En ole koskaan ollut hyvä kirjoittamaan, eikä huonoa kirjoitustyyliäni/kirjoitusvirheitäni vähennä se että olen kirjoitellut tämän stoorin pienissä pätkissä, välillä päihteiden vaikutuksen alaisena, välillä selvinpäinsekavana, välillä 37 tuntia valvoneena jnejne.. en ole jaksanut tarkistaa/korjailla kirjoitus- ja kielioppivirheitä saati muuttaa ideaköyhästi muunnettuja henkilöiden nimiä.. tätä voisi kutsua.. hmm, betaversioksi

*****************************************************************************

Trippistoori
 
Nurtsi, lamppu ja meikä.

Mieleeni muistui ensimmäiset keskiöiset kävelyretket isoilla nurmikoilla joita seurasi lähes väistämättömästi päivä jolloin istuin parin kaverini "Colinin" ja "Mollen" kanssa keskustassa, aivan torin tuntumassa, tämä ilta tulisi olemaan erikoinen, sellainen joka tulisi muuttamaan käsitystämme päihteistä, tulisi aloittamaan muutoksen elämässämme.
Kaverieni nauttiessa olutta, minä soittelin puheluita parille kaverillemme joiden oli määrä liittyä seuraamme, noin puolentunnin päästä sain tietooni "Lallen" ja "Mudin" olevan tulossa kävellen kohti keskustaa, lähdin pyörällä heitä vastaan samalla kun Molle ja Colin päättivät käväista McDonaldsissa ostamassa ruokaa.
Saavuttuani Lallen ja Mudin luo huomasin heidän olevan melko hyvissä kuoseissa jo, olutta he olivat juoneet jo useamman ja poltelleet aika king size jointin, pikkuhiljaa saavuttuamme keskustaan he lähtivät kaupassa käymään, itse menin torille jonne olimme sopineet kokoontuvamme ennen varsinaista illan aloitusta.
Kesti noin kaksikymmentä minuuttia kun olimme saaneet koko porukan kasaan, istuimme torin laidalla olevilla kivipenkeillä ja nautimme oluesta sekä pikkuhiljaa laskemaanpäin olevasta  auringosta, pätimme odotella vielä jonkin aikaa ennenkö ryhtyisimme tuumasta toimeen, sisäinen jännitys tiivistyi pikkuhiljaan sisinpääni ja kyselin itseltäni vähän leikkimieliseen sävyyn että mitähän tästäkin tulisi, lähdimme kävelemään kohti puistoa jonka reunamilta päätimme aloittaa matkan, puiston penkillä tuona alkusyksyn perjantai iltaa, kello oli noin 19:30, aloimme napostelemaan "eväitämme" jotka huuhdoimme alas vitamiinipitoisilla juomilla, jopa sitruunapuristetta vedimme naamat rutussa jotta saisimme mahdollisimman nopeat nousut. lähdimme kävelemään kohti keskustaa, noin tunnin kuluttua olimme jo melko hyvissä, joimme olutta ja polttelimme pikkusikareja torin pitkillä penkeillä kuin euroopan omistajat.
Noin tunnin paikallaan olon jälkeen saimme idean lähteä kävelemään ympäri keskustan syrjäisiä paikkoja, kun nousimme penkeiltä huomasin kuinka kaikki oli muuttunut, torin vieressä kulkevan tien ylitys vaikutti lähes mahdottomalta ajatukselta, normaalia tietä ei enää ollut, sen tilalle oli tullut noin kolmekymmentä metriä leveämpi mattapintaista muovia oleva tie, koko maailma näytti myös paljon avarammalta kuin yleensä, kaverit nauroivat lähes jatkuvasti vitseilleen joita he sanelivat lähes taukoamatta.
Minuutit kuluivat miettiessä asioita joihin en selvinpäin ole kiinnittänyt huomiota, havahduin hetkeksi ajatuksistani ja kuulutin kavereilleni että tupakat on lopussa, niinpä lähdimme kohti lähintä kauppaa, saavuttuamme kaupan pihaan huomasimme sen olevan kiinni, tietenkin minua rupesi suunnattomasti harmittamaan koska teki mieli savuketta, päätimme lähteä eräälle huoltoasemalle jonne tuntui olevan ainakin kymmenen kilometrin matka, kävellessämme kohti huoltoasemaa tajusin että myydäänhän baaristakin tupakkaa, kävelimme baarin eteen, ja minut äänestettiin tupakan hakijaksi, sain Lallen aurinkolasit silmieni peitoksi ja kyseisen henkilön pankkikortin maksuvälineeksi, kävellessäni baariin sisälle minut valtasi käsittämätön pelon tunne, mietin mielessäni minkälaisen vaikutelman minusta saa, pitkähiuksinen, huppupäinen nuorimies aurinkolasit naamalla puoli kahdentoista aikoihin yöllä. päätin riisua aurinkolasit ennenkö painuin kassalle, toivoin ettei minulta kysyttäisi henkilöllisyystodistusta koska halusin välttää katsekontakteja kaikin mahdollisin keinoin, lähestyessäni kassaa tiesin tasan tarkkaan miten esitän asiani, ja mitäs sulle sais olla? kysyi baarimikko minulta,
- öö.. tupakkaa, tuota L&M:n sinistä.
Yritin pysyä mahdollisimman normaalina, vaikka minusta tuntui että kaikki baarissa olijat tuijottivat minua, hetken epäröityään baarimikko kysyi minulta henkilöllisyystodistusta, vaivautuneena kaivoin paperit taskustani ja ojensin baarimikolle, piinavasti vilkuileva baarimikko ojensi passini takaisin ja sanoen tupakka-askin hinnaksi viisi euroa, kaivettua kukkarostani kaverini visa elekronia minulle iski kylmä hiki pintaan, baarissa ei kortilla voinut "höylätä" vaan oli näpyteltävä tunnusluku jos halusi maksaa kortilla, samassa kun sain kortin käteeni rupesi kännykkäni soimaan, se oli kaverini joka oli viimehetkellä tajunnut saman asian kuin minäkin, "niin se tunnusluku on sitte 0187" -Lalle selitti puhelimessa, sanottuani jotain epämääräistä puhelimeen painoin puhelun poikki ja ojensin kortin baarimikolle joka näytti hieman tympääntyneeltä häsläämiseeni, sain maksukorttilaitteen eteeni ja näppäilin vaistomaisesti oman korttini tunnusluvun ja painoin ok,-painiketta, baarimikko otti laitteen ja sanoi jotain epämääräistä maksun epäonnistumisesta ja ojensi laitteen uudelleen minulle, tälläkertaa muistin laittaa oikean tunnusluvun ja pääsin baarista pihalle, pihalla minua odottivat Mudi ja Molle jotka sanoivat Colinin ja Lallen menneen baarin taakse kuselle, Lalle ei edes muistanut minun hakemaani tupakka askia ei enää edes sitä että minulla oli hänen pankkikorttinsa, mielessäni kiroilin koska minut oli pistetty tuollaiseen susiluolaan hakemaan tupakkaa itseäni vanhemmalle henkilölle, mutta tupakanmittaisen tauon jälkeen rauhoituin ja lähdimme kävelemään kohti puistoa jonne jäimme löhöilemään joksikin aikaa.
Puistossa Colin kaivoi repustaan HK Potku paketin ja rupesi fiilistelemään suussaan salsalihapullia, tällävälin rupesimme Lallen, Mudin ja Mollen kanssa soittelemaan vittuilupuheluita eräälle  Kostille, naureskelimme kun kuulimme Kostin olevan yksin lenkillä, hilpeyttä lisäsi myös Colinin sivuhuomautukset siitä kuinka me näytimme joltain valkoisilta ihmeukkeleilta, kun Colin oli viimeinkin saanut ruoat syötyä alettiin miettiä siirtymistä kohti toria, näin myös tehtiin.
Noin kahden tunnin kuluttua baariepisodista huomasin psykedeelien vaikutuksen laskeneen niin paljon etten enää juuri huomannut mitään visuaaleja, ainoastaan hämärissä paikoissa kuten pusikoissa jossa kävimme kusella huomasin joitain normaalista poikkeavia asioita kuten vahalta näyttäviä kasveja, kavereillani meni vielä kohtuullisen lujaa mutta minua rupesi tympimään paluu todellisuuteen, tahdoin uuteen nousuun jollain tapaa mutta uuden tattiannoksen jälkeen ei nukkumisesta tulisi mitään koko yönä ja toisaalta ei ensikertalaisen saisikkaan vetää isoja annoksia, aika alkoi kulua hitaammin ja hitaammin, kaveritkin rupesivat hiljalleen puhumaan siihen sävyyn että laskuissa ollaan, pian Lalle kuulutti että nyt lähdetään koko porukka lähellä sijaitsevan urheiluliikkeen taakse käymään, ihmettelimme hetken kaverimme suunnitelmaa mutta eipä meillä mitään muutakaan tekemistä enää ollut, oluet alkoivat myös olla vähissä, alkoholi ei tuntunut vaikuttavan keneenkään meistä päihdyttävästi, ilmeisesti se vain haihdutti psykedeelejen vaikutusta ainakin niin voisi luulla sillä esimerkiksi Lalle oli kietaissut huiviinsa noin 18 kaljaa ja eikä siltikään ollut mitenkään erityisesti humalassa.
Lopulta saavuimme urheiluliikkeelle jonne Lalle oli niin kovasti halunnut, kävelimme liikkeen taakse roskiskatokseen ja kaverini kaivoi esiin isoimman spliffin mitä olen koskaan nähnyt, oli hän aiemmin maininnut savuista mutta ei sitä kukaan meistä ollut muistanut, mietin kulunutta iltaa ja hymyilin itsekseni, joo'o bisseä, "jumalten lihaa" ja nyt vielä "jumalten salaattia", tosin tätä salaattia ei syöty mutta hyvää se silti oli, muutamien pitkien imujen jälkeen alkoi taas uusi nousu, täydellinen tähän hetkeen, se nousu oli rauhallinen, ja kevyt, rauhoittava vastapaino psykedeeleille, tunsin itseni ikäänkuin pikkulapseksi joka pitkien ja meluisien leikkien jälkeen saa lämmintä kaakaota sekä äidin tekemät voileivät ennen nukkumaanmenoa, mainitsinkin kaverilleni kiitokset "iltapalasta" ennenkuin lähdimme taas kävelemään, kävely sujui nyt jonkinverran hitaammin kuin normaalisti, naureskelimme eräälle kaverillemme tämän kävellessä meistä noin 20 metriä jäljessä, kävelimme taas puistoon jonne oli kokoontunut joitain tuttuja juomaan olutta, istuin penkillä ja kuvittelin kavereiden puheet kuvioina, tunti vierähti mukavasti jonka jälkeen ns. ylimääräiset kaverit lähtivät toiseen suuntaa meidän lähtiessä baariin ostamaan lisää tupakkaa ja parit tequilat, tälläkertaa baarissa käynti sujui ongelmitta ja pääsimme hiljalleen lähtemään koteihimme nukkumaan.

