Uusi foorumin jäsen esittäytyy ensimmäisen käyttökokemuksen raportoinnilla. Tervehdys kaikille!

Jo muutaman vuoden ajan olin kokenut psykedeelien kutsun. Asiaa kuitenkin piti harkita ja tarkkailla mielen pohjavirtojen kulkua; olisiko psykedeelinen kokemus oikea ratkaisu. Olihan se. Kevyesti tutustuin teemaan muutamalla Salvia- ja Päivänsini altistuksella. Kokemukset olivat positiivisia, joten päätin ottaa vastaan täysipainoisen kokemuksen enteogeenien avulla. Sienet tuntuivat kutsuvan ja hyvän ystävän kautta järjestyikin pari grammaa kuivattua Golden Teacheria- ystävälle ystävällinen kiitos 

Valmistauduin kokemukseen tekemällä täyden päivän raskasta fyysistä työtä- tavoitteena hiljentää mieli ja väsyttää keho ottamaan vastaan suunniteltu kokemus puhtaana, vailla häiriötekijöitä.

Työskentelyn jälkeen pidin muutaman tunnin tauon, kunnes tartuin päättäväisin ottein jugurtti-purkkiin, huitaisin hienoksi jauhetut sienet sekaan ja nautin miellyttävän välipalan. Laitoin ystävälle viestin, että nyt mennään ja olisi suotavaa pitää puhelin päällä varmuuden varalta. Vastauksena hyvän reissun toivotukset. Lämpimällä fiiliksellä ja taustatuella oli hyvä jättäytyä sienen vietäväksi.

Nautittuani sienet suuntasin suihkuun. Aikaa oli kulunut nauttimisesta puolisen tuntia. Suihkussa tarkkailin oloani, olin hieman pettynyt. Fyysinen ympäristö tuntui hieman erilaiselta kuin yleensä, mietin että olikohan se tässä- aika laimeata. Kuivasin itseni ja pukeuduin mukaviin vaatteisiin. Ajattelin että jos ei muuta niin vietänpä ainakin mukavan ja leppoisan illan.

Noin puolentoista tunnin kuluttua huomasin yllättäen, että pihalla puuhaillessani kaikki värit tuntuivat kovin täyteläisiltä. Päätin nauttia tästä kokemuksesta asettautumalla lepoon ja vain katselemalla ympärilleni. Siirryin syvemmälle luontoon ja istuin ison kiven päälle katselemaan. Allani aukesi pieni niitty ja huomasin yllättäen kuinka koin niityn kolmiulotteisempana kuin yleensä. Muistan ajatelleeni, että tältä tämä ympäristö näyttää todellisessa muodossaan, mutta en vain ole havainnut tätä muotoa aiemmin mieleni oltua keskittynyt muihin, epäoleellisiin seikkoihin.

Kokemuksellisuus syveni. Tunsin ja ymmärsin yhteyteni ympäröivään todellisuuteen uudella, syvemmällä tavalla. Tämä tuntui miellyttävältä. Kävelin syrjäisellä tiellä ja havaitsin maan, sen kasvien ja taivaalla olevien pilvien muodostaman kokonaisuuden kauniina ja kokonaisvaltaisena yhteytenä. Huomasin kuinka aiemmin olin tarkastellut tätä ympäristöä vain yksittäisten komponenttien kautta; onpa kivan näköinen taivas ja niin edelleen. Nyt koin kaiken yhtä aikaa. Taivas, maa, kasvit, minä, kaikki ja kaikkeus.

Fyysinen olotila oli myös poikkeuksellinen. Tunsin kehoni konkreettisesti. Kaikkinainen jännittyneisyys oli poissa. Tunsin lihakseni, luuni ja suolistoni selvästi ja tarkasti. Äärimmäisen rentoutunut fyysinen olotila vallitsi- kyseessä ei kuitenkaan ollut väsymykseen verrattava tylsistynyt tila, vaan ennemminkin korostuneen selkeä ja puhdas kokemus fyysisyydestä ja tämän kokeminen sellaisena kuin se on puhtaimmillaan.

Puhtaan, suoran kokemisen vaikutelma vahvistui koko ajan. Niin fyysisen kuin hengellisen olemuksen saralla. Totesin itselleni ja sienen voimalle, että antaa tulla vain täydellä voimalla- en pelkää. Pelottomuuden manifesti tässä yhteydessä ei palvellut egoistista kaiken kestämisen triumfia, vaan oli ennemminkin nöyrä ilmoitus siitä että olen valmis ottamaan vastaan myös huonot fiilikset jos näitä on tulossa- opetus voi tulla niin monissa muodoissa. Mitään huonoa ei kuitenkaan tullut, välillä vain tuntui siltä että pakahdun kaiken hyvyyteen, jota en ole aiemmin ollut kykenevä havaitsemaan vaikka tämä on ollut läsnä koko ajan.

