Sienet ovat jossainmäärin kiinnostaneet vuosia, mutta jostain syystä ei ole uskaltanut niitä koittaa. Muutaman ystävän positiiviset kokemukset ja suositukset lisäsivät kiinnostusta vaan entisestään kohti elämän käännepistettä, mikä viimein tapahtui kesällä Amsterdamissa. Olin siellä hyvän, muutaman kerran vähän trippailleen ystävän kanssa pitkän viikonlopun vietossa, ja ajauduimme smartshoppiin tryffeli ostoksille. Itse ostin 15g rasian Fullmoon-firman Atlantis Psilocybeä, kaveri pykälää stydimpää Dragon´s Dynamiteä. Vietettiin päivä rauhaksiin ilman mainittavaa kaljoittelua tahi blossittelua ja mentiin hyvin syönneenä ajoissa nukkumaan. Vielä tässä vaiheessa olin hyvin hermostunut asiasta ja pieni epävarmuus kalvoi mieltä, mutta herättyäni hyvin levänneenä olin valmiimpi kuin koskaan ottamaan vastaan mitä tuleman piti. Heti herättyämme “nautimme” rasiat tyhjiin vatsoihin hotellihuoneessa ja ilman sen tarkempia jatkosuunnitelmia aloimme odottelemaan vaikutuksia. Itse en muuten normaalisti syö edes herkkusieniä ja ei ollut mikään makunautinto, ihan kuin olisi syönyt jotain puun pahkaa ja pariston sisälmystä. Pötköttelimme omilla sängyillä ja katselimme ikkunasta pihalle ja kuuntelimme musiikkia, mm. Kuusumun profeetta, mikä oli itselle uusi tuttavuus bändinä.
Noin 40 min myöhemmin alan aistimaan ensimmäisiä vaikutuksia, tuntuu puristavaa painetta rintakehässä ja ihan kuin jokainen uloshenkäys keuhkoista menisi puoli litraa normaalia enemmän ulos ja vastaavasti sisäänhengitys olisi astetta raskaampaa kuin normaalisti. Pulssi kiihtyy. Valtava hyvänolon tunne valtaa koko kropan, paitsi ihan lyhkäisiä huonovointisia aaltoja tulee aluksi. Valkoiset hotellihuoneen seinät alkaa elämään, ihan kuin maalipinnan alla olisi mummon virkkaama päiväpeite, mikä sykkii ja pyörii. Kuvioista muodostuu todella teräväreunaisia ja toistuvan geometrisia. Tässä vaiheessa on pakko mennä peiton alle turvaan lämpimään ja se tuntuu todella hyvälle. Silmät ummistaessa näkyy tiheää täysin mustataustaista pitsikuviota magentan, cyaanin ja keltaisen väreissä ja sitten lähtee vilistämään nopeasti etenevä mansikan värinen hunajakennokuvioinen kiemurteleva tunneli. Välillä ilmeisen matkoilla olevaa kaveriani vilkaistessa näen hänen kaikki verisuonet ihon läpi ja kaveri näyttää ihan kuihtuneelta muumiolta ja vuoroin melkein omalta normaalilta peilikuvaltani. Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta ja veljeyttä hänen kanssaan. Kaverin peiton pussilakanan laskostuneet poimut ovat kuin Gigerin Alien maailmasta olevaa loputonta biomekaanista tunnelia. Vaivun todella syvälle omiin ajatuksiini ja tajuan kuinka paljon kotona odottavaa vaimoani rakastan. Tajuan kuinka paljon olen tehnyt aivan vääriä valintoja elämässäni. Haluan olla hyvä ihminen. Tunnen kuinka maailma hengittää, tunnen hengityksen aiheuttaman ilmavirran vaikka olemme sisällä hotellihuoneessa. Tässävaiheessa tulen pois peiton alta ja käyn sängylle selälleen pää ikkunaan päin, mistä näen taivaalle. Pilvet näyttää käsittämättömän kauniille ja niiden reunoilla menee lumihiutalemaisia kidemuodostelmia ja niistä lähtee näkyviä energiakenttiä. Tuntuu aivan kuin ylhäällä olevat pilvet olisikin alapuolella ja itse katselisi niitä ylhäältäkäsin alaspäin. Pakko nousta istumaan sängylle ja taas perspektiivit ja vetovoimat menee päälaelleen, nimittäin kadun toisellapueolen oleva rakennus, mikä yhdistyy sähköjohtojen välityksellä meidän rakennukseen tuntuu roikkuvan alapuolella niiden kaapeleiden varassa meidän rakennuksesta. Rakennuksen pinnan tiilet tuntuvat olevan irti toisistaan ja ne ikäänkuin leijjuu irti toisistaan painottomuudessa kutakuinkin paikallaan. Kokoajan on kuitenkin joku käsitys oikeasta todellisuudesta ja siitä, että koettu johtuu niistä sienistä. Oma kännykkä tuntuu ihan täysin vieraalta kapineelta käsissäni, vain vaivoin saan siitä musiikkia vaihdettua. Kännykän taustakuvana on kuva edesmenneestä rakkaasta kissasta ja sen viiksistä lähtee samanlaisia energiavirtauksia, mitä näin taivaalla. Ikävöin kissaa suuresti.
Noin 4-5 tuntia menee kaikenkaikkiaan trippaillessa ja olo tasoittuu normaaliksi iltaan kohden. Käydään syömässä hyvin ja mulla on kuin uudelleen syntynyt olo. Kaverikin oli positiivisilla fiiliksillä. Seuraavana aamunakin on ihan super olo ja käydään Heineken museossa ja jostain syystä päädymme taas tryffelikauppaan ja nyt ostamme molemmat Dragons Dynamiteä ja menemme polkupyörillä puistoon niitä syömään. Vaikutukset alkaa taas ja kaikki taivaalla on nättiä ja värimaailma saa buustausta kaikkialla, mutta kaverille tulee huono olo. On pakko lähteä hotelliin takaisin. Oma pyöräily puiston ihmisvilinässä on kuin piirrettyä katselisi. Hotelliin pästyämme makoilen taas vain selälläni sängyllä ja nautiskelen pilvien katselusta. Kaveri on todella diipeissä keloissa huonolla tripillä suihkussa tuntitolkulla. En pysty häntä auttamaan enkä anna sen vaikuttaa liiaksi omiin keloihin. Molemmat palaa kuitenkin tähän maailmaan paljon nopeammin mitä edellisenä päivänä.
Varmasti tulee vielä trippailtua tulevaisuudessakin, ei ehkä vuosittain mutta joskus vielä kuitenkin toivonmukaan:)
