Joo. Heräsin just näistä seteistäni ja oli todella villi ja raju matka viime yönä. Tulee juttu olemaan aika vaikea kirjottaa, koska muistot on tripin rajuuden takia sen verta sekalaisia ja epämääräsiä, että ei mitään rajaa. Sain kuiteskin sellasen tyylipuhtaan "tajuan maailmankaikkeuden tarkoituksen" -tripin ja nyt tiedän, että tuota ei ole yhtään liioiteltu. Koitan jotain raporttia nyt kuitenkin väsätä, vaikka meno oli todella villi ja en muista oikeastaan kuin pienissä pätkissä sen illan. Vaikka olen nyt vuosia hallusinogeenejäkin käyttänyt, niin tämän tripin jälkeen pitää vaan sanoa, että kovasti aliarvioin kuinka kovasti aivot voi heittää solmulle, että oikeasti alat luulemaan ties mitä asioita ja kuinka monimutkaisia ja loogisia ne ajatukset ovat.
*tätä hetkeä ennen olen koko päivän käytännössä napsinu pieniä sienen palasia ja poltellu tasasesti pilveä. Päällä keskivahva pilvi ja heikko sienipäihtymys.*
00:00 - Heitän joku 2 lakkii kärpässientä kahteen suklaavanukkaaseen ja syön
00:10 - Täytän pesän vihreellä
00:20 - Huomaan sienten ensivaikutukset, mutta en noteeraa niitä kummemmin.
00:25 - Täytän uuden pesän vihreää
00:30 - Menen katselemaan youtubesta jotain random videoita
00:40 - Haen toisen about samanlaisen satsin sieniä.
00:50 - Meen pelaamaan diablo kakkosta.
01:00 - Huomaan ensimmäisten sienien alkavan vaikuttamaan. Tuntuu hyvältä, eikä nauseaa ollenkaan. Päätän vetää loppuun asti, kun nyt lähti näin hyvin käyntiin. Täytän pesään uudet satsit pilveä ja syön vielä yhden ruskon.
01:15 - Lievää vaikeutta käyttää tietokonetta. Sammuttelen pelejä, kun yritän säätää asetuksia ja eksyn valikkoihin.
01:30 - Lähden käymään vessassa (kusella) ja huomaan kuinka koko näkökenttä on sumee, kun juopolla. Ei näe mitään oikeastaan.
02:00 - Lataan uudet vihreät.
02:10 - Pistän jonkun leffan pyörimään koneelta ja sekin osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kun piti leffaa ettiä downloads -kansiosta, niin unohtu koko ajan, että mitä mun piti sieltä etsiä. Varmaan 2-3minuuttia vaan skrollasin sitä kansiota ylös alas.
02:15 - Vihdoin saan jonkun leffan auki ja jätän sen pyörimään taustalle. Huomaan sen leffan olevan niin älyttömän hidas, että alko ahistamaan. Jätin leffan mölisee taustalle ja lähin tekee muuta koneella.
02:15 - Huomaan, että en osaa käyttää konetta enää ollenkaan. Ajatukset näkyy DXM-tyyliin unina, että näät omat ajatuksesi unenomaisesti valveilla. Sit yritin navigoida työpöydällä, kun ajatus työpöydästä pyöri koko ajan 180astetta ympäri. Aika vaikea selittää, mutta vaikeaa se oli.
02:30 - Puhe ja äänet siinä leffassa, jonka jätin pyörimään taustalle tunkeutuu suoraan mun ajatukseen. Kuulen kirkkaasti sen leffan äänet päässäni, enkä enää edes tajua, että se on leffasta. Ne sekos muiden ajatusten sekaan niin hyvin, että ne voivat ihan yhtä hyvin olla mun omia ajatuksiakin.
02:30 - Random trippailua mitä en muista.
