Neitsytmatkan musiikki valintana soi: https://www.youtube.com/watch?v=MNJDn8VcZ9Q

Pe 13.5. klo 18.30.

Rauhallinen hyvä olotila. Kotona vain minä ja sielunkumppanini. Avasin pienen minigrip pussin jossa oli 2 grammaa cubensis sieniä.
Maistoin. Ei ehkä nautinnollisin maku, joten sekoittelin sienet plantin eksoottiset hedelmät soijajugurttiin.

Puolisoni söi päivällistä ja minä söin sienijukurttini. Tämän jälkeen vaihdoin päälleni mukavat kotivermeet ja jalkoihini vedin villasukat. Sohvalle kannoin kasan peittoja ja tyynyjä. Tuntui parhaalta ratkaisulta rakentaa pehmoinen pesä jossa pötkötellä.

Puolisoni katseli uteliaana puuhasteluani. Noin 10 minuutin kuluttua sienten nauttimisen jälkeen tunsin kropassani oudohkoa kihelmöintiä ja sisäinen ääneni kehoitti minua käymään vielä vessassa.  Tämä olikin mitä parhain neuvo, sillä seuraavaan 4,5 tuntiin en sohvalta noussutkaan.

Oudohkon kihelmöinnin tunne laajeni koko kroppaan ja samoin kuin mitä mukavin lämmöntunne.  Aloin tuntea oloni todella rentoutuneeksi. Vedin peiton korviin asti ja suljin silmäni. Pistin kädet rinnan päälle ja sanoin mielessäni:  Antakaa sienet minulle se mitä kehoni, mieleni ja sieluni tarvitsee, kiitos, kiitos, kiitos.

Ja tunsin kuinka neitsytmatkani oli alkamassa. Ennen lähtöä jätin vielä egolleni hyvästit, sillä en huolinut sitä matkaan mukaan.  Tämän jälkeen vajosin ultra super hyper rentoutuneeseen lämpöiseen olotilaan. Ja tuntui aivan järjettömän hyvälle kun stressistä kankea ja  kipuileva kroppani rauhoittui ja rentoutui. Jossain välissä jopa mietin, että mahdankohan muistaa hengittää Tietenkin muistin, mutta rento olo oli niin mieletön, että tällainen hengittämättömyys asia kävi mielessä.

Silmät suljettuina makasin lämpöisessä sohvapesässäni ja näin mitä kauneimpia asioita. Ei riitä sanat kertomaan sitä kauneuden määrää. Niitä värejä ja estetiikkaa. Uskomattoman syvälle osuvaa intensiivi taideterapiaa. Eihän tota oikein muuten pysty kuvailemaan.

Aika pitkään vain silmät kiinni ihmettelin kaikkea sitä kauneutta. Mutta sitten matka sai uuden käänteen. Koin yhtäkkiä etten ollutkaan enää yksin.
Olin kelta-kultaisessa temppelin kaltaisessa paikassa.  Ihmettelin seinien kelta-kultaista  elävää pintaa. Seinä pinta muodostui sadoista tuhansista pienistä pyramideistä. Ne olivat lähestulkoon toisissaan kiinni. Pyramidien väleistä loisti kultaista valoa ja pyramidit liikkuivat edestakaisin teleskooppimaisesti. Ja pyramidien kärjistä hohti indigonsinistä valoa. Läsnä tässä ihmeellisissä elävässä tilassa oli pienet siniset tanssivat virvatulet ja  energia jota voin vain kuvailla älykkääksi ja äidilliseksi/isälliseksi energiaksi. Tämän energian antama opastus/ohjaus oli täynnä isällistä/äidillistä vanhemman rakkautta.

Tämä älykäs energia pohti kanssasi elämässäni tapahtuneita tragedioita ja tajusin, että kaikki mitä elämä on minulle hyvässä ja pahassa antanut on siunaus ja kiitos.  Ja syvä kiitollisuuden tunne valtasi minut.  Tämän jälkeen yksi pieni sininen virvatuli, tuli ja painautui otsaani.

Tämän jälkeen katselin vielä sienten tarjoamaa uskomattoman kaunista maisemaa. Ja suoraan sanottuna tunsin kuin loppuun palanutta sieluani ladattiin.

Tämän jälkeen availin hiukan silmiäni ja näin puoilsoni nojatuolissa pelaamassa pleikkaa. Hän kysyi, että menikö trippi ohi, kun näytin nukkuvan.
Kerroin että ei mennyt. Ja mieleni täyttyi onnen tunteella. Puolisoni hohti ihmeen kaunista valoa. Ja kerroinkin hänelle kuinka kauniilta hän näyttää. Tunsin että minulla on elämässäni niin paljon hyvää ja kaunista. Onni suorastaan tiivistyi ihoni ja kotimme seinien pinnoille.  Keskustelimme puolisoni kanssa rakkaudesta, läsnäolosta ja minut valtasi tunne lapsenomaisesta ilosta ja uteliaisuudesta.  Ja voi sitä naurun määrää. En ole vuosikausiin nauranut niin paljon ja niin suoraan sydämestä.

Tässä vaiheessa katsahdin ikkunasta ulos ja ihmeekseni näin takapihan metsässä viikinkilaivan eikä se ollut mikään ihan tavallinen viikinkilaiva. Tämä viikinkilaiva oli lastattu palmupuilla. Ja kerroinkin tämän miehelleni ja yhdessä nauraa röhötimme asialle. Oli aivan uskomatonta olla niin rentoutunut ja samalla valpas ja ihmetellä metsän puita ja ilta auringon valon siivilöitymistä puiden lehtien lävitse.  Pakahduttavan kaunista.  Tunsin suurta iloa ja kiitollisuutta elämää kohtaan. 

Noin 4 tunnin kuluttua sienten vaikutus alkoi hiipumaan ja tunsin lievää pahoinvoinnin tunnetta , joka kuitenkin meni melko nopeasti ohi.
Kroppa tuntui todella raskaalta kuin lyijyltä ja kävelystä ei meinannut tulla mitään. Noin klo 23.15 olin kuitenkin jo jalkeilla ja keittiössä väkertämässä falafel pitaa.  Kropassa oli sellainen olo, kuin olisi juossut maratonin. Jollain lailla tunsin antaneeni asioita pois ja saaneeni samalla jotain takaisin.

Kiitollisuus, hyvyys, rakkaus, läsnäolo, lapsenomainen uteliaisuus elämää kohtaan, sisäinen rauha,ilo.   

Sienet antoivat minulle juuri sen mitä kehoni, mieleni ja sieluni tarvitsivat.  Ja tästä olen äärimmäisen kiitollinen.  En voi kylliksi kiittää henkilöä joka minulle sienet lahjoitti.  Annoit minulle uskomattoman ihanan lahjan. Universumi on uskomaton paikka.  Ja arvostukseni sieniä kohtaan on mittaamaton.    Kiitos <3