Elikkäs trippitarinani kertoo lsd:stä mutta l koen hyödylliseksi jakaa tämän täälläkin aloitteleville trippailijoille muistutkseksi psykedeelien arvaamattomuudesta.

Hieman taustatietoa:

Olen syönyt sieniä elämäni aikana n.15 kertaa annosten vaihdellessa 1g-3g. Olen ERITTÄIN herkkä psykedeeleille, siksi vain 2.5g+sitruuna+piiitkä paasto on vienyt minut jopa 5 tasolle. Yhden kerran olen vajonnut huonolle tripille sieni+sitruuna+dänkki kombolla menettäen kosketukseni todellisuuteen täysin. Tällä kertaa se kuitenkin toistui huolimatta erittäin pienestä annokstuksesta ja kokemuksesta sienten, dänkin (polttanut satoja kertoja) ja lsd (110ug crystal lsd kokeillut kerran) kanssa.

Tarina alkaa kaverini kämpältä klo 16.00. Paikalla trippailijoita on yksi hyvä kaverini trippaamassa lsd:stä ja toinen kaverini sienistä, sekä yksi ensikertalainen. Paikalla on myös muutamia budinpolttelijoita. Otan 2/3 osaa 110ug lapusta, lsd on n.80% puhdasta. Noin tunnin kohdalla alan huomaamaan ensimmäisiä vaikutuksia, pinnat alkavat elämään ja huonekalut liikkuvat hieman. Kuumottaa hieman mitä tuleman pitää, mutta en anna sen häiritä. Istun olohuoneen sohvalle, jossa n.10 ihmistä polttaa kannabista. En halunnut polttaa viellä tripin alkuvaiheessa vaan kokea lsd:n puhtaimillaan. Olen herkkä myös kannabikselle ja passiiviset savut vaikuttivat minuun hieman, mikä ei itseasiassa haitannut ollenkaan sillä se toi vain rennomman olon. Noin 2h lapun ottamisesta vaikutukset tulevat jo yllättävän voimakkaana ja alkaa hieman kuumottaa tuliko otettua liikaa. Sivuutan kuitenkin ajatuksen ja jatkan keskustelua sekä visuaalien ja erikoisten ajatusten ihmettelyä. Aika kuluu pohtien mm. elämän tarkoitusta, omia arvoja ja ihmistesuhteitani. Noin 3h lapun ottamisesta koen pajapäiden seuran itselleni sopimattomaksi siinä mielentilassa ja päätänkin lähteä sienistä trippailevan kaverini kanssa pimeään huoneeseen kuuntelemaan musiikkia, pimeässä huoneessa keskittyen omiin ajatuksiin tripistä tulee yhä antoisampi.

Neljännen tunnin kohdalla vihdoinkin sisäistän että happo ei iskenytkään liian kovaa ja päätän mennä olohuoneeseen polttamaan savuja. Tiedostaen herkkyytenki budiin otan vain 2 ERIITÄIN pientä hatsia. 10 minuuttia tästä kaikki sujuu hyvin kunnes joku mainitsee poliisit. Syvälle alitajuntaani on juurtunut ajatus että poliisit ovat lähes aina huono asia huumeiden kanssa säätäessä. Jotenkin ihmeellisesti alan kuvittelemman että naapuri on jostain syystä soittanut poliisit ja tästä alkaa tripin huono osuus.

Alan ahdistua ja pyydän lsd:stä trippailevaa kaveriani kanssani huoneeseen jossa juuri olimme olleet. Kerron hänelle että trippini on menossa erittäin huonoon suuntaan. Hän antaa muutamia neuvoja jotka eivät kuitenkaan auta ollenkaan kyvyttömyydestäni muistamaan ja keskittymään johtuen. Huoneeseen saapuu myös toinen kaveri sienitripillä. Kannabis nousee yhä ja ajatukseni alkavat seota. Minua alkaa pelottaa, pelottaa enemmän kuin koskaan aiemmin ja kannabiksen vaikutus nousee nousemistaan. Yhtäkkiä en ymmärrä enään mistään mitään, muistini toimii noin 3 sekunntia kunnes taas unohdan mitä olin ajattelemassa. Tiedostan olevani vain erittäin huonolla tripillä mutta pelon takia se ei juuri lohduta. Tiedän varsin hyvin sen olevan vain lsd:n vaikutusta ja että trippi loppuu aikanaan. Tuossa mielentilassa en vain voinut käsittää että tälläisen hulluden jälkeen aivot voisivat enään ikinä palautua normaaliin tilaan. Kuvittelen jääväni ikuiselle tripille, kuvittelen mitä vanhempani, sukulaiseni ja ystäväni tulevat sanomaan kun näkevät minut pakkopaidassa hullujenhuoneella.

