Tässä olis tarinaa mun ensimmäisestä matkastani sienien maailmaan.
Dodiin nyt on sieniä kokeiltu ja jotain rapsaa pitäisi kirjoittaa. Ennen omaa trippiä tuli luettua melko paljon muiden kokemuksista ja juteltua yhden frendin kanssa, joka näitä on harrastanut enemmänkin. Näin ollen tiesin suhteellisen hyvin mitä oli edessä. Olin sopinut muutamaa päivää ennen exäni kanssa, että hän tulisi kaveriksi katsomaan perääni niin sai rauhassa valmistautua henkisesti koko hommaan.
Päivä alkoi mukavasti hyvin nukutun yön jälkeen. Olin ollut edellisenä iltana salilla, joten en voinut olla ihan tyhjällä vatsalla ja vedin viisi kananmunaa raakana nassuun maidon kanssa. Niillä tulikin sitten pärjättyä iltaan asti. Aika moni on selittänyt ettei syö oikein mitään ennen sienien nauttimista. Olo oli tosiaan hieman jännittynyt, positiivinen ja samalla hyvin rento. Jotenkin vain tiesin kaiken sujuvan hyvin. Laitoin muutaman pisaran jasminia tuoksulyhtyyn ja jotain rauhallista musiikkia spotifystä, jonka jälkeen menin ottamaan pitkän kuuman suihkun. Ei voinut olla paremmat lähtökohdat lähteä kokeilemaan jotain uutta!
Suihkun jälkeen exäni pääsi pelipaikoille, joten pakkasin jotain vaatetta, mehua, oluen(alkoholi kuulemma voi rauhoittaa, jos trippi menee raskaaksi) ja sen sellaista mukaan, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kakskertaa. Perille päästyämme söin sienet eli noin 2.5g, pyysin niitä antamaan minulle hyvän kokemuksen ja aloimme kävellä kohti järveä. Omasta mielestäni sienet maistuivat ihan hyviltä, mutta samaa sanon etanoista, skorpioneista, toukista ja vaikka mistä! Siinä pyörittiin noin 30min metsässä ennen kuin tuli olo, että on pakko päästä istumaan ja menimme penkille järven rannalle. Siitä ne nousut sitten alkoivat.
Aloin tuntemaan euforiaa, joka vain voimistui ja voimistui. Siinä 45-70 minuutin kohdilla alkoi hieman oksettamaan, muuten olo oli kyllä todella hyvä ja rento. Aloin siinä sitten hiukan pohtimaan tuota oksentamisen pelkoa ja sitä miksi minun on pakko vetää paitaa kaulan kohdalta aina kun tulee huono olo. En pystynyt pienenä käyttämään pooloa tai mitään vähääkään kaulan kohdalta kireää paitaa kun pala rupesi nousemaan kurkkuun. Sen täytyy olla jotenkin psykologinen juttu..
Kun pahin olo oli mennyt ohi, sitteri laittoi kuulokkeet korvilleni ja aloimme svengaamaan. Molemmilla oli omat kuulokkeet, mutta samasta lähteestä kuunneltiin. Hetken päästä katsoin hiekkaa ympärilläni ja näin sellaisia isoja lumihiutaleen näköisiä kuvioita. Sitten huomasin hiutaleiden hengittävän tai aaltoilevan ja tajusin että näähän sienet oikeesti toimii! Fiilis oli älyttömän hyvä ja se euforia oli jotain niin mahtavaa!
Aurinko oli just laskenu ja taivas näytti mielettömältä. Jonkun aikaa siinä istuimme tähtiä katsellen ja maailman menoa pohdiskellen kunnes päätimme lähteä autolle päin kun alkoi tuleen vähän kylmä. Kävelimme pellon ja metsän halki, kaikki näytti jotenkin niin erilaiselta. En osaa kuvailla millä tavalla erilaiselta, mutta kaikki vaikutti syvemmältä tai jotain. Autoon istuessa meinasi alkaa ahdistamaan, mutta onneksi en jäänyt kuumottamaan vaan sain ajatukset muualle. Kerron siitä hiukan tarkemmin tarinan lopussa.
