Tämä oli ensikosketukseni psykedeeleihin, muttei varmasti viimeinen.
Heräsin aikaisin aamulla juomaan kahvia ja lasin vettä. Olin hyvin innoissani kun ajattelin edessä olevaa trippiä.
Noin 12:00 menin erään kaverini luo lainaamaan vaakaa, koska ajatus liian suuren annoksen ottamisesta ei kuulostanut lainkaan houkuttelevalta.
Punnitsin kahteen pussiin 1.6g kuivaa cubensista ja annoin kaverilleni vaivanpalkaksi 1.3g ja suuntasin fillarilla hyvän ystäväni luokse.
Ystävälläni on tapana nukkua hyvin pitkään ja sikeästi, joten jouduin koputtelemaan hänen ovea pitkän aikaa, kunnes päätin soittaa hänelle.
Hänen herättyä söimme yhdet mikropitsat ja lähdimme erääseen toiseen kämppään pakkaamaan kaiken enemmän tai vähemmän tarvittavan.
Pakkasimme mukaan tupakat, laavalampun ja vesipyssyn ja lähdimme kävelemään kohti kaksiota jossa oli tarkoitus tripata.
Perille päästyämme laitoimme laavalampun päälle ja vaihdoimme ajatuksia ja fiiliksiä. Kumpikin oli positiivisella ja suhteellisen rauhallisella päällä lukuunottamatta pientä jännitystä.
Hetken päästä päätimme lähteä ostamaan jotain pientä naposteltavaa matkalle. Mukaan tarttui tikkareita, karkkipussi ja tölkki mehua.
Takaisin päästyämme päätimme nauttia sienet teen muodossa. Joimme teetä ja kuuntelimme musiikkia tovin aikaa kunnes rupesimme pelaamaan jotain lentokonepeliä vanhalla xbox- konsolilla.
Noin 20min päästä alkoi tuntumaan hyvin oudolta.
Tiesin että se johtuu sienistä, joten kysyin ystävältäni että tunteeko hän saman kuin minä. Hän vastasi kieltävästi. Tässä välissä päätimme käydä tupakalla jonka jälkeen tuli todella epämääräinen olo. Tajusin raajojeni puutuneen. Aloin kokea pientä pahoinvointia ja rajua käsien tärinää. Kysyin kaveriltani, että joko natsaa. Tällä kertaa hän vastasi myöntävästi.
Kumpikaan meistä ei enää pystynyt keskittymään peliin, joten laitoimme Leevi and the leavingsin levyn soimaan. Musiikki kuulosti mahtavalta.
Hetken fiilistelyn jälkeen rupesimme kikattamaan hillittömästi aivan joka asialle. Pahoinvointi oli loppunut, mutta kädet tärisi vielä hieman. Tästä en kuitenkaan jaksanut enää välittää vaikka se aikaisemmin huoletti. Ystäväni rupesi syömään tikkaria joten ajattelin tehdä samoin. Ongelmana oli vain se, että olin hävittänyt tikkarini. Nauroimme hillittömästi kun etsin rakasta tikkariani jopa vessasta. Vessasta etsittyäni totesin ystävälleni:
"Misä mun tikkariiöäöäöäöäöäö" tai jotain yhtä viisasta. Lisää naurua. Tikkari kuitenkin löytyi sohvatyynyjen välistä, muttei mieleni enää tehnyt syödä minulle "tärkeää" tikkaria.
Kaiken naurun keskellä ehdotin ystävälleni josko menisimme pihalle. Hän oli aluksi hieman ajatusta vastaan, mutta suostui loppujenlopuksi lähtemään läheiseen metsään kävelemään. Niinpä otimme tupakat ja lähdimme kohti talon takana olevaa metsää. Seinänaapuri katsoi hyvin pitkään kun nauroimme ja selitimme mitä älyttömimpiä juttuja kävellessämme hänen ohi.
Saavuimme metsään, jossa sienet potkaisivat aivan uuden vaihteen silmään. Värit kirkastuvat ja metsä oli todella kaunis. Tunsin sanoinkuvailematonta euforiaa ja rakkautta metsää kohtaan. Hetken käveltyämme istuimme suurehkon kiven päälle tupakoimaan ja kuuntelemaan lintujen laulua. Mietimme kiveä ja sen ikää. Päädyimme siihen tulokseen, että kivi oli hyvin vanha ja kiltti herrasmies. Antoi meidän sentään istua hänen päällänsä. Tunsimme suurta yhteenkuuluvuutta metsän ja toistemme kanssa.
Jatkoimme kävelyä kunnes päädyimme erittäin suurelle viljapellolle. Näky oli jotain niin kaunista, että meinasi tulla tippa linssiin. Pellon keskellä oli pieni metsä johon halusimme mennä, mutta emme tunteneet olevamme oikeutettuja kävellä sinne koska pelto kielsi meitä. Päätimme kävellä pellon reunaa pitkin. Ihastelimme maassa pomppivia sammakoita ja sisiliskoja kävellessämme.
Hetken aikaa käveltyämme huomasimme, että pellolla oli kävelty aikaisemmin. Pelto antoi luvan kävellä jo valmiiksi tallotulla alueella, joten menimme hetkeksi seisomaan pellolle. Otimme pellosta yhdet viljat jotka nimesimme juhtuiksi(=jutuiksi). Päätimme lähteä takaisin metsään josta tulimme. Metsässä otimme kengät pois. Tunsin jokaisen risun ja juuren jalkapohjissani. Tunne oli todella mahtava. Metsässä kävellessämme huomasimme todella valtavan kuusen jossa näkyi kasvavan värikkäitä kukkia.
Menimme katsomaan lähempää ja huomasimme kukkien olevan muovisia. Ne oli naulattu puuhun kiinni. Pyysin puulta anteeksi tätä kauheaa tekoa ja halasin sitä.
Matka jatkui takaisin kämpille. Naapuri oli taas etupihalla katsomassa meitä paheksuvasti. Nauroimme asialle ja menimme sisälle.
Sisällä oli pimeää ja hyvin hiljaista. Jatkoimme Leevi and the leavingsin kuuntelua ja päätimme juoda mehua hassun muotoisista kulhoista. Mehu maistui taivaalliselta, mutta omalla tapaa tyhjältä. Juttelimme teknologiasta ja siitä miten ihminen on pilannut kauniin luonnon ja rakentanut harmaita kerrostalolähiöitä tilalle. Puhelin tuntui jotenkin hyvin turhalta kapistukselta eikä edes tehnyt mieli katsoa sitä. Jatkoimme jutustelua ilta kuuteen saakka jolloin jatkoimme pelaamista. Pelailtiin iltaan saakka ja lähdimme polkemaan tyttöystäväni luokse turun keskustaan nukkumaan.
Jotain nyt jäi aivan varmasti kertomatta. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Pahoittelen kirjoitusasua ja mahdollisia kirjoitusvirheitä.