Jossakin vaiheessa kävin sisällä. Katsoin kylpyhuoneen peiliin ja näin mukavan oloisen hepun. Ihmettelin, miksi olen ollut niin ankara tätä mukavaa heppua kohtaan jo niin monen vuoden ajan  Eipä tuo ole tainnut moista ruoskimista ansaita, muistan pohdiskelleeni. Ihan kiva kaveri. Peiliin katsomisen hetkellä päätin vakaasti olla ystävällisempi itseäni kohtaan ja tämä päätös on myös pitänyt.

Kokemuksesta on nyt aikaa joitakin viikkoja. Näiden viikkojen aikana olen havainnut selkeän muutoksen aiempaan verrattuna. Olen rennompi. En vaadi itseltäni enää liikaa. Koen kehollisuuden tavalla, jota en muista kokeneeni kuin ehkä lapsuudessani. Suhtaudun ihmisiin joita kohtaan lempeämmin- havaitsen satunnaisen raadollisuuden toki edelleen, mutta ärsyyntymisen sijaan koen ennemminkin myötätuntoa. Tunne-elämän skaala on laajempi. Hymyilen useammin ja koen aitoa, välitöntä iloa satunnaisista, välillä melko pienistäkin asioista. Havainnoin ympäristöä tarkemmin ja kuulo-aistimukset ovat terävöityneet: ennen musiikki kuulosti lähinnä merkityksettömältä äänimassalta- nyt erotan yksittäiset instrumentit ja näiden muodostaman kokonaisuuden joka luonnollisesti tuntuu aika hyvältä. Hyvä fiilis kaikenkaikkiaan  Lisäksi satunnaiset puhtaan kokemisen hetket yllättävät päivittäin: näen ympäristön, sen värit ja tämä kokonaisuuden hyvin terävästi ja huomaan nauttivani juuri siitä hetkestä ja kokemuksesta joka vallitsee. Kyseessä ei kuitenkaan ole psykoottinen euforia- havaitsen epäkohdat ja epämukavuudet niin kuin aiemminkin, mutta nämä eivät enää juurikaan häiritse. Ovat vain asioita siinä missä muutkin.

Yllä kuvatun kokemuksen perusteella ratkaisuni syöksyä psykedeeliseen kokemukseen oli oikea. Jatkan valitulla tiellä. Jos on olemassa jumala, on tämä jättänyt maailmaan valtavan hienoja miinoja, jotka ahkera etsijä löytää ja laukaisee itsensä ja miinan asettajan hyväksi.

Kunhan taas jostakin saan käsiini sieniä (on hieman hankalaa, koska tuttavuuksiini taitaa kuulua liiankin vähän vapaita mieliä...), uudistan kokemuksen ja jatkan raportointia sitä mukaa kuin prosessi etenee.

Kaikkea parasta kaikille, toivottaa vaatimaton ystäväsi 777

Ja raportointi jatkuu kokemusten karttuessa.

Mainittakoon, että kirjoittelen kokemuksista lähinnä siksi, että jos jokin tuntematon persoona jossakin harkitsee sienistelyä saattaa näistä kirjoituksista olla jotakin apua ratkaisun tekemiseksi, mikä tahansa tämä ratkaisu sitten onkaan. Omalta osaltani en voi kuin suositella lämpimästi. Miellyttävät ja kasvattavat kokemukset ovat...no, miellyttäviä ja kasvattavia. Taitavat tehdä ihmiselle hyvää. Vaikkakin kokemus itsessään saattaa olla rankka, miellyttävyys toteutuu sitten jälkikäteen pitkäkestoisten vaikutusten muodossa!

Aloitusviestissäni mainitsin, että sienien hankkimisen kanavat ovat melko kuivahkoja osaltani. Hankin siis tietoa ja painelin luontoon. Siellähän niitä kasvoi oikein mukavasti. Keräsin sen verran mitä löysin ja päätin että tämä on sopiva määrä. Kuivattelin rauhassa ja sopivan päivän tullessa valmistin varsin biodynaamisen jugurtin. Se naamariin ja odottelua.

Noin tunnin kuluttua havaitsin pientä värien voimistumista. En ollut kuitenkaan varma, onko tämä todellinen havainto vai toiveajattelua. Tässä vaiheessa myös mielessä liikkui ajatuksia siitä, oliko nautittu määrä riittävä ja olenko riittävän valmis kokemukseen. Alkoi väsyttää, teki mieli mennä nukkumaan. Tätä vastaan taistelin, en halunnut haaskata sienien lahjaa nukkumalla sen ohitse, mikäli vaikutusta tulisi. Haukottelin todella paljon, monta kertaa minuutissa erittäin syviä haukotuksia.

