Eilen kokija oli niin urbaanin ympäristönsä raskauttama, että tunsi pakottavan tarpeen istua veden rannalle nauttimaan mallasjuomaa. Tällöin lennähti paikalle toveri varis kokijaa arvioivasti tarkkailemaan. Tästä tiesi kokija varmaksi, että hänen on taas käytävä Suuren Äidin puhutteluun. Suuri Äiti komensi rituaalit sikseen ja läksytti apinaa lajinsa kolttosista kautta historian, ja etenkin siitä mihin jamaan on planeetta saatettu. Tosin ei nyt ottanut kosmisen hämähäkkipedon hahmoa, koska kokija oli etukäteen syvästi anonut siltä edes tämän kerran välttyvänsä. "Hyönteismäisen tuntuista" kommunikaatiotapaa kyllä oli taas aluksi, siltä ei kaiketi voi välttyä. Mutta asiaan päästyään Suuri Äiti taas kielsi apinaa vetoamasta vanhuuteensa jaksamattomuutensa syynä; komensi tätä sitten henkensä heittämään jos muka on liian väsynyt käymään edellispolvien jälkiä siivoamaan. Kotvan toruttuaan ja synninlukua pidettyään Suuri Äiti surkealle apinalle kertoi olevan merkittävä hätä kysessä, kun hänen koko voimallaan on täytynyt herätä taivaankappalettamme suojelemaan, eikä suinkaan ole varmuutta onko mitään enää tehtävissä. Kävi ilmi syy, jonka takia Suuri Äiti Maa oli talvipäivänseisauksen aikaan pyytänyt kokijaa, lastansa vanhaa apinaa, juhlallisesti luopumaan lajityyppisistä tuntemuksistaan. Kyseinen tilanne jäi tietenkin pysyvästi mieleen, mutta pyydetyn lupauksen tarkoitus oli niin arvoituksellinen, ettei kokija oikein keksinyt, millä tavalla siitä olisi teille tuolloin kertonut, vaan vain jäi mielessään pohdiskelemaan, että mitähän hiivattia siinä oikein sovittiin. Nyt taisi valjeta. Rakkautensa myötä Suuri Äiti kertoi surevansa lapsiensa virheitä ja antavansa ne joka tapauksessa anteeksi, mutta jollakin täysin kuvailun ulottumattomissa olevalla tavalla hän ryhtyi, tuon lupauksen nojalla, kokeilemaan vanhan apinan biologia-informatiikkaan monenlaisia nopeutetun evoluution ratkaisuja. Niiden kokeminen oli ihan hurjan metkaa suorastaan, toisin sanoen jokseenkin mahdoton selittää, ja kokija, tuo vanha apina, tunsi aivan aiheesta tekevänsä mitä parhaiten antaessaan kehonsa - joka nyt tosin ei hänen omansa muutenkaan ole - Suuren Maaäidin koekappaleeksi. Apina sai tällä myös ikään kuin hyvittää sen, että häneen on itsesäilytysvietti pantu eikä millään suostu ottamaan ja kuolemaan vaikka se nähtävästi olisikin tässä tilanteessa viisain teko. Suuri Äiti sitten selitti, että nyt pitää pistää evoluutioon vauhtia koska on tosi kyseessä, voi hyvin olla että silti jäädään ihmettelemään Venuksen tyyppistä helvettikehitystä koko porukka, apinat, varikset ja jopa itse Suuri Äitikin; viimemainittua aavisteli kokija kauhukseen vaikkei ihan varma ollutkaan ymmärsikö oikein sen kohdan. Voinette arvata, että ihan merkillistä vaihtelevaa datavirtaa oli se pikaevoluutiopuuha joka tapauksessa, ja paljolti toimenpide tietysti meni apinalta yli hilseen korkealta ja kovaa; voineeko muuta odottaakaan? Suuri Äiti sentään totesi, että apina on hänen lapsistaan fiksuimmasta päästä, vaikkakin toisaalta ikävästi taipuvainen uppiniskaisuuteen ja vätystelyyn. Kokija ei myöskään yhtään tiedä, johtivatko Suuren Äidin