Viime matkani oli kaunein, intensiivisin ja paras silokkitrippi mitä olen koskaan kokenut. Käyttökokemukseni voi laskea kylläkin yhden käden sormilla ja mielestäni tämä trippi oli ns. ensimmäinen oikea trippini. Annoksena oli 33kpl kuivattuja kaikenkokoisia silokkeja sitruunamehuteessä nautittuna tyhjään vatsaan vuorokauden paastoamisen jälkeen ja vaikutukset alkoivat n. 30 minuutin kuluttua nauttimisesta. Trippasin päivällä, koska sitä en ollut vielä kokenut ja annos oli hieman suurempi mitä olin aikaisemmin ottanut. Koin tripin aikana hyvin voimakkaita visuaaleja ja vahvoja tunteita. Yritän kirjoittaa kokemuksistani mahdollisimman tarkasti.
Makasin aluksi sohvalla peiton alla, koska minulla oli vähän kylmä ja halusin olla makuuasennossa päässä sekä koko kehossa olevan nousutunteen takia. Olo oli kuin kuumeessa, päässä humisi ja jumitti, kuulin välillä matalaa ja välillä hieman korkeampaa whitenoisea (ei ollut mitenkään häiritsevää, toi oikeastaan rauhallisen olon). Peitto tuntui pehmeältä ja tunsin, kuinka lämpö levisi ympäri kehoani. Pidin aluksi silmiäni kiinni ja oloni oli todella rento vahvasta trippinousutunteesta huolimatta. Kuuntelin samalla rauhallista musiikkia ja erilaisia visuaalejakin ilmestyi. Pystyn näkemään visuaaleja muutenkin silmät kiinni ja varsinkin silloin, kun olen menossa nukkumaan. Silokkeja nautittuani visuaalit olivat kuitenkin vahvempia ja villimpiä kuin normaalisti. Pystyin näkemään niitä asioita mitä halusin, jos keskityin siihen. Jos en keskittynyt mihinkään tiettyyn ja annoin alitajuntani päättää mitä näin, visuaalit olivat aika sekavia, mutta eivät saaneet oloani epämukavaksi. Avasin lopulta silmäni, koska vaivuin melkein uneen. Katseeni osui verhoihin ja näin verhojeni kuviollisen pinnan liikkuvan kuin laavalampussa: kuviot menivät hitaasti ylös ja alas ja muuttuivat pallomaisiksi möykyiksi, kangas käyttäytyi kuin neste. Tätä ilmiötä ihasteltuani käänsin katseeni seinälle ja voi hyvänen aika miten vahvasti tapetti alkoi elää. Tapettini on valkoista ja siinä on random kohokuviointia, nekin alkoivat elää ja liikkua, mutta aivan eri tavalla kuin verhojen pinta. Tapettiin ilmestyi välillä hyvin geometristä ja värikästä kuviointia ja välillä nämä kohokuviot muuttuivat täysin valkoisiksi hohtaviksi fraktaalikuvioiksi, jotka muuttuivat lopulta pidempään niitä katsoessa sateenkaaren väreihin. Ihastelin tätä melko pitkään ja sain tapetin kuvioinnin muuttumaan myös kerrosmaiseksi 3D efektillä varustettuna. Aika tuntui menevän hitaasti ja käyttäytyi muutenkin oudolla tavalla: tuntui, että olin ihaillut tapetin kuvioita pidemmän aikaa, vaikka oikeasti tähän oli mennyt vain 5 minuuttia ja välillä aika tuntui menevän jopa taaksepäin tai jumittavan paikallaan.
Jossain vaiheessa jalkani eivät tuntuneet omilta ja tämä tunne lähti polvista alaspäin. Jaloille piti löytää tietty asento, missä niillä ei ollut tätä outoa tunnetta. Jalkojen venyttely ja niiden koskettaminen käsillä sai tunteen menemään pois, mutta jos annoin niiden olla vaan omassa rauhassa, outo tunne tuli takaisin. En antanut tämän häiritä sen kummemmin. Kävellessä tunne voimistui, mutta meni ajan kanssa ohi. Sohvalla ollessani minulle tuli olo, että halusin olla lähempänä musiikkia. Olin tuonut musiikkivehkeeni olohuoneeseen ja menin makaamaan lattialle basson viereen. Eli kirjaimellisesti menin aivan musiikin lähelle. Olen aina pitänyt matalista äänistä varsinkin musiikissa, ja laiton basson voimakkuuden suurimmalle voimakkuudelle. Musiikin voimakkuus oli lähinnä vain taustamusiikin luokkaa eli todella pieni, ja halusin tuntea basson matalat äänet kehossani. Minulla on soittolista, jossa on minulle mieluista trippailumusiikkia, joten sain rauhassa syventyä musiikin ihmeelliseen maailmaan. Mistään bilemusiikista ei siis ollut kyse. Minulla oli pää aivan kiinni bassossa ja jos laitoin ääntä hieman kovemmalle, näin selvästi basson tuottamat ääniaallot sekä ilmassa että katossa. Liikutuin joistakin kappaleista niin paljon, että muutama kyynel vierähti. Tajusin myös lattialla maatessani, että rakastan erästä henkilöä hyvin paljon. Koin erittäin vahvoja kiitollisuuden, rakkauden ja lämmön tunteita. Tässä vaiheessa tiesin, että trippi tulee olemaan eeppinen kokemus niin visuaalisesti kuin henkisestikin.