*****************************************************************************

Hey Jefe

Yölliset kävelyretket kosteilla nurnikoilla olivat alkaneet olla suhteellisen rutiininomaista hommaa, taskulamppujen kera liikkuvat huppupäiset henkilöt pyörivät jopa tunteja etsien sateisen syksyn kasvattamia avaimia arkitodellisuuden lukitsemiin mielikuvituksen oviin, joidenkin mielestä olimme salaperäisiä hiippareita, joidenkin mielestä nistejä, itseämme emme osanneet määritellä kovinkaan tarkasti, yleensä iskevä syysmasennus oli jäänyt kokonaan historiaan, olimme löytäneet jonkin asian mikä tuntui olevan luontoäidin taikka jumalan suunnittelema lääke syksyn ankeuteen, se avasi uuden näkökulman tarkkailla luontoa, luonto ei ollut enään vain harmaata kuravelliä jota sade piiskasi, meidän silmiimme se oli avautunut täysin uudeksi, kauniiksi maailmaksi joka jatkaa päättymättömältä tuntuvaa kiertokulkuaan, puut eivät näyttäneet enään lehtensä menettäiltä raadoilta, pensaat eivät näyttäneet likaisilta risukasoilta, se oli nautintoa jota on mahdotonta pukea sanoiksi, se oli maailma jota emme kykene kuvailemaan sanoin emmekä piirroksin, tuntui kuin taakse jäänyt elämä olisi ollut vain valmistautumista tähän syksyyn.
Kello oli jo puoli kahdeksan kun Lalle, Colin ja Molle hakivat minut kotoani missä asuin äitini ja isäni kanssa, tätä perjantaita olimme odottaneet innolla, tätä perjantaita varten olimme valmistautuneet koko viikon, nurmikoita kierrellen, olimme matkassa Lallen autolla, määränpäämme oli tuntematon, kävimme kaupassa täydentämässä tarvikevarastojamme, vitaminoitua mehua, ruskeaa röökiä (pikkusikareita) sekä bisseä, kaupasta päästyämme aloimme suunnitella illan reittiä, päätimme viedä automme päiväkodin pihaan ja suunnata siitä kohti keskustaa.
Päästyämme päiväkodin pihaan lukitsimme auton ovet ja menimme päiväkodin hiekkalaatikon reunalle popsimaan semet naamaamme, teimme pientä jakoa kavereiden kesken että jokainen saisi suunnilleen saman määrän syötävää, Mollen lokkiessa poimimiamme tatteja alkoi tilanne hieman jännittyä, mieleeni tuli ajatus kauhutarinoista paskoista tripeistä, olin ensimmäisellä kerralla vetänyt noin kaksikymmentä tattia naamaani ja nyt olin ajatellut nostaa annosta 25 sieneen,  kun olin saanut syötyä 22 sientä rupesin pikkuisen mamoilemaan annostuksen lisäämisen suhteen, kysyin Lallelta haluaisiko tämä ottaa vielä pari sientä mutta tämä kieltäytyi koska oli muutenkin meinannut oksennella jokaisen syömänsä sienen kohdalla, Molle kuuli tarjouksen ilmaisista semeistä ja oli heti käsi ojossa tavoittelemassa minigrippiäni, minua hieman tympi tälläinen lokkiminen joten pienissä kateuspäissäni söin loputkin tatit joita oli kuin olikin huimat 4 kappaletta.
Huuhdottuamme psilot mahaamme runsaalla mehumäärällä, menimme nostattamaan vaikutuksia kostealle nurmikolle lähellä olevaan puistoon, Colinille ja minulle tuli pian jumalaton vattakipu ja emme sen takia voineet lähteä kävelemään viellä pariinkymmenneen minuuttiin, pikkuhiljaa pystyimme lähtemään eteenpäin kohti erästä pikkupolkua josta pääsisimme kätevästi oikaisemaan keskustaanpäin, astuttuamme polulle jonka molemmila puolilla oli vain puita, rupesi minua kuumottamaan, kello oli jo sen verran paljon ettei polulla meinannut nähdä eteensä, Lalle katosi hetkeksi näkyvistä ja luulin hänen jättäytyneen perässä tulevien Mollen ja Colinin seuraan, minua rupesi kuumottamaan entistä enemmän koska olin nyt porukan kärjessä, noin viisi metriä käveltyäni meinasin saada totaalisen paskahalvauksen kun kohdallani olevasta pusikosta kuului vertahyytävä karjaistu, muutaman sekuntin shokin jälkeen tajusin karjaisun tulleen Lallen suusta nauroi minulle vedet silmissä.
Paskahalvauspolulta selvittyämme olimme siirtyneet pyörätielle kävelemään kohti keskustaa, hetken kävelyn jälkeen alkoi tulla kokoajan lämpimämpi ja lämpimämi, Colin ja Molle riisuivat takit pois ja jatkoivat matkaa hupparit avonaisena, ja takit kainalossa kylmästä ilmasta huolimatta, itselläni tuntui sen verran laimeana nousut että tiedostin lämmöntunteen johtuvan sienistä, joten päätin pitää takin päälläni välttääkseni vilustumisen.
Saavuttuamme keskustaan päätimme taas istahtaa aitiopaikoille, torin penkille, siitä näimme helposti ohikulkevat pyöräilijät ja täten pystyimme harrastamaan analysointia ja haukkumaan kaikki ohikulkevat känniääliöt ja muutkin surkean näköiset ihmiset, jumitimme torin penkeillä lähes tunnin ja minua väsytti armottomasti joten makoilin penkillä pikkuisen, pidemmän päälle jumitus rupesi tuntumaan yhtä turhalta kuin puhkimenneen polkupyöränrenkaan pumppaaminen, kun olin hetken murissut paskasta fiiliksestäni kavereilleni sain heidät lähtemään liikkeelle, tälläkerraa suuntasimme perinteiseen teinien ryyppäysmestaan, nimittäin ylä-asteen taakse, saavuttuamme paikanpäälle oli siellä täysi meno päällä, yksi teinimuija itki koska hänellä meni huonosti poikaystävänsä kanssa, eräs Niksa isotteli, ja yritti haastaa riitaa kaikille vastaantulijoille, tämä riidanhaasto -toimitus näytti lähinnä vammaisen gorillan bongorumpusoololta mutta minkäs teet, kun tämä Niksa saa viinaa niin silloin yleensä tulee jotain känää, katseluamme psilocybiinin huureisten silmiemme läpi tätä teinihelvettiä tulimme yhdessä siihen tulokseen kuinka hyvin meillä menee, me toki olimme huumeissa, mutta nämä olivat luonteeltaan niin erilaisia kuin viina, mietimme itseämme, neljä nuortamiestä, olimme kävelleet kyseisenä iltana muutaman kilometrin lenkin, ei kännis tulisi mieleenkään lähtee kävellen matkaan, emme haastaneet riitaa kenellekkään, puhuimme selvästi, pystyimme käsittelemään meille esitetyt asiat ja näkökulmat selkeästi sekä monelta eri tasolta, myöhemmin ihmettelimme pitkän aikaa miksi psilocybet ovat laittomia, niiden ei pitäisi lisätä rikollisuutta koska niitä saa ilmaiseksi kerättyä nurmikoilta, emme tienneet ensimmäistäkään tapausta kun joku olisi ruvennut riehumaan psiloissa, lisäksi niillä ei pitäisi olla normaalille ihmiselle mitään psyykkistä eikä varsinkaan fyysistä haittaa, jos laillistamisen esteenä olisi valtion taholta esimerkiksi raha, niin voisivathan ne tuolla arkadianmäellä säätää esimerkiksi jotkin psilocybiiniluvat jotka maksaisivat tietyn verran ja luvalla saisi sienestää aina yhden vuoden.
Noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua oli tilanne rauhoittunut, Niksu itki puolisammuneena kurjaa elämäänsä, Joppe 17v. rehvasteli minulle upouudella  13-14 vuotiaalla tyttöystävällään, vaimonhakkaaja heitti rahaläppää Lallen kans, Colin oli syventynyt mietteisiinsä, samoin Molle, Jukka ja eräs muija riitelivät lähistöllä eräässä piikkipusikossa.
Pikkuhiljaa alkoi tympimään pedobearsirkuksen katseleminen joten päätimme jatkaa matkaa kohti baaria, naureskelimme kavereiden kanssa koko matkan ja heitimme läppää noista teini-idiooteista joiden touhuissa ei ollut kertakaikkiaan mitään tolkkua.
Tequilat naamaan ja takaisin päiväkodille, näin kuului illan jatkosuunnitelmat, baarissa olin niin sekaisin etten kertakaikkiaan tajunnut maailman menosta sentin vertaa, kuumottavat baarimikot, uhoavat amikset ja känniset spuqet olivat omiaan tappamaan tunnelmaa joten lähdimme baarista heti kun olimme selvittäneet tequilashotit naamaamme, kävellessämme pyörätietäpitkin kohti päiväkotia ihastelimme maailmaa jonka psilocybiini oli tuonut esiin, pusikoiden ja puiden lehdet olivat kuin vahaa, ruoho näytti hologrammimaiselta, puutarhat näyttivät pienoismalleilta, takaamme näkyi auton valot, pian ohitsemme kiisi linja-auto, yläpuolellamme kohoavat puunoksat, ja läheltä ohitsemme humahtava jättiläisauto loi tunteen joka muistutti tippumista 140km/h alaspäin, tunne nostatti fiilikset ja hymy nousi sekunnissa korviin, "vittu oli siistiä" -huutelivat kaverit.
Palanmatkaa käveltyämme, kuului karmaisevaa mesoamista, Niksa oli yksin kävelemässä kohti keskustaa ja kirosi ääneen "VOI VITUN MUSUMARTTI!" pysähdyimme Niksan juttuihin ja pummimme häneltä muutamat tupakat.
Vihdoin selvittyämme autolle, päätimme lähteä laskettelukeskuksen rinteelle, kuskimme Lalle oli kohtuullisesti laskeutunut maankamaralle joten oli ajokuoseissa, erästä vilkut päällä olevan paloauton kuumottelemista lukuunottamatta matka laskettelukeskukselle suoriutui sujuvasti, noin puolessa välissä matkaa Lalle tiputti pommin, hän sanoi meille: "kuunnelkaa tämä", ja samassa hän jysäytti soimaan Supreme Jefe -nimisen biisin artistilta Lavis Danzos, siltä sekunnilta fiilikseni kohosivat kattoon, yritin saada Colinin samaan fiilikseen mutta tämä oli vielläkin omissa mietteissään, HC jumputusta ja psiloja, se yhdistelmä jäi päähäni kaikumaan ja teki monien iltojen biisivalinnat koko loppuvuodeksi.
Päästyämme laskettelukeskukselle, rupesimme kiipeämään rinnettä ylös, monien minuuttien päästä olimme rinteen huipulla, näin kotikaupunkimme kokonaan sen yöisessä loistossaan, välillä kuvittelin pitkät katuvalorivit junan ikkunoista loistaviksi valoiksi, välillä taas kuvittelin valojen olevan joidenkin fantasiaörkkien sotajoukkojen soihtuja sekä tulinuolia, laajat näköalat olivat mahtavat, avarat ja sopivat lopetukseksi illallemme, jumitimme laskettelukeskuksella melko kauan jonka jälkeen oli hyvä lähteä kotiin nukkumaan.
Päästyäni kotiini en saanut viellä pariin tuntiin nukuttua, mietin asioita, tuntui kuin olisin miettinyt liikaa vasta noin kello viisi yöllä nukahdin, ja nukuin pitkään, todella pitkään.


