Hei,
olen aivan uusi palstalla ja koko sienikulttuurissa, joten aloittelijuuteni varmaan ilmenee helposti...
Mulla on nyt takana kaksi erittäin intensiivistä trippiä. Olen ilmeisesti hyvin herkkä psilosybiinille, sillä annokset ovat olleet sangen maltillisia. Motivaationi käytölle oli saada työkaluja itseni kehittämiseen ja kenties apua henkiseen lukkoisuuteen. Molemmat tripit olivat hieman yllättäen äärimmäisen henkisiä ja hengellisiä kokemuksia. Toinen trippi oli järisyttävän rankka kokemus. Ei huono lainkaan, sillä en kokenut ahdistusta enkä itse matkaan liittyvää pelkoakaan. Mutta hurjan raskas ja syvä. Taustaksi sanottakoon se, että olen kärsinyt ties kuinka kauan traumoista, joita koen eläneeni läpi tuon matkan aikana.
Tahtoisin keskustella tästä kokemuksesta, mielellään tietysti jonkun kanssa, jolla olisi omakohtaista kokemusta tai muuten kykyä ymmärtää/sympata/olla apuna reflektoinnissa. Koen saaneeni matkoilta todella paljon, ja tahdon jatkaa itseni kehittämistä. Jokainen varmasti kulkee sitä polkua perimmiltään itse, mutta uskon myös yhteisöllisyyden voimaan. Sieniä käyttäneiden tuttavieni kanssa en ole oikein kokenut pääseväni samalle aallonpituudelle. Lähinnä ehkä siksi, että he ovat suhtautuneet asiaan mielestäni aika eri tavalla alun alkaenkin kuin minä, ja ehkä myös siksi, että heillä ei ole traumataustaa ja luultavasti siitä seuraavaa kokemuksellista aspektia sienten käytössä. En todellakaan ole lähdössä lähiaikoinakaan tripille, mutta koen olevani matkan alussa ja kaipaan jotakuta itseäni viisaampaa seuraksi. Vai onko vain niin, että tätä polkua on tallattava yksin tai eleltävä vaan ja toivottava onnenkantamoista, että saisi elämäänsä jonkun, jonka kanssa oppia ja jolta saada tukea? On kyllä ystäviä, jotka kärsivät esim. traumoista ja masennuksista, mutta he ovat sitten erittäin päihdevastaisia enkä usko, että voisin viestiä heidän kanssaan näistä fiiliksistä kovin mielekkäällä tavalla ainakaan nyt kun tämä kokemus on niin tuore.
Tuntuu mielenkiintoisesti yhtä aikaa siltä, että olen yksin tässä, mutta en kuitenkaan, jos vain osaisin kurkottaa muita kohti. En vain tiedä, miten, ja siksi kirjoittelen (pahoittelut, jos sekavasti tai kummallisesti, tuntuu, että mä edelleen palaudun viimeisimmästä, raskaasta matkasta) tänne. En tiedä, mitä haen, koska eihän täällä voi kukaan sanoa "mene paikkaan X, siellä tapaat henkilön A, sano hänelle nämä asiat ja hänestä tulee oppaasi"
Ehkä jos teillä olisi kokemuksia samanlaisista fiiliksistä tai jotain... Tai sitten kaipasin vain kirjoittaa tietäen, että joku lukee sen, huhh.
T. liekki