Muutamissa tälle foorumille lähetetyissä
viesteissä on vilahdellut mainintoja ilokaasuna tunnetusta yksinkertaisesta kemiallisesta yhdisteestä, jonka kaava on N2O. Sitä kutsutaan myös nimillä dityppimonoksidi ja typpioksiduuli. Spirituaaliset käyttäjät kutsuvat ainetta usein nimellä kerma, johtuen siitä että spirituaalisessa käytössä ainetta tavallisesti nautitaan kahdeksan gramman kokoisista kermasifoneihin tarkoitetuista metallilieriöistä.
Ilokaasua löytyy itse asiassa meitä ympäröivästä ilmasta. Oikeastaan voisi sanoa että hengitämme ilokaasua koko ajan. Ilokaasua syntyy maaperässä kun erilaiset bakteriologiset prosessit reagoivat typen kanssa. Yli puolet maaperästä nousevasta ilokaasusta syntyy viljelymailla. Väkilannoitus luonnollisesti lisää ilokaasun määrää ilmakehässä koska väkilannoitteet sisältävät hyvin suuria määriä typpeä. Kuitenkin ilmakehän ilokaasupitoisuudet ovat niin matalia että niistä ei päihdy. Tai ainakaan sitä ei huomaa.
Ilokaasulla on useita käyttökohteita teollisuudessa. Sitä käytetään hapettimena rakettimoottoreissa sekä hetkelliseen tehon nostamiseen tavallisissa polttomoottoreissa. Ilokaasu nostaa polttomoottorin tehoja niin paljon että moottori saattaa jopa rikkoutua. Siksi sitä käytetään lähinnä kiihdytysautoissa.
Ilokaasua käytetään myös ponneaineena, erityisesti kermavaahdon ja muiden vastaavien vaahtojen tuottamiseen elintarvikekäytössä. Ilokaasu sopii tähän tarkoitukseen hyvin koska se on myrkytön ja lähestulkoon hajuton sekä mauton. Aineen aavistuksen imelä tuoksu on kuitenkin tuttu useimmille jotka käyttävät ainetta spirituaalisiin tarkoituksiin.
Ilokaasulla on myös lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Sitä käytettiin puudutusaineena ensimmäistä kertaa jo vuonna 1844. Ainetta pidetään niin turvallisena että sitä tarjoillaan edelleen Suomessakin mm. synnyttäville äideille. Muita lääketieteellisiä käyttökohteita on mm.
alkoholistien katkaisuhoito. Alan pioneeri , ylilääkäri Reijo Ojutkangas kärsi aikanaan itse alkoholismista ja löysi lopulta avun ilokaasusta. Tämän jälkeen hänen hoitonsa ovat tuoneet avun tuhansille suomalaisille alkoholisteille.
Ilokaasulla on sisäisesti käytettynä myös spirituaalisia ja uskonnollisia vaikutuksia. Kirjailija William James käsitteli näitä ilokaasun ominaisuuksia kirjassaan Uskonnollinen Kokemus (The Varieties of Religious Experience, 1902).
Ilokaasun juridinen status Suomessa on lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Aineen ostoa, myyntiä tai hallussapitoa ei ole kriminalisoitu, mutta sitä valvotaan Turvallisuus- ja Kemikaaliviraston toimesta. Aineen sisäiseen käyttöön ei aiemmin puututtu vaikka tätä käyttöä on esiintynyt etenkin opiskelijapiireissä jo vähintään 20-30 vuoden ajan. Ainetta on myyty etenkin elintarviketukkukaupoissa, mutta myös kuluttajille ihan tavallisissa kaupoissa kuten Stockmann -tavaratalossa. Julkisuuteen asia pompahti vuonna 2012 kun muutama innokasta yrittäjää alkoivat markkinoimaan ainetta hieman liian aggressiivisesti. Tämäkään ei kuitenkaan johtanut siihen että ilokaasu olisi julistettu huumeeksi tai hallussapito kielletty. Tähän mennessä kontrollitoimenpiteet ovat kohdistuneet lähinnä myyjiin. Viranomaiset ovat puuttuneet lähinnä sellaiseen myyntiin jossa ainetta on epäilty myytävän tietoisesti sisäiseen käyttöön. Itse asiassa ainetta voisi olla vaikea kieltää kokonaan jo EU-lainsäädännön takia. Jos myynti kiellettäisiin täältä, ihmiset voisivat edelleen vapaasti tilata ainetta muista EU-maista omaan käyttöönsä.
