Aiemmat kosketukseni psykedeliaan olivat tulleet LSD:n ja DXM:in kautta eli tämä oli ensimmäinen "sienitrippini" Tarinassa esiintyvät nimet ovat muutettu jnejne..
Annos oli 2g per nenä ja olivat ilmeisesti cubensiksia.
Olimme edeltävänä iltana Kalervon kanssa päättäneet että seuraava päivä on SE päivä. Siivoilimme illalla asuntoni miellyttävään kuntoon ja valmistauduimme henkisesti tulevaan koitokseen. Aamulla heräilin jo suht koht aikaisin ja menin suihkuun. Eikä aikaakaan kun Kalervo olikin jo oven takana, mutta päätimme käydä vielä kaupassa ennen reissua. Kauppareissulta tarttui mukaan kaksi askia tupakkaa, hedelmiä ja ystävämme Tuokko.
Suuntasimme koko seurue takaisin asunnolleni ja söimme Kalervon kanssa aamiaiseksi jugurttia jossa oli jostain kumman syystä pieniä sattumia siellä täällä. Kun kulhot olivat tyhjät, siirryimme olohuoneeseen odottelemaan vaikutuksia. Vaikka pystyin aistimaan kehostani jännityksen ei minua pelottanut, sillä koin olevani valmis. Ympäristö oli myöskin mitä mainioin: Avara olohuone, sängyksi vedetty sohva, maalauksia seinillä ja lempeä jazz joka takaa lämpimän ilmapiirin.
Makailin sohvasängyllä ja polttelin tupakkaa kun tattien ensimmäiset vaikutukset alkoivat puskea esiin. Oloni alkoi muuttumaan erittäin kevyeksi ja muutenkin tuntui vain hyvältä! Laitoin vähän menevämpää musiikkia ja rupesin tanssimaan sen tahtiin. Kalervo seurasi esimerkkiä ja pian meillä olikin kahden hengen tamppauskekkerit pystyssä! Tuokko piti sitä hieman huvittavana mutta meitä se ei haitannut! Ei kauaakaan kun euforia oli jo sellaisissa sfääreissä että oli yksinkertaisesti pakko istahtaa aloilleen ja vain nauttia! Uskaltaisin arvata että tästä ne varsinaiset nousut sitten alkoivat.
Aloilleen istahtamisesta oli kulunut ehkä 10 minuuttia ja aloin olla varsin zouneissa. Makasin selälläni, poltin tupakkaa ja katselin kuinka katto rupesi elämään täysin omaa elämäänsä. Katon röpeliäseen pintaan muodostui paljon erilaisia kukkia, joiden terälehdet irrotessaan muuttuivat pieniksi veneiksi/gondoleiksi jotka virtasivat lempeän musiikin tahtiin pitkin loputonta merta minkä katto piti sisällään. Ajatuksenjuoksuni oli vähintäänkin värikäs, mutta silti huvittavan tylsämielinen. Sillä hetkellä yksi keskeisimmistä ja kiinnostavimmista keloista pyöri juurikin tuon katon ympärillä! "Vaikken olisi, saatikka edes asuisi täällä, niin katto on ja pysyy."
Tuota höykytystä kesti suunnilleen joku 1.5 h (en todellakaan osannut silloin sanoa enkä kyllä jälkeenkäänpäin ole asiaa sen tarkemmin miettinyt) ja kun se lähti laskemaan niin pääsin nousemaan sängyltä, poltin tupakan ja join mehua. Palasin kuitenkin sängylle, mutta tällä kertaa istuinkin reunalla ja katselin parvekkeen oviaukosta pihalle. Tripin ehdottomasti kaunein hetki oli kun katselin ulkona tuulessa heiluvia puita Ultra Bran "Kalifornian ruosteisten kukkuloiden" soidessa. Taivas oli erittäin sininen ja satunnaiset pilvet olivat vain silmänruokaa! Aloin myös olemaan hieman sosiaalisempi kuin tunti takaperin.
