieltä, kuunnella sopivaa musiikkia ja katsella kynttilöiden liekkejä. Joskus pieni pyyntö suojelusenkeleiltä tai sienijumalalta hyvän ja turvallisen tripin takaamiseksi tuntuu olevan paikoillaan. Vaikkei mihinkään tuollaiseen uskoisi, tuo minun mielestä tuo jotain turvan tunnetta silti.
Kännykkä kiinni.
No sitten kun on kuitenkin alkanut pelottaa..
Sängyllä makaaminen ei tunnu itseäni auttavan. Väsyttää, mutta ei nukuta. Silmät sulkiessa alkaa pelottaa ja outoja kuvioita näkyy. Väliaikaisen helpotuksen tuo silkka asennon vaihtaminen, koska siinä tilassa se voi olla isokin muutos omassa pääkopassa.
Parhaalta tuntuu ajatella, että olen ottanut sieniä ja tämä johtuu siitä. Maailma on edelleen oikeasti normaali, mutta koen sen tällä hetkellä tällä tavalla, koska olen sienien vaikutuksen alaisena. Ei hätää, tämä helpottaa jo joidenkin tuntien kuluttua paljon.
Äänien tekeminen suulla auttaa hiukan. Ääni itsessään tuntuu olevan linkki järjelliseen maailmaan. Itselleen puhuminen ääneen helpottaa. Kerron itselleni ääneen, että tämä menee ohi ja kaikki on hyvin. Ajattelemalla se ajatus jää jonnekin, mutta ääneen sanotut sanat tekevät asiaa todeksi.
Lämmin huopa, johon kietoutua, luo turvaa. Tripeillä muutenkin tuntuu aina palelevan, joten hyvä juttu anyway.
Pahimmat hetket olen voittanut itse istumalla tietokoneen ääressä keskittämällä kaiken huomion johonkin hauskaan tai mielenkiintoiseen asiaan. Huumorisivustot, wikipedia ym. vievät itseltäni toisinaan hyvin huomion pois pahoista asioista. Ympärille kurkkimista vältän, sillä yritän pysytellä mukavalla alueella niin kauas, kunnes jotain järkeä omaan päähän alkaa taas tulla.
Musiikin saralla olen pitänyt vanhoista bossa nova-levyistä. Antonio Carlos Jobim, Astrud Gilberto.. näitä olen kuunnellut ikävinä hetkinä. Myös Norah Jonesin Come Away With Me -levy on helpoittanut oloa. Tuo musiikki on rauhallista, hyvän henkistä ja toisaalta sen juuret tuntuvan sijaitsevan tiukasti maassa, jonka päälle yritetään takaisin laskeutua. Itselleni sopii hyvin.
Mitäköhän vielä?
Tärkein tuntuu olevan, että muistaa että se menee ohitse lopulta ja huomenna on taas ihan hyvä olo.