*****************************************************************************

Kuumotusjuhlat

Syksy oli edennyt jo pitkälle, päivät alkoivat olla kylmiä, yöllä saattoi lämpömittari mennä lähelle nollaa. Eräänä keskiviikkoiltana vanhempani lähtivät nurmijärvelle sukulaisteni luokse viettämään lomaa jota he olivat järjestelleet jo pidemmän aikaa, Colin tuli luokseni yöksi ja päätimme lähteä yöllä keräämään sieniä, pääsimme apajille josta löysimme parikymmentä tattia, pieni tihkusade kasteli meidän vaatteemme ja meinasimme lähteä pois mutta olimme sen verran hyvääl fiiliksellä että päätimme käväistä katsomassa vielä erään paikan.
Pääsimme tälle suurehkolle alueelle missä oli kuulemamme mukaan kaupungin parhaat apajat, sade oli hiljakseen yltynyt mutta se ei juurikaan haitannut meitä koska olimme muutenkin jo läpimärkiä, kävelimme parikymmentä metriä eteenpäin, Colin rupesi jo masentelemaan koska ei nähnyt mitään sieniin viittaavaa, katselin maastoa taskulampullani kunnes yhtäkkiä tärppäsi, ruohomättäässä kasvoi 12 sienen rypäs, huusin Colinille jotain tähän tyyliin: "Ei vittusieniäsaatanavoihelevetti", alle puolessa tunnissa olimme keränneet noin 240 sientä ja päätimme lähteä meille nukkumaan.
Laitoimme vaatteemme kuivamaan pannuhuoneeseen, perkasime sienet ja pistimme nekin kuivamaan, päätin siinä hetken mielijohteesta vetäistä sienipirtelöt iltapalaksi, katsoin leffaa Colinin mennessä jo nukkumaan, tatit kolahtivat hetkessä ja rupesin miettimään että olikohan tämäkään ihan viisasta, minuakin rupesi väsyttämään ja painuin pehkuihimme, pyörittyäni sängyssä noin 3 tuntia sain vasta nukuttua, tunti unta ja sitten kouluun. Tämän jälkeen päätin etten enään koskaan ota sieniä ennen nukkumaan menoa (vaikka myöhemmin tein kyllä saman virheen).
Tulevana viikonloppuna olimme suunnitelleet lähteä eräisiin lukiobileisiin mitkä järjestettiin lähellä Mollen kotia, päätimmekin mennä Mollen kotiin aloittelemaan iltaa. Tällä kertaa mukanamme olivat myös Janna ja Aaro jotka olimme tunteneet jo useamman vuoden ajan, aloitimme illanvieton juomalla parit bisset ja annostelemalla sienet valmiiksi, päätimme antaa myös Jannan ja Aaron koittaa tatteja, molemmat näistä olivat ensikertalaisia joten annoimme heille pienet annokset, Colin ja minä vedimme suunnilleen 45 sientä naamaamme ja rupesimme odottamaan vaikutuksia, katsoimme hauskoja kotivideoita tv:stä ja naureskelimme hiljakseen, Molle ei tälläkertaa vetänyt muuta kuin kaljaa koska hän oli kipeänä eikä ollut käynyt keräilemässä.
Hauskat kotivideot jäivät tauolle ja lähdin käymään vessassa, vessan peili alkoi hiljakseen houkutella minua lähemmäs, mutta en jaksanut jäädä tuijottamaan siihen, varsinkaan koska vaikutukset eivät olleet vielä alkaneet kunnolla, palattuani takaisin olohuoneeseen oli muillakin jo nähtävästi trippi aika hyvällä mallilla, Janna nauroi lähes taukoamatta, samoin Aaro, Colin istui sohvalla tympääntyneen näköisenä koska häntä ilmeisesti häiritsi tämä jatkuva kikatus, eikä tilannetta parantanut sekään että tv:ssä näytettiin videoita jotka saivat Jannan nauramaan kaksinverroin kauheammin.
Ilta kului pikkuhiljaa eteenpäin ja aloinkin olla jo hyvissä samoin myös muutkin, kertomani vitsin innoittamana Aaro rupesi soittelemaan kaveripiiriään läpi, ainut kelle hän sai naurultaan sanottua jotain oli hänen tyttöystävänsä isoveli nimeltä Teemu, kieltämättä myös Colinia rupesi naurattamaan tämä puhelu joka meni suunnilleen näin:
Aaro: Haloo, onko teemu sielä?
Teemu: Joo, mitäs?
Aaro: Tarviksä jääkaappia?
Teemu: Mitä vittua.. en..
Aaro: Jaa et tarvi, no mä taidan tulla sit huomenna hakemaan sen sulta pois..
Soitettuaan saman puhelun noin viidelle henkilölle, Aaro rupesi avautumaan kuinka hauskaa hänellä oli ollut, riehakkaasta olosta johtuen päätimme vetäistä vielä parit, nakkasin kourallisen kuivattuja sieniä suuhuni ja huuhdoin ne kaljalla alas, myös Janna tahtoi vielä muutaman boostaamaan oloaan, Aaro kyllä hotki jäljelle jääneistä tateista suurimman osan joten Jannan annos jäi melko pieneksi, aika kului ja aloimme puhua bileisiinlähdöstä ajatus ei enään kuulostanut houkuttelevalta koska kuumottelin melkoisesti sitä jos joku sattuisi huomaamaan että olen huumeissa, Colin sanoi heti suorilta ettei hän halua lähteä mukaan, Aaro ja Janna yrittivät suostutella Colinia mukaan mutta tämä pysyi päätöksessään, kuski oli jo soitettu mutta hänellä kestäisi vielä yli kolme varttia tulla hakemaan meidät, aika kului, kävimme välillä tupakalla ja seurailimme olotilojamme vaikutusten noustessa kohti huippua.