Nousin lattialta ja halusin lähteä ulos katselemaan syksyistä Suomen luontoa. Asun alueella, jossa luonto on lähellä joten kauaksi ei tarvinnut lähteä. Heti ulos päästyäni pihani syksyn keltaiseksi värjäämät kolme koivua näyttivät olevan erityisen värikkäitä ja kolmiulotteisia. Ne tulivat esiin kuin pop-up kirjan kuvat. En ollut katsonut ollenkaan millainen sää sinä päivänä tulisi olemaan ja olin erittäin iloinen, kun pääsin ihailemaan kaunista auringonlaskua pitkän harmaan ja ankean sääjakson jälkeen. Tämä sai minut hymyilemään ja taisin asiaa itsekseni ääneen ihastella. Tuli olo, että luonto järjesti minulle tämän kauniin illan ja auringonlaskun. Olen aina ollut luontoihminen ja tuntenut oloni kotoisaksi sekä vapaaksi luonnon keskellä. Nyt tämä olo vahvistui huomattavasti. Lähdin kävelemään läheiselle rannalle. Kaikki värit ja muodot korostuivat, soratien ääni jalkojeni alla kuulosti tutulta ja turvalliselta, viileä syksytuuli tuntui hyvältä kasvoissa. Rannan lähellä jäin ihailemaan metsän vielä vihreää (sammal) peitettä, joka korostui muuten harmaan ja ruskean eri sävyjen värittäessä maata. Metsä näytti ja tuntui muutenkin erittäin kolmiulotteiselta ja puut aivan kuin tekivät minulle tietä, toivottivat minulle hyvää matkaa. Rannalle päästyäni paikalle tuli myös joku nainen katsomaan joksikin aikaa auringonlaskua. Vaihdoimme muutaman sanan ja ihastelimme auringonlaskun kauneutta ääneen ja samalla minulle tuli olo, etten itse sanonut niitä sanoja. Tähän tunteeseen liittyi tunne, etten ollut läsnä omassa kehossani vaan olin jossain muualla, en tiennyt missä. Vaikka tämä tunne oli epämääräinen ja uusi kokemus, oloni pysyi rauhallisena ja turvallisena. Naisen lähdettyä etsin rannalta rauhallisen ja hieman syrjemmässä olevan paikan, minne asettauduin katselemaan järveä ja taivasta. Auringonlasku värjäsi taivaan keltaisen, punaisen ja oranssin sävyillä, jotka heijastuivat hennosti väreilevän järven pintaan. Taivaalla oli myös irtonaisia pitkiä pilvilauttoja sekä isompi ja tummempi pilviseinämä. Aurinko laski siis tämän tumman pilviseinämän taakse. Irtonaiset pilvilautat alkoivat väreilemään näyttävästi ja ne liikkuivat nopeasti, kaikki värit hohtivat. Järven väreilevä pinta oli hyvin trippimäinen ja siihen katsoessa taivaan eri värit saivat tummemmat vivahteet. Näin taivaalla paljon erilaisia kuvioita ja tunsin, että luonto otti minut hellään syliinsä. Minulla oli henkisesti erittäin lämmin ja tervetullut olo. Tunsin erittäin vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta luonnon kanssa. Pyysin luonnolta myös anteeksi, kun poltettuani tupakan jouduin heittämään tumpin maahan. Luonto kuitenkin antoi tämän minulle anteeksi ja sanoi, että on kokenut kovempiakin. Tiedostin oman pienuuteni ja luonnon mahdin: ilman luontoa en olisi tässä nauttimassa kauniista syksystä ja luonnon antamista sienistä. Oloni oli nöyrä ja kunnioittava. Aika oli mennyt nopeasti ja illan pimetessä lähdin takaisin kotiini.
Kotiin päästyäni jatkoin musiikin kuuntelua. Laitoin myös kynttilöitä palamaan kotoisan tunnelman lisäämiseksi. Leikin musiikin soidessa suitsukkeiden savulla kynttilänvalossa, mikä on minulle erittäin viihdyttävä trippilelu. Tämän avulla sain eräällä tavalla nollattua ajatukseni, olinhan kokenut tripin aikana jo paljon kaikkea uutta, hienoa ja outoa. Sain keskittyä rauhassa savun luomiin hienoihin kuvioihin. Tupakalla käydessäni katulamput olivat jo syttyneet ja niiden luoma oranssi valo sai aikaan leveän ja utuisen pyöreän valokehän lamppujen ympärille. Lampuista mieleeni tuli joulukuusen pallot. Sisälle takaisin mentyäni halusin olla taas lattialla basson verellä, joten otin peiton ja tyynyn ja menin makaamaan lattialle. Pääsin hyvin nopeasti unen ja hereilläolon välimaastoon tai en oikeastaan edes tiedä missä olin. Tässä olotilassa koin erittäin voimakkaita halluja. Havahduin välillä katsomaan kelloa, mutta pääsin heti silmät suljettua takaisin hallujen maailmaan. Uskon, että musiikilla oli tässä todella iso rooli. Hallusinaatiot olivat erittäin sekavia ja osa oli myös todella creepyjä, mutta tarkastelin niitä suurella mielenkiinnolla ja koin olevani koko ajan turvassa. Ainekset huonoon trippiin oli siis olemassa, mutta osasin pitää trippini hallinnassa, en tiedä miten ja miksi. Olin tässä tilassa noin puolitoista tuntia ja "heräsin" lopulta virkeänä, mutta henkisesti melko väsyneenä. Tunsin sienten vaikutuksien vähentyneen ja söin jotain ja lopulta menin hyvissä ajoin nukkumaan. Oikeat unetkin olivat erittäin eläviä, monipuolisia ja tunteita herättäviä. Vasta nyt noin vuorokauden tripin päättymisen jälkeen koen olevani ns. selvillä vesillä. Tämä trippi oli aivan mahtava kokemus, muistelen sitä suurella lämmöllä varmasti vuosienkin jälkeen.
