Narkomaani ja pyromaani ovat -maaneja. Mania viittaa tietyntyyppisiin mielisairausdiagnooseihin. Esim. pyromania tunnetaan DSM-IV tautiluokituksessa koodilla 312.33.

Alkoholisti on vain -holisti. Holismi on filosofinen ja ontologinen käsite. Holismin arkimääritelmän mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, mutta täsmällisemmin ilmaistuna holismilla tarkoitetaan, että jonkin kokonaisuuden ominaisuudet ovat enemmän kuin sen osien ominaisuuksien summa. Alkoholismi -sanassa holismi viitannee siihen kokonaisvaltaiseen rooliin jota aine edustaa alkoholistille. Sana ei viittaa sairauteen vaan pikemminkin lievään sosiaaliseen rajoitteeseen joka on hyväksyttävää ja ymmärrettävää.

Pedofiili ja nekrofiili ovat -fiilejä. Filia-pääte viittaa rakkauteen ja on ilmauksena lähtökohtaisesti positiivinen. Lapsia Rakastava ja Kuolleita Rakastava - ylevää eikö?

Miksi emme puhu pedomaaneista ja alkomaaneista? Siksikö että pedofiliaan ei liity samanlaista pakko-oireista, viattomia sivullisia vahingoittavaa toimintaa kuin huumeiden käyttöön? Jotkut rinnastavat huumeiden käytön pedofiliaan joten ehkä senkin takia oikeampi termi olisi narkofiili? Eikö tällä sanalla ole riittävän paha kaiku?

Lääkeriippuvaisille ei ole käytössä omaa latinalaisperäistä termiä, koska lääketehtaiden valmistamat ja lääkäreiden markkinoimat huumeet ovat turvallisia, ne eivät aiheuta riippuvuutta eikä niihin liity rikollisuutta. Niitä voi huoletta määrätä myös lapsille ja nuorille. Autoakin voi huoletta ajaa kunhan on resepti.

Trollaatko? Holismilla ja alkoholismilla ei ole mitään etymologista yhteyttä. Alkoholismilla viitataan tautiluokitusjärjestelmän mukaiseen sairauteen, käsite tulee sanasta alcohol, alkoholi. Holismi taasen on metafyysinen käsite, joka tulee kreikan sanasta holos, kokonaisuus.

No en ainakaan tarkoituksella trollaa mutta lievästi provosoin. Provokaatiokaan ei ollut varsinaisesti suunnattu foorumilaisia kohtaan. Holismi -sanan korkealentoisen selityksen kopsin kylläkin läpällä wikipediasta. Se ei ollut mukana ihan ensimmäisessä viestin versiossa.

Sanoilla tuossa siis leikitellään juu, that's the name of the game. Enkä varsinaisesti hakenut sanoille todellista  historiallista alkuperää vaan impressionistisia tulkintoja mielleyhtymistä mitä ne saattavat ihmisissä herättää. Siis sitä miten sanojen muoto itsessään ohjaa ajattelua tiettyyn suuntaan. Narkomaani vs narkofiili - siinä on julmettu ero. Vertaa vaikka audiofiili vs audiomaani: onko kyseessä sairaus vai hieno harrastus? 

Olet varmasti oikeassa siinä että alkoholismi -sana on alun perin johdettu sanoista alkoholi ja -ismi eli kyseessä onkin ismi siinä missä fasismi, rasismi, nationalismi ja sovinismi . Kun nyt merkityksistä puhutaan niin näistä viimeksimainittu tarkoitti alun perin ihan muuta kuin ajattelutapaa jonka mukaan miehet olisivat parempia/ylempänä kuin naiset. Sanat ja merkitykset siis elävät ajan myötä ja joskus alkuperäinen merkitys muuttuu täysin toiseksi. Arkikäytössä ei ole oleellista sanan tai sanonnan alkuperäinen merkitys vaan mielikuvat joita se tässä ajassa herättää.

Impressionistista tulkintaa tuo alkohol/isti vs alko/holisti ei välttämättä muuta hirveästi sikäli että -ismi edustaa -istille itselleen kokonaisvaltaista usein valtavirrasta voimakkaasti poikkeavaa maailmankatsomusta joka hallitsee henkilön koko elämää.