Menin Mollen olohuoneen lattialle makaamaan selälleni ja katselin kun katon muoto rupesi vaihtelemaan, itseasiassa se näytti olevan nestettä joka aaltoili, Janna ja Aarokin olivat pikkuisen rauhoittunut eivätkä he nauraneet enään niin paljon, lähdin taas vessassa käymään jonka jälkeen siirryin Mollen vanhempien makuuhuoneeseen tuijottamaan itseäni kokovartalopeilistä, katsoessani peilin kautta itseäni silmiin, alkoi naamani muuttua naureskelin koska väillä näytin melkoisen huvittavalta, välillä olin rölli ja välillä suuni leveni koko naaman levyiseksi, olin huomaamattani siirtynyt melkein peiliin kiinni, jatkoin tuijottamista ja sain kokea aivan uuden elämyksen, nimittäin hyppäsin ikäänkuin peiliulottuvuuteen, tai oikeastaan peili hyppäsi ympärilleni, en periaatteessa pystynyt enään liikkumaan koska jokapuolella oli peiliä, peiliin tuijottaminen alkoi hiljalleen muuttua pelottavaksi, yhtäkkiä näin peilistä että naamani rupesi sulamaan, oikeastaan vain puolet siitä, tunsin sykkeeni nousevan samalla sekunnilla kun puolet naamastani tippui kuplivana mössönä olkapäälleni, pelästyin näkyä ampaisten keittiöön missä Molle ruuvaili tietokoneeseensa uutta tuuletinta, rauhoittelin itseäni hetken ja painuin olohuoneeseen.
Juttelimme pitkän tovin Colinin, Aaron sekä Jannan kanssa, jossain vaiheessa Aaro lähti pihalle mistä tultuaan hän kertoi että kuski oli pihassa, rupesin tekemään lähtöä Jannan ja Aaron kanssa, kysyin Colinilta että tuleeko tämä bileisiin mukaan mutta hän vastasi ettei uskaltanut, huomasin Colinin kuumottavan bileitä ja huomasin itsekkin haluavani jäädä Mollen työ, mutta olin kuitenkin luvannut Aarolle että lähtisin mukaan joten pakko kai se oli, istuimme autoon ja lähdimme matkaan, matkalla minulle alkoi tulla hiljalleen kuumotukset jotka olivat ahdistavimmat mitä minulla koskaan oli ollut, henkinen olotilani meni kokoajan huonompaan suuntaan mitä lähemmäs bilemestaa pääsimme, loppujen lopuksi seisoimme isohkon rakennuksen pihalla, sytytin tupakan ja soitin Mudille joka myös oli bileissä, järkyttävän paska trippi jatkui piinaavana enkä halunnut edes liikkua minnekkään, soitin Colinille ja varmistin että tällä oli kaikki hyvin, hän oli vielä Mollen tykönä katsomassa tv:tä, suljettua puhelimen näin Mudin tulevan erään Karin kanssa ulos bileistä, he tulivat juttusille minun kanssani, lähes välittömästi ärsyynnyin Kariin koska hän kysyi heti ensimmäisenä minulta "onko sulla sieniä", vastasin tyynesti että olin syönyt jo kaikki, jonka jälkeen selvitin Mudille olevani paskalla tripillä, Mudi kysyi jotain siitä että mitä meinaan tehdä, tajusin siinä etten edes tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, ajatustulva jumitti päähäni, sanoin mudille etten tiennyt edes millä pääsisin kotiin, Mudi kertoi että Lalle oli tulossa kavereidensa kanssa käymään bilealueella jonka jälkeen rauhoituin pikkuisen, samassa näimmekin kun pihaan kaartoi noin 928 500 000€ arvoinen auto, siinä ne tuli, Mudi mutisi minulle ja lähti kävelemään autoa kohti.
Lalle oli sienissä ja hyvällä tuulella astuessaan autosta pihalle, kun hän sai kuulla että olen paskalla tripillä, hän ehdotti että istuisin autoon vähän rauhoittumaan, näin teinkin, avasin oven ja istahdin takapenkille, tervehdin kuskia sekä erästä muuta autossa olevaa Lallen kaveria, tunsin oloni pikkuisen paremmaksi päästyäni istumaan lämpimään autoon, Lalle ja Mudi tulivat myös autoon ja pian lähdimmekin ajelemaan kohti erästä syrjäistä paikkaa, päästyämme kyseiselle paikalle pojat latailivat bongin ja rupesivat vetämään hittejä, Janna soitti itkien ja kertoi olevansa myös paskalla tripillä, oma trippini lähti taas menemään huonompaan suuntaan, eikä asiaan auttanut sekään että sain tietää bongia imevän kuskin olevan myös sienissä.
Janna pyysi minua takaisin bilemestalle koska hän ei tiennyt mitä pitäisi tehdä, yritin puhelimessa rauhoitella tätä kertomalla että kaikki on hyvin, olet vain sienissä, rauhoittelusta ei meinannut tulla mitään koska olin itsekkin niin heikoilla, pojat tarjosivat bongia minullekkin mutta kieltäydyin koska pelkäsin että oloni menisi vain huonompaan suuntaan, en ole varmaan koskaan aiemmin kieltäytynyt jos minulle on tarjottu ilmaiset hitit, mutta tämä oli poikkeus, lähdimme takaisin bilemestaan, jonne jätimme Mudin ja Lallen, Janna tuli kyytiin ja kuski heitti meidät minun kotiini, istuskelimme Jannan kanssa sängyllä, omalta kohdaltani paska trippi oli menneisyyttä joten rauhoittelin Jannaa joka oli vieläkin heikossa hapessa, laskut olivat rauhalliset, piirtelin aikani kuluksi jotain sekavia kiemuroita, kaksi tuntia jumitettuamme Janna sai hankittua kuskin kotiinsa ja minäkin rupesin hiljalleen nukkumaan.
Seuraavana päivänä kyselin muilta miten heidän iltansa oli mennyt, Colin oli lähtenyt melko aikaisin Mollen luota kotiinsa, Aaro oli ollut myös paskalla tripillä ja lähtenyt puolen yön aikoihin kotiinsa nukkumaan, muistelimme tätä tapahtumarikasta iltaa vielä kauan jälkeenpäin.


