Kuinka kiinnostuneita vanhempasi ovat psykedeelisen kokemuksen mahdollistamista näkökulmista? Tämä on tärkeä kysymys. Jokaisen tulee itse päättää, haluaako hän vastaanottaa radikaalin muutoksen tajunnantilassaan kehon ulkopuolisten ainesten avulla. Täysraittius on mun mielestäni kunnioitettava pyrkimys. Uskotko vakaasti, että vanhempasi kokisivat raittiudesta luopumisen kannattavaksi teoksi?

Se, että äitisi murehtii asioista maailman toisella laidalla, on mielestäni merkki tiedostavuudesta ja laajamittaisesta näkökulmasta; niistä ominaisuuksista, mitä sienten käyttäjät useasti pyrkivät kultivoimaan! Tarvitseeko hän psykedeelistä kokemusta? Tukisiko psykedeelinen kokemus positiivisesti hänen taipumuksiaan?

Ensimmäinen ilmiselvä riski, mikä tulee mieleen, liittyy lääkitykseen: Vanhuutta lähenevillä ihmisillä alkaa helposti jo olemaan ihmiskehon toimintoja voimakkaasti reguloivia, säännöllisiä lääkityksiä, joiden kanssa ei välttämättä ole suotavaa käyttää psilosybiiniä.

Vanhempani eivät voi täysin ymmärtää. Ovat kyllä jollain tapaa kiinnostuneita, kun ovat tutkimuksia lukeneet. Se on kuitenkin iso kynnys, kun kyseessä on laissa kielletty: huume. Monikaan ei varmasti todella ymmärrä mihin on ryhtymässä ennen, kuin sieniä suuhunsa laittaa. Minä en ainakaan tajunnut mitä olin tekemässä, olen vain ikuisesti kiitollinen ystävälleni joka ajatteli parastani. Siksi haluan itsekkin ajatella muiden parasta :>

Olen miettinyt, jospa äitini pääsisi sienien avulla eroon peloistaan ja huolistaan. Minua harmittaa, kun hän on huolissaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Hänellä on ylipainoa ja sienien avulla varmasti tuntisi kehonsa paremmin ja näkisi vaaran. Ainakin minä tripillä tunnen miten olen kaltoin kohdellut kehoani ja pyrin korjaamaan tilannetta. Vanha mieli saattaa kyllä todella järkkyä. Toisaalta, jos alottaisi todella pienillä annoksilla. Äitini varmasti pärjäisi hyvin, mutta isästä en ole niinkään varma. Isälle se voisi olla todella rankkaa enkä pysty edes kuvitella miten siinä tulisi käymään. Liian rikki?

Seurasin vierestä, kun eräs orpopoika nautti ensi kertaa keräämiäni herkkuja. Hänellä oli kyllä todella raskas trippi ja oli välillä pelottavaa seurata. Näytti siltä, kuin hänen päähänsä olisi hyökätty ja siltä se kuulemma tuntui. Lapsuuden traumat. Hän kuitenkin kiitteli jälkikäteen.