Isoilla annoksilla omat trippini ovat ainakin puolet kerroista raskaita. Juuri noiden raskaiden trippien jälkeen olo on yleensä parhain. Jonkinlainen puhdistautuminen siinä kait tapahtuu jota ei pelkästään nauramalla pysty suorittamaan. Tuntuu että mitä raskaamman tripin käy läpi, niin sitä suuremman hyödyn siitä lopen saa. Jokaisen tripin jälkeen tuntee olevan varttuneempi ja vahvempi. Pelkästään jo se kokemus itsessään tuntuu tekevän sen. Ja sen lisäksi tulee usein oivallettua joitain asioita, jotka auttaa sitten arkielämässä etenemistä.

Set and settingin lisäksi, ainakin yksi trippien kulkuun vaikuttava tekijä on se, millainen ihminen yleensäkin olet. Kun joillekkin kaikki tuntuu olevan yhtä naurua ja toiset taas ottavat kaiken vakavemmin ja raskaammin. Joka näkyy sitten siinä millainen ihminen olet ja miten ajattelet asioista. Yhtä oikeaa tapaa olla, on tuskin olemassa. Mutta näin kun miettii niin juuri sellaiset ihmiset jotka ottaa elämän kokonaisuudessaan vähän kevyemmin, niin kokevat usein myös kevyempiä ja hauskempia trippejä. Ja päinvastoin.

Mikä on sitten lopen hyvä tai paha trippi? Jos tripin haluaa määrittää sen mukaan miten hauskaa oli, tai oliko hauskaa, niin voidaan kait se nimittää hyväksi tai huonoksi/pahaksi. Mutta jos trippi määritellään sen mukaan tekeekö se sinulle todellisuudessa hyvää tai pahaa, niin uskoisin että jokainen trippi on lopen hyvä.

Itse asiassa, minähän olen juuri sellainen ihminen joka on aina ottanut kaiken vakavasti yms. Tai en aina, nuorempana en ollut tällainen ja haluaisin jälleen olla sellainen. Tuntuu että kaikki mitä teen on pakko tehdä kun taas nuorempana ei ollut mitään pakkoa, kaiken tekeminen vaan oli hauskaa. Tässähän on ilmeisesti kyse tässä hetkessä läsnäolemisesta, olen pyrkinyt siihen koko ajan mutta nyt alkaa tuntumaan että tämä läsnäoleminenkin on "pakkoa" ja "täytymistä". Täytyy olla läsnä tässä hetkessä, pakko hyväksyä kaikki mitä tapahtuu. Tiedostan tämän ongelman, mutta pelkkä tiedostaminen ei riitä, pitäisi jollain syvemmällä tasolla ymmärtää tämä asia jotta unohtaisin tämän täytymisen ja pakon. Ehkä ongelma on että yritän liikaa kontrolloida asioita.

Meditointi, liikunta, jooga ovat hyviä avustamaan hetkessä elämisen kanssa. Keskittyminen omaan hengittämiseen. Kun huomaat hengityksen tapahtuvan automaattisesti niin keskity siihen ja ala itse hengittämään. Otat hengityksen pois autopilotilta, ja alat itse tietoisesti hengittämään hitaasti sisään ja ulos, siten että keskityt vain ja ainoastaan siihen hengittämiseen. Vedä ilmaa hitaasti sisään, ja sen jälkeen hitaasti ulos, keskittyen vain siihen. Sen jälkeen toistat vaikka 100 kertaa. Maailman yksinkertaisin asia, mutta silti yllättävän haastavaa. Jos huomaat ajattelevan jotain muuta siinä samalla, niin unohda se ja keskitä huomio takaisin hengittämiseen ja jatka meditointia. Tai jos venyttelet kehoa rauhallisesti siinä samalla, keskittyen siihen hengittämiseen ja myös samalla tuntemaan oman kehosi, niin löydät itsesi joogaamasta.

Hetkessä eläminen ei nyt ole ehkä yksistään ratkaisu kaikkeen, mutta se kyllä auttaa paljon rentoutumaan ja rauhoittumaan. Itselläni on myös tapana ottaa asiat ehkä keskivertoa vakavemmin, mutta en näe sitä millään tavalla huonona. Kunhan ajattelutyyli on vain mahdollisimman tervejärkistä, niin tuo vakavasti ottaminen on ihan hyväkin tapa.

Joo kyllä abortit ja pikkusienet on usein (jopa yleensä) reilusti isoja tatteja vahvempia.
Siitä lyhtypylväsnuijapääsienestä (hieman ennen kalvon repeämistä) täysikokoiseen itiöemään kasvaessa lisääntyy lähinnä vesimäärä, eikä itiöemiä ole printtien ottamisen lisäksi oikeastaan mitään syytä päästää sitä nuijavaihetta suuremmiksi.