*****************************************************************************

Katusirkus

Ensimmäisestä tripistä oli kulunut jo viikkoja, syyskuun edetessä pidemmälle olimme harjoittaneet itsemme jo kohtuullisen hyviksi sienestäjiksi, tulevaan viikonloppuun olin henkilökohtaisesti varautunut hankkimalla itselleni vähän yli yhdeksänkymmentä sientä, torstaina suunnittelin illaksi jotain menoa ja sitä myös järjestyikin, seuraava päivä, eli perjantai olisi vapaata koulusta joten torstai iltana en tahtonut kotiin jämähtää, Lalle soitti minulle noin kello viiden aikoihin iltapäivällä ja kyseli minua seuraksi lähellä sijaitsevaan kaupunkiin hakemaan tämän siskoa juna-asemalta minne hän oli tulossa opiskelupaikkakunnaltaan vaasasta, päätin samalla reissulla vetäistä sienet naamaani, pikaisten laskutoimitusten jälkeen nappasin kolmisenkymmentä sientä, noin kello kuusi olin kaverini tykönä lähtövalmiina, kaverini käytyä suihkussa lähdimme matkaan, enimmäisenä tietenkin hankimme kaupasta perinteiset vitamiinimehut mukaamme, kuumottelin hiukan matkaa koska polisit olivat ratsanneet autoja melkoisen tiuhaan tahtiin viimepäivinä, odottelin kunnes pääsimme pois keskustan tuntumasta ennenkö aloin napostella sieniä, tai tällä kertaa en oikeastaan napostellut vaan otin noin puolet sienistä käteeni ja murskasin ne peukalolla kämmenpohjaani vasten, rutikuivat sienet rapisivat peukaloni alla hienoiseksi moskaksi jonka huitaisin rennosti suuhuni ja huuhtelin vitamiinimehulla kurkustani alas, heti perään murskasin loputkin sienet ja sain nekin nielaistua appelsiinimehun kera.
noin kahdessakymmenessä minuutissa olimme määränpäässämme, Lallen siskon junan oli määrä saapua vasta noin tunnin kuluttua joten päätimme tappaa aikaa ajelemalla kaupunkia ympäri, kävimme kaupungin reunamilla tapaamassa erästä tuttuamme, hänen luotaan lähdettyämme oli kulunut jo lähes tunti siitä kun olin nauttinut tattijauheet, lähdimme takaisin kohti keskustaa jonne saavuimmekin melko nopeaa, kun ensimmäiset liikennevalot tulivat vastaan, tokaisin ääneen: "nyt alkoi maailma muuttua", katuvalot loistivat kymmenen kertaa kirkkaammin kuin normaalisti, jalkani olivat ties missä ja käteni olivat ainakin puolitoistametriset. Lalle ilmoitti että ajaisimme R-kioskin kautta asemalle odottamaan hänen siskonsa junaa, pienimuotoinen vartijakuumotus iski minulle mutta sain psyykattua itseäni positiiviseksi ajattelemalla olevani "vain" sienissä, käväisimme kaverini kanssa R-kioskissa jonne en ensiksi meinannut edes uskaltautua menemään, kioskissa minut valtasi järkyttävät kuumotukset siitä jos joku vaikka huomaisi minun olevan aineissa, jäinkin oven vieressä oleville pelikoneille kuluttamaan pikkukolikoita ja odottelemaan kaveri saisi ostettua haluamansa, pian kaverini saikin ostoksensa tehtyä ja pääsimme lähtemään tuosta leijonankidasta, kun pääsimme aseman pihaan, jumahdimme autoon hetkeksi kuuntelemaan musiikkia, kaverini yritti saada siskoonsa yhteyttä huonolla menestyksellä, minulle hän selitti siskonsa polttaneen vahvaa kukkaa juuri ennen junamatkaa joten ei ollut mitenkään epänormaalia jos hän ei halunnut/uskaltanut vastata puhelimeen junassa, istuttuamme autossa noin varttitunnin, päätti kaverini että siirtyisimme juna-aseman aulaan pelaamaan arabialaista koiraa korteilla jotka hän oli R-kioskilta ostanut, pelaaminen oli lähes mahdotonta johtuen sienistä ja niiden aiheuttamasta vartiakuumotuksesta, aika tosin kului mukavan nopeasti eikä aikaakaan kun kello oli jo ehtinyt siihen pisteeseen kun Lallen siskon piti saapua paikalle, keräsimme kortit pöydältä ja lähdimme autoon odottelemaan saapuvaa junaa, kävellessä autolle tunsin itseni vähintäänkin kaksimetriseksi, asfaltti näytti jokseenkin kumimaiselta ja valot kirkkaammalta.
Autossa jouduimme odottelemaan yllättäen myöhässä saapuvaa junaa, Lalle luukutti HC:tä sekä notkeaa rottaa, siinä fiilistellessä jäin ensimmäista kertaa peiliin jumiin, tuijotin itseäni auton sivupeilistä liikahtamatta senttiäkään, pikkuhijaa naamani alkoi muuttua erinäköiseksi, yleensä kolmestakymmenestä sienestä ei pitäisi tulla sen kummemmin mitään hallusinaatioita, mutta ilmeisesti auton sijainti hämärässä paikassa avasi mahdollisuuden voimakkaampiin visuaaleihin, peiliin tuijottaminen tuntui jotenkin kiehtovalta, ja samaan aikaan pelottavalta, kasvoni muuttuivat jatkuvasti, jos hymyilin, saattoi hymy levitä peilikuvassa lähes korviin asti, välillä näytin rölliltä, välillä vanhukselta, yhtäkkiä näin peilistä kasvoni muuttuvan demonin kasvoiksi, pupillini muuttuivat pystysuuntaisiksi viiruiksi ja kasvonpiirteeni muutenkin todella monsterimaiseksi, pelko vihlaisi sisinpääni ja käänsin pääni muualle, Lalle hymyili leveästi kuskinpenkillä ja kertoi että juna on jo näkyvissä, kesti muutama minuutti kun Lallen sisko jo ilmestyikin auton takapenkille, vaihdoimme kuulumisia Lallen lähtiessa ajamaan kohti kotipaikkakuntaa.
Kotiinpalatessa alkoi sienien vaikutus rauhallisesti laskeutua, poikkesimme paluumatkalla pariin otteeseen kusella, kuuntelimme laskuihin sopivaa musiikkia ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, sillointällöin jumahdin omiin ajatuksiini miettiessäni maailman menoa yleisestä-, ja käänteisestä näkökulmasta, minulle oli iskeny päälle sienille yleinen ajatteluvaihe, jota kavereiden kanssa kutsuimme filosofiseksi vaiheeksi, päästyämme kotipaikkakunnallemme, veimme ensimmäisenä Lallen siskon kotiin ja lähdimme vielä pienelle sienestysreissulle, omalla kohdallani sienestyksestä ei kertakaikkiaan tullut mitään, koska mielestäni oli mukavampaa vain leikkiä taskulampulla syksyn hämärässä yössä, pikkuhiljaa väsy alkoi ruveta painamaan päälle joten päätimme lähteä kotiin nukkumaan ja odottamaan huomista jolloin oli tarkoitus lähteä takaisin kaupunkiin, tosin isommalla porukalla sekä tarkoituksella että kaikki vetävät zaikedeelit naamaansa.