Menin sohvalle makailemaan. Huomasin pientä pahoinvointia, joka kuitenkin tuntui miellyttävältä. Väsytti edelleen kovasti. Oli myös todella kylmä, kiedoin peiton tiukemmin päälleni. Ryhdyin katsomaan Rameaun oopperaa Hippolytos ja Arikia (suosittelen lämpimästi, melkoista visuaalista tykitystä ja sopivassa mielentilassa myös kauniita meta-tason visioita...http://areena.yle.fi/tv/2164271). Mikään oopperan ystävä en ole, lähinnä olen kokenut kyseisen taidemuodon spektaakkelimaisena turhuutena...Sattui vain jostakin syystä tämä tulemaan vastaan interwebin ihmeellisesä maailmassa. Havaitsin kylmyyttä ja pahoinvointia vastaan taistellessani kuitenkin kuinka kaunista, eeppistä ja ihmisluontoa yleensäkin kuvaavaa kyseinen tuotos oli. Nautin visuaalisesta kauneudesta, jota esitys tarjosi. Kauniita ihmisiä, muotojen harmoniaa, pysähtyneitä ja huolellisesti viimeisteltyjä kohtauksia ajatuksen maustamina. Nyt huomasin myös Sienettären saapuneen sulostuttamaan iltaani

Kylmyys kaikkosi. Tunsin fyysistä lämpöä ja rentoutuneisuutta. Sulkiessani silmäni näin kaleidoskooppimisia kuvioita jotka elivät ja liikkuivat. Osa näistä oli uhkaavia/pelottavia. Näihin kun suhtautui lämmöllä niin ne pienenivät ja katosivat- hauskinta taisi olla hämähäkkimäinen olento, joka pyrki valtaamaan koko näkökentän. Tähän pelottavaan ilmentymään kun suhtautui lämmöllä ja ystävällisyydellä se pieneni. Moneen kertaan se kuitenkin "hyökkäsi" ja paisui uudestaan dominoivaksi, mutta lopulta ystävällisyys sai sen luovuttamaan. Samanaikaisesti huomasin kuinka jotakin taitaa tapahtua aivoissa kemiallisella tasolla: kyynelkanavani aukesivat. En ollut surullinen mutta silmäni vuosivat vettä niin paljon, että sohvan tyyny oli selvästi märkä. Tämä ei haitannut, olipahan vain mielenkiintoinen osoitus siitä, että jotakin tapahtuu.

Rentoutuneisuus lisääntyi, kävin pihalla kävelyllä. Olin saapunut toiseen maailmaan. Etäisyydet olivat uudenlaisia: hahmotin tilan täydellisesti. Äänet kuuluivat selkeästi, eivät voimistuneina mutta kuulin kaiken ja pystyin hahmottamaan täydellisesti mistä suunnasta ääni tuli ja mikä sen oli aiheuttanut. Visuaalisesti kaikki oli vaikuttavaa, pimenevän illan värit taivaalla, puiden siluetit taivasta vasten ja niin edelleen. Pysähdyin miettimään, miksi tällaisia havaintoja on niin vaikeaa, ellei mahdotonta tehdä tavallisessa mielentilassa. Nämä havainnot ja tuntemukset kun kuitenkin ovat totta, sitä mitä maailma on mielen hälyn vaimennuttua ja suoran havainnoinnin päästessä esiin.

Tässä vaiheessa arvokas ystävä soitti. Olemme jo vuosia edenneet yhdessä matkallamme, kummatkin omalla tavallaan ja tahdillaan mutta toisiamme tukien, siinä määrin kuin se on mahdollista persoonallisuuksiemme eroista johtuen. Kuten niin monesti aiemminkin, olimme päätyneet samaan ratkaisuun tahoillamme. Ystävä oli astunut myös Sienettären kelkkaan. Jaoimme lyhyesti vallitsevan tilanteen puheen tasolla, kuulin kuinka ystävällä oli vaikuttava kokemus menossa ja tunsin suurta mielihyvää siitä että tämä halusi jakaa hetken kanssani vaikka oli syvällä oman mielensä sokkeloissa. Tuli lämmin ja hyvä olo. Toivotin kaikkea hyvää ja sovimme että näemme seuraavana päivänä ja puramme kokemuksiamme. Mietin hetken puhelun jälkeen, kuinka onnekas olen tällaisen ystävyyden löydettyäni. Maailma on jännä paikka ja kaikki ei ole sitä miltä näyttää, joten aidot asiat ovat harvinaisia.

Palasin sisään ja oopperan pariin. Ilta menikin sitten korkeakulttuurin parissa eikä kummempia elämyksiä enää tullut. Mutta jo koetuissakin oli riittämiin kiitoksen antamiseksi Kokonaisuudessaan Sienetär suvaitsi viipyä luonani kuutisen tuntia, tästä intensiivistä läsnäoloa kahdesta kolmeen tuntiin. Illan mittaan ymmärsin muutamia seikkoja itsestäni ja sain vahvistettua, että ensimmäisen kokemuksen oivallukset olivat oikeita. Nämä ovat kantaneet, mutta tämä matka auttoi ymmärtämään että olin jo lipumassa takaisin vanhoihin ajattelumalleihin. Matkani ajankohta oli siis oikein hyvä, sain korjattua kurssia taas.

On hyvä olla. Jatkan valitulla tiellä niin pitkään kuin se kantaa minua tämän tunteen suuntaan.

Kaikkea hyvää toivottaa hän.