Miten aine sitten vaikuttaa subjektiivisesti? Yleisesti ottaen voidaan sanoa että se tehostaa dramaattisesti kannabiksen ja kaikkien psykedeelien vaikutusta. Aivan kuten polttomoottoreissa, aivoissakin tämä vaikutus on hyvin lyhytaikainen. Kerta-annoksella kesto vaihtelee alle minuutista muutamiin minuutteihin. Subjektiivisesti tämä aika voi kuitenkin olla hyvin pitkä, koska käyttäjä kokee ajan hyvin eri tavalla ilokaasun vaikutuksen alaisena. Kuten yleensäkin psykedeeleillä ja dissosiatiiveilla, kokemukset vaihtelevat käyttäjästä riippuen mutta niissä on kuitenkin usein tiettyjä yhtäläisyyksiä. Käyttäjät raportoivat usein tuntemuksia siitä että aine nostaisi hetkellisesti aivojen "kellotaajuutta" eli nopeuttaisi aivoissa tapahtuvia laskennallisia prosesseja.
Usein kokemus etenee aaltoina. Aluksi saattaa tuntua pientä hilpeyttä, jopa lievästi seksuaalisia tuntemuksia ja jäsenten turtumista. Kuuloaistin osalta äänet alkavat kaikumaan, musiikki kuulostaa hyvin erilaiselta. Musiikin kokee voimakkaammin ja usein se tuottaa suurempaa nautintoa kuin "normaalitilassa". Jos annoksia otetaan lisää riittävän tiheästi, kokemus muuttaa muotoaan. Ensin tulee "sähkömagneettinen aaltoiluvaihe". Tämän jälkeen kokemus siirtyy ikään kuin molekyylitasolle. Lopulta saavutetaan taso jota uskonnollisessa kirjallisuudessa kutsutaan valaistumiseksi. Syntyy kokemus maailmankaikkeuden syvimmän olemuksen ymmärtämisestä. William James kuvaa näitä kokemuksia hyvin elävästi kirjassaan. Hän ei varsinaisesti pitänyt näitä kokemuksia todellisina, mutta ymmärsi sen että ne vastaavat käytännössä täysin niitä kokemuksia mitä joillakin ihmisillä on ollut uskonnollisten rituaalien yhteydessä.
Nimenä ilokaasu tai "laughing gas" on täysin harhaanjohtava. Vaikka hilpeys ja nauru ovat osa kokemusta, monet kokevat aineen vaikutuksen suuremmilla annoksilla hyvin syvällisenä ja jopa mykistävänä. Jotkut puhuvat jopa metallikapselissa asuvasta Jumalasta.
Vaikka ainetta pidetään lääketieteen piirissä niin turvallisena että sitä voidaan antaa synnyttäville äideille, sen sisäinen käyttö lääketieteellisen kontekstin ulkopuolella on kiellettyä - joskaan ei rangaistuksen uhalla. Käyttö rinnastetaan viranomaisten silmissä muiden ponneaineiden imppaamiseen.
Koska aineen sisäinen käyttö ei ole varsinaisesti sallittua, kehotan kaikkia välttämään tämän aineen käyttöä muihin kuin sallittuihin tarkoituksiin. Koska tiedän että jotkut näistä kielloista ja varoituksista piittaamatta kuitenkin käyttävät ainetta myös sisäisesti, tuon tässä esiin muutamia käytön turvallisuutta ja kaikkien mukavuutta edistäviä näkökulmia.
Tyypillisesti ainetta käytetään siten, että kermasifonin avulla kapselin sisältö annostellaan ilmapalloon ja tämä ilmapallo sitten imaistaan keuhkoihin. Joillakin ainetta enemmän käyttäneillä on tapana imeä kaasu keuhkoihin suoraan sifonin suulta. Tätä kannattaa välttää, sillä kaasu on kapselista vapautuessaan todella kylmää. Kylmyys saattaa vaurioittaa suuta ja hengityselimiä.