Koitti perjantaiaamu, tai oikeastaan olin nukkunut eilisen rasitusten jälkeen melko myöhäälle päivään, jokatapauksessa tästä tulisi unohtamaton ilta meille kaikille, siis luultavasti unohtamaton, aloitin jo päivällä valmistelut, tein pieniä kotiaskareita että saisin äidiltä rahaa iltaa varten, kaivoin patterit matkakaijuttimiini sekä digipokkariini, lisäksi uudistin mp3-soittimeni soittolistan ahtaen sinne psychedelic trancea, hardcorea sekä jotain radomia rauhoittumismusiikkia, sieniä olin varannut noin 50 kappaletta samoin kuin melkein kaikki muutkin lukuunottamatta erästä uutta juippia joka tulisi liittymään seuraamme, illan suunnitelma oli lähteä kaupunkiin melko aikaisin että saisimme hyvät nousut ennen pimeää, lähdimmekin matkaan jo kello viideltä iltapäivällä että olisimme kaupungissa Eevin kämpällä jo ennen kello kuutta, siis tämä Eevi oli juuri tämä uusi juippi, siis siinä mielessä uusi ettei hän aiemmin ollut sieniä syönyt.
Ajojärjestelyiksi sovimme että Colin ajaa kaupunkiin Lallen autolla että Lalle saa aloittaa jo matkalla 70 sienen maratoniaan, Lallella oli vaikeuksia sienten syömisen kanssa koska häntä yökötti tattien maku, varsinkin koska hänen sienensä olivat osaksi tuoreita ja ne luonnollisesti maistuvat enemmän, hän sekoitteli sieniään jogurtin sekaan ja osan hän naposteli sellaisenaan mehun ja bissen kera, muutamien tuskallisten yökkäysrefleksien jälkeen hän sai sienet nieltyä, myös minä, Mudi ja Molle olimme päässeet pikkuhiljaa psilocybiinin makuun, lopulta savuimme Eevin kämpälle, vetelimme c-vitamiinitapletteja sekä sieniä naamaamme minkä kerkesin, minua tosin taas kuumotti pienesti koska en ollut ennen vetänyt viittäkymmentä tattia, varsinkin kun kolmekymmentäkin kolisi jo mielestäni tarpeeksi hyvin, jako meni jotenkuten näin, Eevi: 20-25 sientä, Mudi: 30-40 sientä, Minä: 50 sientä, Molle: n.40-60 sientä, Colin: 60 sientä, Lalle: 70 sientä.
Jumittelimme Eevin kämpällä jonkin aikaa ja odottelimme nousuvaihetta, kävimme vähänväliä tupakalla ja kuuntelimme musiikkia, siinävaiheessa kun porukka rupesi selittämään miten pihalla olevat puut näyttävät keinotekoisilta ja heiluvat itsekseen, päätimme lähteä roundille, pohdimme elokuviinmenoa mutta kaksituntia paikallaan ei välttämättä olisi ollut mikään paras idea, lisäksi rahatilanne oli itse kullakin heikko, päästyämme pihalle jäimme seisomaan pyörätielle, ja pohtimaan minnepäin lähtisimme, hetken siinä seistyämme, lähestyi meitä polkupyörällä yli keski-ikäinen mieshenkilö joka murisi meille jotain siitä että olemme tukimme tien, Lalle jolla tapaa olla kommentti tilanteeseen kuin tilanteeseen kerkesi jotakuinkin sanoa vastalauseeksi: "aja päälle", siitäkös tämä mieshenkilö riemastui, hän rupesi ärisemään meille jotain "MITÄ SÄ SANOIT, NUORIA MIEHIÄ, ELÄMÄ EDESSÄ, VOITTE KUOLLA!!", sitten hän lähti jatkamaan matkaansa, repesimme täyteen nauruun ja lähdimme matkaamaan kohti kauppaa heittäen läppää "tuvan isännästä joka tappoi itsensä keskelle pyörätietä, koska ei päässyt ohitsemme", olin tässävaiheessa jo melko hyvissä nousuissa, katulaatat liikkuivat, läppä lensi ja oli muutenkin hilpeä tunnelma, kävimme ennen kauppaanmenoa pistäydyimme automaatilla josta Lalle nosti parikymppiä käteistä, ettei vaan tarvitsisi maksukorttien kanssa pykiä kaupan kassalla, kun lähdimme automaatilta kohti kauppaa, kävelimme erään paapan perässä joka olimme nähneet tulevan pankista, sattumalta tämä paappa oli menossa samaan suuntaan kuin mekin, taakseen vilkuillen papparainen päätti pistäytyä seksiliikkeeseen, siitä saimmekin mahtavat naurut, koitmme laskeskella mitä erikoisia episodeja illan aikana tapahtuu, kun viimein pääsimme kaupalle, menivät muut kauppaan sisälle paitsi minä ja Colin, hetken kuluttua näimme samaisen pornoliikepapparaisen kävelevän ohitsemme siwan pussi kädessä, vain arvata saattaa mikä paketti siellä pussissa oli.
Kun kaikki olivat taas koossa ja lähdimme liikkeelle, niin kaivoin repustani mp3-soittimeni ja matkakaiuttimet, pistin menevää psykeä soimaan jonka messissä oli hyvä fiilistellä ja kiertää kaupunkia, pyörittyämme noin puolitoistatuntia kaupungilla, alkoi olla jo hämärää, kävelimme parhaillaan torin halki kun ohimennen Lalle vilkaisi isolle ilmoitustaululle, siinä oli mainos jossa oli kuva ruskeasta paperi pussista, tosin Lalle kertoi meille nauraen näin: "Jätkät kattokaa, tuos on joku mukula rullakebabin sisällä", tämä lapsen pää oli todellisuudessa joku vihannes joka pilkisti näkyviin paperipussista, naureskellen  jatkoimme matkaamme kohti poliisilaitosta vastapäätä olevaa puiston tapaista, muiden istuessa puistonpenkeille, minä istahdin maahan virittelin mp3-soittimesta tulemaan Juno Reactoria ja korkkasin Lallelta saadun oluen, istuimme siinä, melkein miekkavartaloisen leijonan kidassa, huumeissa, täytyi myöntää että kyseinen paikka oli hyvin ahdistava koska poliisiautoja kulki kokoajan muutamien kymmenien metrien päässä meistä, kaverit naureskelivan minulle kun istuin maassa, pupillit pesispallon kokoisina, edessäni matkakaiuttimet mistä tuli jatkuvalla syötöllä niin sanottua huumemusiikkia, siinä istuessani päälleni rusahti, siis kuvainnollisesti, ikäänkuin visuaalinen maailma olisi räjähtänyt psykedeeliseen loistoon, mikään ei näyttänyt enään normaalilta, mutisin huulieni kavereilleni että  n y t   k o l i s e e, lähes samalla hetkellä tien toisella puolella pyörivät poliisiautot pistivät minulle jonkinsorttisen vainon päälle, sanoin kavereilleni että nyt muuten jatkettiin matkaa, perusteluiksi sanoin sen miten asia oli, eli pää ei kestänyt kyttäkuumottelua, päätimme lähteä kohti erästä skeittauspaikkaa, koska ajattelimme siellä tapaavamme ikäisiämme nuoria, kenties tuttuja, matkalla skedemestoille en meinannut pysyä nahoissani koska kaikki näytti niin hienolta, osasi arvostaa kasvien kauneutta täysin erilailla kuin selvinpäin, välillä kävelimme vahalehtisten puiden  ohitse, välillä betonilta näyttävien trimmattujen pusikoiden ohitse, kun olimme melkein määränpäässämme, skedemestoilla, tuli kavereillani mieleen sellainen tosiasia että bisset on lopussa, päätimme lähteä kauppaan ostamaan lisää joten skedemesta jäi näkemättä.