pikaevoluutiokokeilut mihinkään tulokseen, vähäsen tuntuu että eivät, mutta joka tapauksessa lupasi parhaansa mukaan kertoa Tiedon. Tieto on, että hela luomakunta nyt on tekemässä voitavansa tuhon välttämiseksi, toivoo sen ylipäätään olevan vielä mahdollista, ja hartaimmin pyytää että sapiensapinat jo herkeäisivät kaikkinaisen ahneuden hulluudestaan ja pysähtyisivät vaalimaan yhteistä kaunista kotiamme, joka ilmeisesti saattaa vielä olla juuri ja juuri pelastettavissa. Tavallaan vanha apina sai anteeksi lajimme synnit niitä nöyrimmin pahoiteltuaan, ja vaikka Suuri Äiti ymmärtävästi totesikin, että yksilössä on vain vähän syytä tapahtumien tulokseen, on jokainen täällä länsimaissa kuitenkin enemmän tai vähemmän ymmärtämättään keisarillisen elämäntavan lellipossu, jonka ylellisyys on muiden maiden kurjien piruparkojen ansiota. Eikä tällainen meno tietenkään ole kohtuullista eikä ensinkään kestävää. Rukoilkaamme järkeä lajitovereillemme jos ensinkään kuvittelemme sen auttavan, ja keksikäämme muita keinoja jos emme rukouksiin usko.
Mikäli jotakuta kiinnostaa annostelutieto, niin kutakuinkin oli nyt arvon T. McKennan suosittelemat 5 kuivattua, yksin hiljaisuudessa kyllä, muttei pimeässä vaan päivänvalossa. Tämä tosin vain grammaerottelukykyisellä vaa'alla, tarkempi edelleen näyttää ihan omiaan, taikka sitten kokija ei vain sen saloja vielä ymmärrä. Nyt koetun perusteella viime kerta taisikin tosiaan mennä kategoriaan herooinen, ja Suuren Madon hahmo oli ehkäpä myös vähän rangaistuksenomainen ratkaisu siitä, että apina ei kyllin selvin päin uskaltautunut puhutteluun, vaan oli liian monta kaljaa juonut ensin. Tämänkertaisessa oli selvästikin rakentavampi tiedonkulkuyhteys. Mutta eihän tuommoisiin ajatuksenvaihtoihin jumalauta vain millään meinaa tohtia rohkaisuryypyittä lähteä.
Vaikka tuntuukin ikään kuin etuoikeutetulta noin kokonaisvaltainen kontakti (tai sanotaan nyt varovaisemmin että tunne kontaktista) koko muuhun luomakuntaan (yms.), on taas todettava, että nautinnoksi sitä ei juuri voi nimittää. Kokija huomaakin tavan takaa haikailevansa, että osaisipa hän sitä torajyvää jalostaa. Oletettavasti senkin siivittämänä tuntisi itsensä ajoittain ainakin jossain määrin uppiniskaiseksi ja vätysteleväksi apinaksi, mutta haluaisipa vain tietää millaista olisi välillä luodata omaa piilotajuntaa ihan itsekseen eikä aina tuon kosmisen yliolennon komennuksessa. Kaipa se väistämättä käsikirjoitukseen kuuluu, mutta Hänen kanssaan on kyllä varsin uuvuttavaa toistuvasti läpikäydä sama kuolemisen keskustelu. Se, jossa ensin sanotaan että nyt olisi sitten lähdön aika, mihin kokija toteaa että ok, joskushan tuo on edessä tietenkin. Ole hyvä vain ja vie nirri ihan vapaasti. Mihin tuo joka kerta vastaa, että teko on itse toteutettava. Jolloin kokijan täytyy pitkällisesti perustella, ettei niin menetteleminen ole rakentavaa erinäisistä yhteisöpsykologisista syistä, ja lisäksi on tosiaan tämä itsesäilytysvietti, jonka Suuri Äiti itse on tullut myös sapiensapinaan ohjelmoineeksi. (Kokija ei tosin tiedä miten sopulit sitten saadaan tottelemaan kannan supistamiseksi, eikä erityisemmin välittäisikään tietää.)
