Tämä vinkki ei oo ihan samantyylinen kuin aiemmat ja vaikuttaakin elämän eri alueeseen. Aiheena on onnellisuus.
Onnellisuuden saavuttaminen on erittäin haastavaa. Onko sisäinen rauhakaan nyt loppujen lopuksi onnellisuutta? Ajattelen itse aina, että pahoja asioita on tapahduttava, jotta olisin onnellinen. Onnellisuus (en kirjoita onnesta, vaan onnellisuudesta) tulee muutenkin aina "puuskina", kestää hetken, ja palaa jälleen seuravan mielihyvää tuottavan tapahtumasarjan seurauksena takaisin. Ihminen ei voi olla kokoajan onnellinen jos haluaa huomata olevansa onnellinen. Arjen esimerkki: terveenä ihminen ei arvosta tarpeeksi sitä, että "mä oon oikeesti terve!", sama kävisi onnellisuuden kanssa. Sitä ei arvostaisi, ellei olisi niitä alamäkiä. Tietysti onnellinen/onneton on paaaljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin terve/sairas, mutta kärjistävä esimerkki. Onnellisuus oikeastaan liittyy aika paljon myös ajattelutapaasi. Miten ajattelet maailmaa. Tuletko hyvälle tuulelle, jos ajattelet ulkona kävelessäsi kuinka hellästi tuuli hyväilee kasvojasi tai kuinka ihmeellistä ja huvittavaa on, että pakkanen nipistää nenänpäätäsi? Maailmassa on ihmeitä, joita on upeaa ihmetellä 24/7, tällä tavoin pyrin itse ottamaan kaiken elämisen arvoisen tästä maailmasta irti.
Ikkunalaudalla olevan basilikan ja mintun tuoksu. Kenkien alla nariseva lumi. Kuu ja aurinko, valo ja pimeys. Aistit. Musiikki, joka luo fiiliksiä. Ihmettely ei saa loppua ystävät! Ja muista, aina kun koet jotain, kukaan muu ei koe sitä samalla tavalla. Kaikkien uusien vähänkin kiinnostavien juttujen kokeilu on aina ihmeellistä. KOE ELÄMÄ, OLE ONELLINEN.
Kokeile tätä: Miten sinä hallitset vihaa? Vihaa voi hallita myös vartalon avulla. Esimerkki: Rentouta kaikki lihaksesi, ja yritä tulla mahdollisimman vihaiseksi. Näetkös, ei onnistu.
Rentouttaa ensin kehon, ja siten alkaa kamppailemaan mielensä kanssa. (Ehkä kirjoitin jo tästäkin tänne, mutta on niin kätevä esimerkki, että ei oo pahitteksi olla toistamiseen täällä.)
