Sattui kerran niin, että olin Amsterdamissa majoittuneena samaan hotellihuoneeseen neljän ennalta tuntemattoman henkilön kanssa. Ennen matkaa oli paristakin suunnasta tullut varoitteluja "niistä sienistä siellä", ja tavallaan lupasin olla syömättä niitä. Houkutus oli kuitenkin liian suuri ohitettavaksi, joten kun viikon matkasta oli kulunut noin puolet, tuli aika tattien. Katselin hotellilla jonkun Smokers guidea ja niin kävi matka Smart shoppiin. Myyjä ei ensin halunnut myydä mulle kolumbialaisia joita menin hakemaan, vaan kuultuaan että olen ensimmäistä kertaa matkailemassa, suositteli mulle joitain söpöjä vaaleanpunaisia. En oikein innostunut, ja sainkin lopulta etsimäni mukaan kun olin luvannut että syön rasiasta vain puolet. Ainakin ensin.
Istuskelin huoneessa sängyllä tatit sylissäni. Olin ollut polttamatta pilveä sen aikaa etten ollut kovin jumissa enää. Maistoin sientä, pidin sen miedosti pähkinäisestä mausta. Söin rasiallisesta (30g) noin puolet, odottelin hetken ja päätin syödä sitten vielä puolet jäljelläolevista. Loput söi eräs huonetoveri ja oli kuulemma katsellut seinältä tarinaa menneisyydestä. Löhösin sängyllä ja tarkkailin ympäröiviä ihmisiä, asioita ja tapahtumia. En tiennyt mitä odottaa, vaikka olinkin lukenut paljon juttuja netistä. Olin iloisin mielin vastaanottamassa sen mitä tulossa on.
Huomasin seinän ja katon rajapinnassa pientä aaltoilua, ja seinät alkoivat lievästi punertaa. Mieleeni piirtyi kaikki värit ympyrän muotoon, olin siinä keltaisen ja oranssin välimaastossa. Oranssina siirryin tummaan sinisävyiseen liukumäkeen. Kuulin outoa ääntä, kuin yläkerrassa olisi joku alkanut poraamaan seinää. Selvisi, että se oli erään toisen huonetoverin kannettava, jonka hän juuri laittoi päälle. Seinästä ilmestyi tyyppi, joka kurkkasi kaiteen yli "yläkerrasta". Sängynpäätyihin kasvoi pylväät ja jonkun paikallaolevan pää näytti piirretyltä Urho Kekkosen päältä. Otin uusia olomuotoja mm. sinisenä Japanilaistyylisenä rakennuksena. Silmät kiinni näin visuaaleina kaiken huoneessa tapahtuvan, jokaisesta ihmisestä lähti eri väristä energiavirtaa eri määriä. Olisin voinut kirjoittaa analyysiä väreistä sivukaupalla.
Olo alkoi kevenemään koko ajan, ja pikkuhiljaa alkoi tuntumaan että leijun ilmassa. Kaivoin cd-soittimen laukusta ja kömmin takaisin turvalliselle ja lämpimälle sängylle. Tasapainon kanssa oli suuria ongelmia, mutta onnistuin. Kun laitoin silmät taas kiinni, visuaalit suorastaan hyökkäsi päälle. Olin keskellä värien, pyörteiden ja kaikenlaisten kuvioiden sekamelskaa. Hetkeksi aikaa unohdin täysin kuka oon, missä ja mitä tekemässä.
Palasin lähemmäs maallista olemustani, ja aloin hiljalleen taas muistamaan. Tosiaan.. söin sieniä... Hitto, näähän toimii! Olo oli maailman mahtavin, se oli jotain niin käsittämätöntä, uskomatonta, täydellistä. Sen olon olisin halunnut pitää ikuisesti. Tunsin suurta tarvetta puhua ja kehottelin muitakin tutustumaan sieneen. Ääni oli muuttunut sieniääneksi, se kuulosti hassulta. Mahdoin höpistä kummallisia juttuja välillä, muistan kanssaeläjien naurua. Ajatuksenjuoksuni huvitti itseänikin vähän väliä.
Katsoin taas ulos huoneeseen ja löysin itseni punaisesta lasisesta pyramidintapaisesta rakennelmasta. Katselin fyysistä olemustani. Tuntemukset oli hävinneet täysin, en olisi osannut sanoa missä asennossa olin, tai edes että makasin sängyllä. Jokainen lihas oli täydellisen rentoutunut. Katselin että maallisella kappaleellani oli kaikki hyvin ja sukelsin takaisin psykedeeliseen liukumäkeen.
Seisoskelin tietoisuuteni virran äärellä ja katselin kun se virtasi kovaa vauhtia sinisen eri sävyissä. Halusin sukeltaa sekaan, mutta päätin ettei tällä kerralla ja lähdin pois. Kohtasin lohikäärmeitä, osa niistä nesteytyi välillä, liikkui hieman ja otti uuden olomuodon vähän muuttuneena. Tämä oli kauneinta mitä olen koskaan nähnyt, edelleen. Myös sen olisin halunnut viedä mukanani, pitää lohikäärmeet luonani ikuisesti.
Havahduin. Yhtäkkiä vain laskeuduin, avasin silmät ja olin näkevinäni huolestuneen ilmeen. Kysyin kelloa, oli kulunut n. 5 tuntia syömisestä. Tuntui että siitä ajasta oli ainakin puolet jo kadonnut muistisoluistani. Ympärillä pyöri pieniä ohuita kuvioita. Oli jo senverran myöhä, että muut menivät nukkumaan aika pian havahtumisestani. Väsytti armottomasti henkisesti ja fyysisesti, mutta meni pitkään ennenkuin pystyin nukahtamaan. Päätä kuumotti sisäpuolelta ja se tuntui turvonneelta, sormet samoin. Pimeässä huoneessa ihastelin värikästä tähtitaivasta joka oli laskeutunut luokseni.
Aamulla oli aika kummastunut olo kaikesta koetusta, mutta muuten oli olo jokseenkin normaali.