Kävellessämme kauppaa kohden jumputin Angerfistiä pienistä matkakaiuttimista lähes täysillä voluumeilla, matka kauppaan kesti suunnilleen kaksikymmentä minuuttia jonka aikana semejen vaikutus alkoi pikkuhiljaa tasaantua, toki olin vieläkin psilocybiinimaailmassa mutta en ollut enään niin sekava kuin aiemmin, pääsimme kaupan pihaan ja sovimme ketkä menevät kauppaan sisälle ja ketkä jäisivät pihalle, minä ilmoittauduin tavaravahdiksi, koska en tahtonut kovin mielellään mennä sisään kauppaan, jostain syystä kuumottelin kaupassa asiointia aivan helvetisti, myös Colin ja Molle jäivät kanssani odottelemaan pihalle kun Lalle lähti ostamaan bisseä Mudin sekä Eevin kanssa, selasin mp3-soittimeni biisilistaa etsien tilanteeseen sopivaa kappaletta, Colin istui maassa nojaten kaupan seinään ja Molle poltteli tupakkaa viheltäen jotain minulle tuntematonta säveltä.
Pojilla tuntui kestävän ikuisuus kaupassa, rupesin miettimään jo kaikenlaisia teorioita siitä että ovatko he jääneet kiinni jollekkin vartialle ja aloin voimaan henkisesti pahoin kunnes näin heidät tulevan meitä kohti kaljapäkit kourassa, huokaisin helpotuksesta kun näin Lallen leveän hymyn loistavan katuvalojen loisteessa, Lalle ja Mudi naureskelivat "lelunuuskalle" jota Lalle oli ostanut kaupasta, pojat laskivat kaljapäkkinsä maahan ja rupesivat pohtimaan mysteerisen nuuskarasian arvoitusta, kyselin juuri kavereilta suuntaa mihin lähtisimme seuraavaksi kun huomasin pommin, se ei tietenkään ollut mikä tahansa pommi, vaan suoraansanoen atomipommi joka räjäytti minut henkisesti täysin säpäleiksi, tämä pommi oli nimittäin poliisiauto joka kaartoi viereemme, ensimmäiseksi mieleeni tuli ajatus "juokse" mutta tiesin että siitä seuraisi vain lisäongelmia joten tyydyin vain huokaisemaan huulieni raosta sanat: -voi vittu, tässä sitä ollaan, tein mielessäni pikaisen tilanne analyysin johon kuului kaksi poliisia, kuusi huumeissa olevaa jätkää joista kaksi oli alaikäistä, poliisit astuivat autosta pihalle ja kysyivät jotain mitäs pojat, pienen smalltalkin jälkeen he rupesivat selvittämään tilannetta, ensimmäisenä he selvittivät kenelle alkoholijuomat kuuluivat ja sitten he kysyivät ikäämme, Molle oli selvästikkin aivan paskana tilanteesta koska hän oli alaikäinen, sekä lisäksi hänellä oli reppunsa sivutaskussa minigrip pussi jossa oli vielä jäljellä muutamia tatteja, poliisien ruvettua jututtamaan Mollea joka yhteistyöhaluisesti kaatoi olutpullonsa sisällön maahan, rupesin hahmottamaan tilanteen vakavuutta jos poliisit huomaisivat että olimme vetäneet muutakin kuin alkoholia, minulla oli järkyttävät kuumotukset päällä ja yritin vinkata maassa istuvalle Colinille että pitää silmansä poliisien katseen ulottumattomissa, myöhemmin Colin kertoi ettei ollut edes tajunnut olleensa sienissä siinä tilanteessa, Lallea ja Mudia en voinut kehoittaa olemaan kunnolla koska toinen poliiseista tuijotti meitä melko vittumaisella tavalla nojaten poliisiauton kylkeä vasten, kaikenlisäksi Lalle ja Mudi ihmettelivät vieläkin mysteerisen nikotin-free nuuskapurkin salaisuutta, päätin ruveta hoitamaan tilannetta eteenpäin ottamalla nuuskapurkin haltuuni. poliisit ottivat nimemme ylös mysteeriksi jääneestä syystä ja päästivät meidät lähtemään Eevin kämpälle juomaan, mitä emme oikeasti edes aiottu tehdä poliisien lähdettyä repesimme ihmetyksen ja helpotuksen sekaiseen nauruun, "siis mitä vittua" huusin nauraen kuin psykopaatti, samaan aikaan Lalle kehitti jo tarinaa kytistä jotka tulivat kovistelemaan meitä "juntteja" jotka olivat tulleet vähän isolle kirkolle juomaan ja pitämään hauskaa.
Suuntasimme läheiselle sivukujalle jonne jäimme jumittamaan ja juomaan bisseä itselläni ei ollut omia juomia joten pummin kavereilta muutaman, istuimme puistonpenkeillä naureskellen vitun paskalla perheautolla kulkeville poliiseille, pikkuhiljaa huomasin sienten vaikutuksen haihtuneen jo melkoisen paljon, tämä rupesi vituttamaan minua herkkämahaisen Colinin oksennettua olutpullonsä päälle, mietimme josko jatkaisimme matkaa, näin ei kuitenkaan käynyt, ja siirryimme Colinin kanssa vähän syrjemmälle.
Colin oli melko heikolla tripillä ja minä olin vittuuntunut äkillisiin laskuihin, Eevi, Molle, Mudi ja Lalle nauroivat vieresillä penkeillä lähes taukoamatta ihmetellen miksi minä istuin Colinin kanssa syrjässä masistelemassa, aika alkoi käydä pitkäksi joten kuulutin että eikö jo pikkuhiljaa pitäisi jatkaa matkaa ja näin teimmekin, menimme ensimmäisenä torille jossa tapasimme pari tyyppiä jotka kulkivat kertomassa jumalasta nuorisolle, emme tosin kauaa jaksaneet heitä kuunnella joten jatkoimme pian matkaa.
Musiikki oli vaihtunut menevään psychedelic tranceen, Eevi oli lähtenyt kämpällensä nukkumaan ja  jatkoimme matkaa kohti syrjäistä puistoa, oikeastaan en edes tarkalleen tiennyt missä olimme ja mitä kautta olimme päätyneet eräälle lenkkipolulle, yritimme hetken etsiä lisää sieniä läheisiltä nurmikoilta löytämättä ainuttakaan, päätimme lähteä kohti autoa, tosin menimme skedemestan kautta jonne oli aiemmin jo ollut tarkoitus mennä, jumitimme skedemestassa noin puolituntia ennenkö sain suostuteltua kaverit lähtemään kanssani autolle. kävelimme hiljakseen kohti autoa, pummin kavereilta bisseä ja tupakkaa minkä kerkesin, autolle päästyämme kuulin olevani paluumatkakuski koska olin juonut vähiten, minulla oli vieläkin pienet vaikutukset päällä, lisäksi olin juonut ja kytät kuumottivat aivan saatanasti, pienen pykimisen jälkeen minut saatiin suostuteltua ajamaan, pääsimme melko nopeasti pois keskustan tuntumasta, vastaan tuli ainoastaan yksi poliisiauto jonka kanssa meidän ei onneksi tarvinnut olla tekemisissä, pääsimmekin kotiin turvallisesti, kylläkin reissussa rähjääntyneenä ja väsyneenä kuin maratonin juosseet.