Tässä kohtaa tapahtuu jotain kamalaa. Sienitrippaaja kaverini nousee seisomaan ja täysin yllättäen menettää tajuntansa. Hän kaatuu lyöden silmäkulmansa erittäin terävään hyllynreunaan. Hallusinaatoistani johtuen nään hänen samalla oksentavan verta ja jotain epämääräistä vihreää litkua. Hänen palattua tajuihinsa hän huomaa ammottavan vertavuotavan vekin ja vaipuu erittäin psykoottiseen tilaan sanoen vain kerta toisensa jälkeen vain "oh my god" noin kymmenen minuutin ajan. Jo äärimmäisen huono trippini menee yhä huonompaan suuntaan ja alan looppaamaan. En ihmettele yhtään ystäväni paniikia, voisi olla aika järkyttävä kokemus tripillä. Autettuaan kaatunutta sienitrippajaa toinen happotrippaaja kertoo ettei enään voi katsoa sellaista psykoilua ja poistuu huoneesta. Se ei kuitenkaan haitannut sillä sienitrippaajan haava ei enään vuotanut ja itse koin vähinten ahdistavaksi pitää silmiä kiinni ja antaa tripin viedä.
 Noin tunnin mielisairauden, hulluden, psykoosin ja kadotuksen jälkeen alan pikkuhiljaa saada järkeäni takaisin. Kannabis tuntuu laskevan hieman ja ajatukseni ovat jo paljon selkeämmät ja vähemmän pelottavat. Tästä noin 20min ja alan nauttia musiikista aivan käsittämättömän paljon. Joka ikinen ääni kuuluu kristallin kirkkaana. Musiikki kuulostaa niin hyvältä että melkein itken, viellä paljon paremmalta kuin kerralla jolloin otin mdma. Musiikin tuoman euforiaryöpyn mukana alan myös pohtimaan elämääni aivan uudessa valossa. Ymmärrän esimerkiksi että lähes jokainen ongelmani on korjattavissa omilla teoillani, ratkaisu vaatii vain asennemuutosta. Tajuan kuinka onnellinen olen asuessani suomessa kaiken rikkauden, turvan ja mahdollisuuksien keskipisteessä. Myös hyvät ystävät tuottavat suurta euforiaa ja alan arvostamaan asiaa enemmän. Loppu trippi kuluu pohdiskellessa, chillaillessa ja aivan loppuvaiheessa kannabista poltellen.

Tämän tripin jälkeen kunnioitan psykedeelejä ja tiedostan omat rajani (jotka suhteellisen alhaalla) psykedeelien kanssa paljon paremmin. Viimeaikoina pohdiskellut että psykedeelit voivat olla hyvinkin vaarallisia. Huonosta ja erittäin vahvasta tripistä ei aina selviä tervein mielin. On tapauksia joissa huono trippi on johtunut masennukseen, hallusinaatioihin selvinpäin, hyvin lieviin psykoottisiin ajatuksiin (mm. salaliittoteorioista yms.) ja psykoosiin henkilöillä, joilla on ollut mielenterveysongelmia suvussaan eivätkä ole vaivautuneet selvittämään asiaa. Vaikka tällä kertaa mitään pysyvää vahinkoa ei saatunutkaan. Mitäpä jos olisin ottanut 2/3 osaa lapusta ja 2 minimaalista hatsia yksin metsässä yksin sillä olin aiemmin handlannut kokonaisen aivan helposti. En halua pelotella tai kehottaa lopettamaan psykedeelien käyttöä. Haluan vain jakaa kokemukseni, trippitarinani, mietteeni ja samalla muistuttaa mitä saattaa käydä yllättävän pienilläkin annoksilla. Tulen varmasti kokemaan upeita kokemuksia psykedeelien kanssa tulevaisuudessa.

Kiitän ja kuittaan -happopää