Eräänä päivänä kävin pyöräilemässä ympäri kotipaikkakuntaani ja etsiskelin punakärpässieniä, ja törmäsin yhden puun juurella kasvaviin "ruskeisiin kärpässieniin". Mietin, että luinkohan joskus, että jokku "ruskokärpässienet" oli punakärpässienen tavoin käytettävissä tajunnanlaajentamiseen. Tarkistin asian, ja olihan ne, joten lähdin keräämään sienet.
Seuraavana aamuna, kuivattuani sienet 90% päätin koittaa osaa. Laitoin niitä kuivuriin pienen määrän, olisiko reilu gramma (?), ja annoin olla jossain 50-60 asteessa vajaan tunnin. Sitten söin ne.
Sieni aiheutti pahoinvointia ja oksensin ja säikähdin vähän että mitä tuli tehtyä, oksennanko nyt monta tuntia epätoivon vallassa, mutta tajusin että turha lähteä edes ajattelemaan tuohon malliin. Poltin rohkeasti savut ja sain lievitettyä pahaa oloa, mutta sitten aloin tuntea ihmeen vahvasti että TASAN KOLMASOSA PAHASTA OLOSTA SÄILYI VIELÄ. Poltin sitten lisää.
Yökkäsin jostain syystä vielä ja syljin jotain punaista nestettä, olin muutama tunti aikaisemmin puuroa ja mustikoita mikä ei kai sitten ollut hyvä idea. Sitten tuli tosi helpottunut olo ja ajattelin lähteä nukkumaan. Otin monta peittoa, asetin yhden sohvalle, menin sen päälle alasti makaamaan ja vedin muutaman peiton päälleni ja suljin silmäni. Rentoutunut olotila valtasi minut, kaikki oli hyvin kaikki oli hyvin kaikki oli hyvin jne.
En tiedä kauanko siinä makasin ja mietin: "vaikuttaakohan nää, mulla on tosi ilonen olo, toivottavasti jotain kivaa tapahtuu, onpa mukava fiilis, ei haittaa vaikka mitään ei tapahdu, mulla on ollut ikävä itseäni makaamassa alasti." Sitten kuulin JYLHÄISEN, voimakkaan mutta kerrassaan läpikotaisin lempeän äänen, jonka sanoi joku kivestä rakennettu jättiläiskuningas, ja se sanoi "TEHKÄÄ MAA JA SINÄ". Sitten avasin silmät ja mietin että missä vitussa olen, no olen kotona yksin, no kuka helvetti tuon sitten sanoi, no ei kukaan, mitä vittua. Innostuin huomatessani että olin kokenut aidoimman aistiharhan ikinä.
Aistiharhoja alkoi vilistä päässäni, puoliksi TUNSIN harhan, puoliksi koin sen joko kuulo- tai näköaistillani. Olin metsässä josta vaaleatukkainen nainen johdatti minut keskiaikaiseen kylään, jossa ihmiset hurrasivat minun saapumistani ja minä heidän olemassaoloaan. Aloin tajuta että olin ajautunut syvälle aistiharhaan ja ettei mikään tästä ollut todellista, ja äänet alkoivat vaimenemaan. Sitten kyselin "saanko tulla takaisin jos uskon paremmin? saanko tulla takaisin jos en ajattele tätä kauempaa?" ja yhtäkkiä katkaisin ajatteluni, pääsin takaisin. Haahuilin ympäriinsä, yhdessä välissä näin ystäväni joka seisoi minun edessäni, löi puiselle pöydälle meidän välillämme leivänpaahtimen ja sanoi "SAAT MYÖS LEIVÄNPAAHTIMEN". Tätä tapahtui reilu tunti.
Aistiharhojeni jälkeen tajusin että minulla oli erittäin KITKATON olo. Maailma ja minä tunnuimme olevan paremmassa synkronisaatiossa. Asiat olivat kuin olivat ja jos minun piti olla niistä jotain mieltä, minun oli sama olla onnellinen. Tämä asenne onnistui säilymään tripin jälkeenkin ehkä vähän lievempänä, mutta säilyipä kuitenkin, ja sitä haluan haalia. Koin suurta euforiaa ja elinvoimaisuutta, mutta kuitenkin ettei mitään tarvinut tehdä, että minä pystyin tekemään vaikka mitä, mutta pakkoa ei ollut lainkaan.
Poltin vielä vähän pilveä ja fiilistelin hyvää oloani koneen ääressä ja rumpua soitellessa, oli helppo ja levollinen olo.
Muskimoli tuntuu luonnollisimmalta hallusinogeeniltä mitä olen tähän mennessä kokenut. En malta odottaa seuraavaa kokeiluani, mutta maltanpa kuitenkin vielä jonkin aikaa.
