En löytänyt tästä aihetta pikavilkaisulla, joten tässä.
Foorumia ympäri tallustaa varmasti useita, joille jonkinlainen luominen on iso osa sielua, sydäntä ja elämää. Taiteilija. Joko kuvallinen, äänellinen tai muun kaltainen.
Kertokaa trippitaiteilustanne.
Koetteko, että sienikokemukset ovat muuttaneet luomaanne taidetta suuntaan tai toiseen? Onko tripinjälkeinen luomistyö erilaista kuin aiemmin, ja oletteko kenties yrittäneet saada jotakin kankaalle/nuottipaperille/tms. jo tripin aikana? Entäpä oletteko koskaan ryhtyneet tarkastelemaan jotain aiempaa teostanne uudelleen tripillä?
Itse teen musiikkia, ja olen kokenut omituisia hetkiä omien, aiemmin sävellettyjen kappaleiden parissa tripin jälkitiloissa. Kappaleista, jotka tuntee tietenkin itse perinpohjaisesti, löytyi ihan omituisia puolia, sävyjä joita ei joko ennen erottanut, tai vaan jotenkin tajunnut kuunnella. Tuntuu, että myös uusia asioita tehdessään painopisteet on erilaiset. Tuntuu, että meikäläinen ei nykyään maalaa auditiivista kokemusta isoilla teloilla, vaan pienenpienillä pensseleillä; ne pienet, juuri ja juuri havaittavat vivahde-erot tunnelmassa on enemmän läsnä. Joku päivä olen vakaasti myös päättänyt kokeilla säveltämistä sienissä. Odotan jo innolla
Voisin kuvitella että kuvataiteilijoilla on ollut vieläkin mielenkiintoisemmat hetket tuijottaen jotain vanhaa omaa maalaustaan, tai havahtuminen todellisuuteen maalin peitossa pensselit levällään.
Harmi sinänsä, että tämä harrastus vaatii tietynlaista salamyhkäisyyttä ja tunnistamattomuutta, musta ajatus trippitaide"galleria"-asiasta meidän kesken olisi muutoin todella miellyttävä