Kotimatka oli tripin voimakkain osuus. Matkan kesto oli jotain 30-40 minuuttia, mutta se tuntui paljonpaljon pidemmältä. Olo oli ihan paras sellainen upeen letkee ja hymy tietty korvissa. En nähnyt paljon mitään visuaaleja, mutta valot oli tosi upeita ja tie muuttui josain kohtaa matkaa sellaiseksi utuiseksi tunneliksi(en osaa yhtään kuvailla). Tuntui kuin olisin liimaantunut penkkiin enkä halunnut matkan päättyvän ollenkaan. Musiikki ja omat ajatukset oli niin buenoa! Muutaman kerran jouduin "heräämään" kun sitteri ei ollut varma reitistä ja alkoi juttelemaan jostain turhanpäiväisestä(siltä se ainakin silloin tuntui:) Aina kun jouduin keskittymään johonkin muuhun hetkeksi niin meni aikaa ennen kuin pääsin takaisin samoihin oloihin. Meni hetki ennen kuin sain selitettyä hänelle etten nyt pysty keskittymään mihinkään kun ei puhumisesta meinannut tulla mitään. Näin siis kuulin jälkeenpäin.
Auton parkkiin saaminen vei sitten sen 10-15min ja se tilanne oli kyllä niin koominen kuin vain olla voi. Siis kaikki me ollaan nähty youtubesta videoita kun nainen(ei herneitä!!) vaan hinkkaa autoa eestaas eikä millään saa autoa parkkiin. Nyt olin itse tällaisessa autossa enkä voinut tehdä mitään kuin vain olla. Että terveisiä vaan sinne parvekkeelle niille kolmelle kaverille kun saivat nauttia näytöksestä. Vähän samanlainen meno muttei puhuta taskuparkista niinkuin tuossa videossa
World's Worst Attempt At Parallel Parking, Enjoy!Kun auto oli vihdoin parkissa, astuin ulos odottamaan että sitteri pääsee kiipeemään ulos pelkääjän paikan kautta. Kuskin ovesta ei mahtunut kun oli niin lähellä viereistä autoa. Siinä sitten ihmettelin tuota vetoketjua ja sen mekanismia, en sitten millään onnistunut saamaan takkia kiinni. En tiedä mikä jumi mulle tuli, mutta tehtävä tuntui ihan mahdottomalta..
No eipä siinä mitään kummempaa enää ollut. Mentiin mun luo, kaveri alko vääntää ruokaa ja mä menin nauttimaan oloista sänkyyn. Noin tunnin päästä sain sitten toimia terapeuttina sitterilleni. Hänellä on ollut vaikeita asioita elämässään viimeisen puolen vuoden aikana ja tuntui, että hänelle tuli hyvä olo kun sai purkaa ajatuksiaan mulle. Josain kohtaa käytiin vielä kuningas ABClla hakemassa palauttavia herkkuja ja nukuttua tuli toooodella makoisasti.
Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyväkivajännäjees, sellainen pehmeä tutustuminen sienten maailmaan. Sitä euforiaa on kyllä kova ikävä. Periaatteessa hymy oli korvissa koko tripin ajan ja myös seuraavan päivän. Ensi kerralla pitää kokeilla ihan kotona ja vähän isommalla annoksella. Tosiaan hiukan ahdisti lähteä autolla kotimatkalle kun on yksi ylinopeussakko maksamatta. Moottoripyörällä tuli mentyä vähän liian lujaa kesällä. Ajattelin, että jos sattuu poliisi kohdalle niin näkevät maksamattoman sakon ja pysäyttävät sen vuoksi. En olisi millään pystynyt asioimaan poliisin kanssa siinä tilassa. Mitä poliisit olisivat tehneet tuossa tapauksessa? Olisinko joutunut yöksi putkaan vai olisivatko päästäneet kotiin kun en mitään harmia kenellekään aiheuttanut? Hävitin sen sakon tuossa muuton aikana enkä ole jaksanut asemalle lähteä kysymään maksutietoja jne..
Pari päivää tuosta vein sitterilleni 2.5-3g ja hän oli ihan pihalla sen pari tuntia niiden syömisestä. Vaikutti kyllä selvästi kovemmin hänellä. Laitan siitä oman pätkän kun hän saa sen kirjoitettua. Antakaa jotain palautetta, vaikka YVllä tekstistä. En ole oikeastaan ikinä kirjoittanut mitään niin kaikki palaute olis avuksi. Tai kai sekin nyt kehittyy kun sitä vaan tekisi niinkuin kaikki muukin.. Mikä on sopiva tauko ennen kuin olisi järkevää ottaa seuraavan kerran sieniä? Harmi kun ei ole kontakteja kovin paljoa niin tuota herkkua voi joutua odottelemaan pitkäänkin..