02:45 - Tässä vaiheessa minulla ei ole enää mitään käsitystä mitä ympärilläni tapahtuu, kun päässä pyörii niin saatanasti kaikkea, että jo se vaati kaiken huomion ja ei ollut päässä yksinkertaisesti tilaa millekkään oikealle informaatiolle. Vitsailin itsekseni, että tätä menoo aamulla herään ojasta munasillani tjtn, kun alkaa meno menee aika villiks.
02:45 - Minulle tulee ajatus, että voisin alkaa notepadiin kirjottaa randomisti omia ajatuksiani, niin aamulla on hassua luettavaa. Aamulla nyt tajusin, että en koskaan notepadiin mitään edes kirjoittanut, vaikka läpi yön kuvittelin tekeväni niin. Oli notepadi kyllä auki, mutta en mä mitään siihen ollu kirjottanut. Todennäköisesti tuijotin vaan monitoria ja kuvittelin kirjottavani siihen.
02:50 - Tässä vaiheessa tulee tripin käännekohta ja jutut menee todella villiksi. Kuvittelen vieläkin kirjottavani siihen notepadiin. Vieläkin taustalla soi se sama leffa ja alan kuulemaan, että ne äänet puhuu minulle suomeksi, vaikka oli leffa englanniks. En muista mitä se jutteli, mutta päässä se kaiku muiden ajatusten seassa. Alan sit miettimään, että kuinka helvetin siisti tästä mun notepad tekstistä tuleekaan, kun siinä on happopään jokanen ajatus ja effekti raportoituna paperille. Tästä ajatuksesta lähtee sit meno tosi villiks
02:55 - Päässäni nyt luulen siis, että KAIKKI mitä ajattelen jotenkin maagisesti muuttuu tekstiksi notepadille ja siitä sit hoksaan, että jokanen joka lukee sen tekstin saa täys fullblown tripin päälle ja tää mun teksti on ihan saatanan arvokas tieteellisesti. Keksin siis mielestäni sillon tekstimuodossa nautittavan huumeen. Näen jo (kirjaimellisesti) kuinka saan varmaan nobelin fysiikan, kemian ja kirjallisuuden palkinnot. Ihmeellistä kuinka kaikki itsekriittisyys ja kriittisyys yleensäkkin lentää ikkunasta ulos tälläsessä tilassa. Riittää pelkästään, että ajattelet jotain, niin se on fakta siitä edespäin.
03:00 - Sit tajusin, että kun näin noi mun nobelin palkinnot, niin (tietysti) se todistaa, että tämä mun juttu jotenkin toimii aikakoneena. Jostain myös repäsin ajatuksen, että maailmankaikkeus on vaan loputon looppi, mutta me unohdetaan se joka kerta, kun maailma loppuu/alkaa. Kuolemaa en kyllä ottanu tässä jutussa huomioon jostain syystä ollenkaan, vaan oli oletus, että ihmiset elää alkuräjähdyksestä maailmanloppuun asti. Pidin tässä vaiheessa ihan 100% faktana, että me eletään tää täysin identtinen elämä loputtomia kertoja läpi, mutta koska se kestää niin kauan, niin me ei koskaan muisteta siitä edelliskerrasta oikeastaan mitään. Tän kaiken säätämisen takia nyt kuvittelin olevani jumissa tässä loputtomassa loopissa. Elin ton välin 02:45 - 03:00 loopilla pääni sisällä varmaan 15 kertaa ja luulin oikeasti olevani doomed ja pyörimään siinä ympyrässä jatkuvasti. Joka kerta hoksasin ton saman jutun uudestaan ja joka kerta olin yhtä paniikissa ja pulssi taivaissa. Päässäni siis tuo väli tapahtui jokainen tunne kerrallaan samalla tavalla, kun se tapahtu oikeastikkin. Joka kerta, kun tajusin uudestaan sen looppijumituksen ja joka kerta se yllätys siitä asiasta oli yhtä aito kun ensimmäisellä kerralla. Pelkästään sen takia, että luulin olevani jossain aikaparadoksissa. Näin myös miltä maailmanloppu näyttää. Kun alkuräjähdyksen laajenemisvoima loppuu, niin kaikki esineet maailmankaikkeudessa menee takasin samaan pisteeseen mistä alkuräjähdys lähti. Sit jäljellä on 2cm valkoinen humiseva pallo, joka räjähtää uutena alkuräjähdyksenä.