*****************************************************************************

Joudun laittamaan tämän kahteen eri viestiin, ei mahtunut kerralla koko teksti samaan

Kiitos kertomusten jakamisesta. Annoin plussan.

Säälin ihmisiä jotka ovat niin lyhytnäköisiä pitävät mielensä suljettuina, vain sen takia että ihmisten laatimat dokumentit sanovat ettet saa tehdä niin.

Nauran ihmisille, jotka tekevät johtopäätöksiä muiden mielten sulkeutuneisuudesta kuviteltuaan oman mielensä olevan jostakin syystä erityisen avartunut.

Tarkoitin suljetulla mielellä sitä että henkilö joka ei koskaan kokeile, ei myöskään koskaan saa todellista, käytännön käsitystä siitä mitä sienten syömisellä todella on.

Sieniä syövälle selvinnee vain se, miten ne häneen itseensä vaikuttavat? Käsitykset eroavat toisistaan aina henkilöstä riippuen.

Edellisessä viestissäni lainatussa lauseessa pistikin kai lopulta enemmän silmään sääli - en näe mitään syytä kuluttaa tunne-energiaa jokaiseen pelokkaaseen auktoriteettisuskovaiseen.

Kiitokset viihdyttävistä raportteista, emmä näämmä sit vielä nii wanha oo kun pystyn vielä samaistumaan nuorison touhuihin. 70 semiä kuulostaa infernaaliselta määrältä, mun matkailusta valitettavasti puuttuu toi sosiaalinen ulottuvuus. Lykkyä pyttyyn mahdollisiin uusiin tutkimusmatkoihin.