Nyt keskustelu alkoi sujua ja jauhoimmekin aivan kaikesta vaikka suurin osa puheesta oli ehkä hieman tyhjää sanahelinää. Jossain vaiheessa keskustelu kääntyi puheeseen ja siihen kuinka erilaista se on JOKA PUOLELLA. Ei vain eri maiden tai kaupunkien välillä vaan se miten puhutaan riippuu täysin porukasta missä on. (Jälleen kerran itsestäänselvyyksiä mitä ei tajua selvinsuin ajatella tai ainakaan niistä ei löydä niin paljoa syvyyttä.) Pian huomasin puhelimeni ja keskustelu kääntyi sosiaaliseen mediaan ja älypuhelimien "valtaan". Pitkän keskustelun jälkeenkin mielipiteeni ei juurikaaan muuttunut ja yhä edelleen näen sen uhkana ja mahdollisuutena. Keskustelua jatkui vielä jonkin aikaa ja sen jälkeen lähdimme metsään kävelylle.
Miten kauniilta voi talvinen metsä näyttää? Puiden punertavuus oli nyt aivan räiskyvää, mutta kuitenkin sen verran "hyvän maun rajoissa" että se kompensoi täydellisesti muuten täysin valkoista/harmaata näkymää. Puut näyttivät myös paljon PALJON korkeammilta kuin normaalisti. Menimme polulta hieman syrjään ihmettelemään ja lumi oli hyvin kiinnostavaa ainetta. Sen kädelle sulaminen oli ihmeellinen reaktio ja suuhun sulaminen vielä ihmeellisempi. Ringissä puolisulan lumen syljeskely ja tupakointi ajoi keskustelun takaisin yläasteeseen. Aiheet pyörivät kysymysten kuten "mikä oli cool tapa sylkeä" ja "Miten käytiin sillon tupakalla koulussa" ympärillä. Meininki lähti yläasteesta vielä alaspäin ja pian oltiinkin täysin leikki-iässä. Heittelimme lumipalloja veteen ja hulluttelimme muutenkin sydämmemme kyllyydestä!! Pian kuitenkin totesimme, että on aika lähteä takaisin lämpimään.
Kun pääsimme sisälle oli jo hämärää, mutta valot olivat (onneksi) jääneet päälle ja olohuoneessa vallitsi erittäin esteettinen valaistus! Ei mikään kirkas muttei kuitenkaan tarvinnut pimeydessä kököttää. Tässä kohtaa keskustelu alkoi olemaan tripin reflectailua ja psykedeliaa käsittelevää. Vaikka aiemminkin olen pitänyt termiä "psykedelia" hyvin laajana, on se nykyään vielä paljon laajempi. Maallikon näkökannasta psykedelia on tiedye-kuviota, pink floydia ja laavalamppuja, mutta oman elämäni psykedeelisin kokemus oli valkoisen katon katselu kun valvomon mikä kesä soi taustalla (kyllä valvomon kesähitti vuodelta 2006) Keskustelun yhteydessä söimme ja tutkimme appelsiineja ja banaaneita. Etenkin appelsiinin kuori ja rakenne olivat hyvin kiinnostavia. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tattien magia jäämään taka-alalle ja päätimme että nyt on oikea aika käydä uudelleen kaupassa! Kalervo osti ruokaa ja minä ostin karkkia. Kun palasimme asunnolleni keskityimme lähinnä rennosti ottamiseen ja Tuokon tarjoamat myssyt tekivät tästä erittäin helppoa!
Pöhäyttelimme muutaman tunnin ja sitten vaivuinkin mukavan usvaiseen uneen ja seuraavana aamuna herätessäni olo oli mitä mainioin! Loistava kokemus ja tulen tulevaisuudessakin nappailemaan tatteja!
Ja pahoittelut mahdollisesti vähän sekavasta tekstistä, kello on paljon enkä ole hetkeen näin pitkiä raapustuksia putkeen kirjoitellut .