Ennen aineen hengittämistä on hyvä hengittää pari kertaa hyvin syvään - keuhkot täyteen ilmaa - ja juuri ennen ilmapallon sisällön imaisemista hengittää keuhkot aivan tyhjiksi. Sisäänhengityksen yhteydessä on tärkeintä pitää mielessä että kaasua ei pidä missään nimessä niellä. Jos kaasua joutuu nielemällä vatsaan, se aikaansaa vastaavan reaktion kuin kermavaahtoa tuotettaessa. Se vatkaa vatsan sisällön siten että seurauksena on useita tunteja kestävät vatsakrampit ja tämän jälkeen ripuli. Kokemus jonka mielellään välttää. Toinen tärkeä muistettava asia on se, että koska aineella on puuduttavia ominaisuuksia ja se vaikuttaa hetkellisesti myös tasapainoelimiin, se on syytä nauttia aina istuallaan. Suurin riski käyttäjälle silloin kun ainetta käytetään ilmapallojen avulla on nimenomaan kaatuminen ja siitä mahdollisesti seuraavat loukkaantumisvammat.
Lääketieteellisessä käytössä ainetta otetaan usein maskilla suoraan pullosta. Tällöin ainetta kuitenkin annetaan tyypillisesti seoksena johon on sekoitettu happea (toki ilokaasu sisältää jo itsessäänkin happimolekyylin), jotta vältyttäisiin vaaralliselta hapenvajaukselta. Ilmapalloja käytettäessä elimistö pitää käytännössä itse huolen hengittämisestä, jolloin tukehtumisriskiä ei ole. Jotkut käyttävät ainetta kuitenkin kermasifonin ja ilmapallojen sijasta maskilla suoraan suuremmasta kaasupullosta. Tämä on kaikkein vaarallisin käyttötapa. Koska maskista tulee pelkkää ilokaasua suuria määriä, tästä voi aiheutua hyvin nopeasti hapenvajausta. Pahin tilanne syntyy jos käyttäjä on yksin ja menettää tajuntansa maski kasvoillaan. Tästä voi olla seurauksena jopa tukehtumiskuolema.
On myös huomioitava että moottorien tehostamiseen myytävä ilokaasu on usein laadultaan erilaista kuin lääke- ja elintarvikekäyttöön myytävä ilokaasu. Elintarvike- ja lääkekaasusta poiketen autojen kiihdytyskaasuun saatetaan lisätä myrkyllisiä lisäaineita nimenomaan päihdekäytön ehkäisemiseksi.
Aineen vaikutuksen voimakkuus riippuu useista tekijöistä. Kun aine on imetty keuhkoihin, vaikutus on sitä voimakkaampi mitä kauemmin kaasua pidätellään keuhkoissa. Usein voimakkain kokemus tulee vasta uloshengityksen yhteydessä. Toinen merkittävä voimakkuuteen vaikuttava tekijä on se kuinka tiheästi annokset otetaan. Jos kahden ilmapallollisen välillä on esimerkiksi viisi minuuttia, toinen pallo ei voimista vaikutusta lainkaan. Sen sijaan jos käyttäjä ottaa kahden pallollisen välillä vain pari välihengitystä ja imaisee keuhkoihin uuden pallollisen, kokemus nousee joka kerta kokonaan uudelle tasolle edellä kuvatulla tavalla, ikään kuin nousisi portaita ylös.
Ilokaasun voi "kierrättää" ja käyttää kahteen kertaan. Uloshengitettäessä täytetään ilmapallo uudelleen uloshengitysilmalla. Ekologisista syistä näin kannattaakin tehdä, koska ilokaasu on voimakas kasvihuonekaasu. Kolmatta kertaa tätä kierrätystä ei enää kannata tehdä koska ilokaasupitoisuus laskee jo liikaa.
Kuten kaikilla aineilla, ilokaasullakin on pitkäaikaiskäytössä myös haittavaikutuksia. Merkittävin näistä on B12-vitamiinin hupeneminen elimistöstä. Kuukausia jatkuvan päivittäisen runsaan käytön aiheuttama B12-vajaus voi pahimmillaan johtaa vastaaviin oireisiin kuin alkoholin runsas käyttö, mm. raajojen puutumiseen ja katkokävelyyn. Kuitenkin useimmiten näistä oireista on päästy käytön lopettamisen jälkeen oikealla lisäravinnehoidolla.
Oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi on suositeltavaa ottaa B12-lisäravinnetta ennen ja jälkeen ilokaasun käyttämisen. Parasta B12-vitamiinia on ns. metyylikobalamiini, joka imeytyy elimistöön paljon tehokkaammin kuin syanokobalamiini. Ainakin Solgarin valmistamaa metyylikobalamiinia myydään edullisesti luontaistuotekaupoissa.