03:--: En tiedä kuinka paljon aikaa on mennyt, mutta nyt lopulta NÄEN vasta tietokonepöydän ja tajuan, että vitut mä missään loopissa ole, vaan sienissä perkele.
??: Edellis jutun jälkeen ajatus katkesi ja nyt huomasin istuvani tuolissa pyörittäen päätäni vastapäivään jostain syystä. En tiedä kuinka kauan olin sitä tehnyt. Tajusin, että se leffa oli jo loppunut ja äänet päässä kadonneet.
??: Enemmän aikaa mennyt ja en muista mitään mitä tällä välillä tapahtu. Kaadun tietokonetuolilla ja konttaan sänkyyn ja nukahdan
Nyt sit heräsin ja tulin tänne kirjoittaa tuosta matkasta. Nyt loppusanoina pitää ajatella, että trippisitteri on kyllä todella hieno asia tälläsissä. Tossa tilassa ihminen on todella herkkä kaikille suggestioille. Jo pelkkä ajatus saattaa potkustartata ties mitä random paskaa. Myös logiikalla ja yleisellä järjellä ei ole mitään tilaa sienipään päässä.
Osa jutuista oli -niin- randomia, että ne piti jättää pois tästä tekstistä, koska en osaa pistää niitä tekstimuotoon järkevästi. Jotenkin se liitty kuinka ihmiskunnassa joku keksii aina jonkun uuden tieteellisen jutun, joka kumoaa wanhan logiikan ja tästäkin synty jossain välissä joku aikalooppi, mutta en muista siitä oikein muutakun pari väriä.
Loppusanoina sanon, että en koskaan aavistanut, että tällänen total fuckfest aivoissa on edes mahdollista.
Tuossa kovimman menon aikana en edes nähnyt tietokonetta/huonetta. Olin täysin niissä omissa maailmoissani. En tiedä olisinko reagoinut, vaikka joku ois tullut huoneeseen. Se olisi saattanut potkasta uuden ajatusreaktion päässä ja jonkun ihan toisen tripin. Olin kuitenkin loppuvaiheen ihan ulapalla kaikesta mitä tapahtuu. Paljon juttua jäi myös kirjottamatta, koska niistä ei ole jäljellä mitään yhteinäistä muistikuvaa. Enkä tiedä onko niitä niin järkeä edes kirjoittaa, koska niitä ei kukaan muu tajuisi, kun se trippailija.
Kaikkein häiritsevintä tripissä oli tuo looppiosuus. Sen 15 kertaa oli pulssikin taivaissa ainakun tuli se vaihe tarinassa, jossa tajusin sen loopin. Joka kerta pelästyin sitä aidosti ja oikeasti, kuten ekalla kerralla. Erikoisinta tässä oli se, että kun looppi alkoi alusta sieltä 02:45 -paikkeilta, niin unohdin täysin sen, että olen jumissa loopissa. Sit keksin sen uudestaan vasta, kun "tarina" saapu siihen kohtaan missä oikeastikkin sen tajusin. Luulin olevani jumissa tässä loopissa koko elämäni, mutta ei se haitannut, koska en muistaisi siitä mitään kuiteskaan, kun se alkaa taas alusta. Oikeasti tämä vaihe kesti varmaan muutaman minuutin, mutta se tuntui usealta tunnilta pään sisällä. En uskalla edes kuvitella millainen olisi ollu joku painajaistrippi tollasilla vahvuuksilla.
Eipä ihan heti tule totakaan uusittua. Mukava olla taas tietämätön universumin totuudesta.