Toisaalta jos -isti päätteen yhdistäisi vaikkapa instrumentin käyttöön/ammattiin: kitaristi, saksofonisti, prokuristi jne niin sana alkoholisti saakin ihan uusia ulottuvuuksia. Ehkä se onkin kunniallinen ammatti ja alkoholi eräänlainen instrumentti taiteen tekemiseen. Jälleen paljon positiivisempaa ja "terveempää" kuin olla sairas alkomaani. Tosin en ole kuullut puhuttavan kitarismista tai saksofonismista.

Suomenkielistä työnarkomaani sanaa vastaa englannin kielessä sana workoholic. Sitä on tuskin johdettu sanasta workohol?!? Tosin mitä nyt isot pojat ovat kertoneet niin workohol voisi olla aika osuva nimi kohtuudella nautitulle amfetamiinille. Kahviin se tuskin viittaa.

Joo. Pointtisi kyllä ymmärsin, tahdot herättää keskustelua siitä, kuinka tietyt valtarakenteet ja arvoasetelmat ovat sisäänkoodattuja normatiiviseen kielenkäyttöön?

Todella mielenkiintoiseksi aihe menee vasta, kun aletaan tutkia sitä, kuinka tämä kielellinen tulkinta sitten vaikuttaa vuorostaan arkitodellisuuteen, kuinka puutteellinen ja kehittymätön on länsimaisen normatiivisen kielenkäytön suhde esimerkiksi psykedeeliseen kokemukseen. Koska meillä ei ole kielessämme sopivia työkaluja psykedelian integroimiseen osaksi sekulaaria, länsimaista ja yhteiskuntakelpoista arkielämää, ei myöskään synny psykedeelien käyttäjille sosiokulttuurista tilaa sopeutua tähän elämään. Me ollaan vain flipanneita hörhöjä, case closed ja hajaantukaa. Sitten kun tämä sosiaalisesti rakentunut juurettomuus synnyttää niitä ihan oikeita ongelmia, niin voidaan kivasti jeesustella kuinka hirveitä ja kamalia ne huumeet on, miks niitä pitää vetää?

Henkilökohtaisesti mua ei niinkään vituta se, että jotkut juntit eivät tajua vaihtoehtoisista psykoaktiiveista mitään. Mua vituttaa se, että kun itseään etsivä ihminen päättää kokeilla psykedeelejä, niin ainoa hyväksytty tulkinta kokemuksille on, että "sä olit sekaisin", tai vielä pahempi, terveydenhuollon viiden pennin kallonkutistajien suosikki: "sä olit psykoosissa". Vetäkää käteen.

Ehkäpä se on meidän juttuja integroida psykedelia arkeen. Ollaan sitäkin sukupolvea.
Juurettomuudesta juurilleen on juurikin juttu verraten jo pelkästään juurtumisen vuoksi juurtuneen.
Ihan miten kattoo, kielessä työkaluja on, käyttöön soveltaminenkin. Taas ollaan sukupolvea.
Se, että jonkun silmissä case closed, on sen silmät kii ja flippaamiset on niin ku yks mies huutaa itselleen, hajaantukaa.
Voihan näitä käännellä, rakkaudella hämmentää.

Kumminkin, hätä ei ole tämän näköinen,
voi olla puutteellinen kielenkäytön suhde kehittämättömään, kun sentään laitellaan kehyksiä käsittämättömään.
Silti käsittää. Löytyy ne sanat ja tavat ilmaista, kehittyy.
Toki olisi helpompaa, jos psykedeelinen kokemus nähtäisiin jo nyt laajemmassa valossa, hämärässä kun on hankala tihrustella.
Vaan ehkäpä taas niitä meidän juttuja, valottaa. Taskulamppuja ja kynsitulia, pilke silmäkulmassa. Juhannuskokkoa sytyttelemään.

Hyväksytty tulkinta itsestään. Itsessään.
En tiedä liittyykö mihinkään, mutta kuuluu.

Sanojen merkityksistä, viittaa suuntaan, eikä saa luokassa puheenvuoroa.
Löytää juttunsa, nostaa toisenkin kätensä ja kyselemättä ymmärtää voittaneensa, tuulettaa.
Luokatonta on. Offtopik kesän hyttysistä.
Mitäpä muuta, kovin vakavissaan mukavatkin muuttuivat,
kasvoissa saattoi huomata jännityksen lisääntyvän ja kuin ruokkivan totista ilmettä.
Suusta sanatkin, muuttuivat.