Tarkoituksena on koota listaa arkeologisista ja antropologisista havainnoista sekä anekdooteista kirjallisuudessa/medioissa, jotka koskevat psykoaktiivisten sienten käyttöä menneisyydessä. Mukaan on sisällytetty myös tapaukset, joissa suoranaista tietoa päihde- ja lääkintäkäytöstä ei ole, mikäli tällaiseen viittaava spekulaatio on kuitenkin kerännyt osakseen paljon huomiota.
Huom: Tämä ei ole vielä valmis. Mikäli aikajanaan löytyy lisättäviä mainintoja, niin niitä voi ehdottaa vastauksella tähän topiciin.
10800-9500
eaa. | | Varhaisimmissa tunnetuissa ihmisasutusten raunioissa Göbelki Tepessä ja Nevali Corissa on rakenteellisia piirteitä, jotka joidenkin historoitsijoiden mukaan pyrkivät jäljittelemään psykoaktiivisten sienten muotoa.
|
6000-5000
eaa. | | Tassili n'Ajjerin (joka tuolloin oli savannialuetta) kallioihin on maalattu kuvia, joissa esiintyy hahmoja pitelemässä sienenkaltaisia objekteja. Kuvien uskotaan kuvaavan rituaalimenoja.
|
~4500
eaa. | | Muinaisten egyptiläisten rakentamissa temppeleissä esiintyy kaiverruksia, joiden voidaan tulkita esittävän Psilocybe- tai Amanita-lajien edustajia. On myös ehdotettu, että rituaalimenoissa käytettävät päähineet mukailivat Psilocybe-sienten muotoa.
|
~4000
eaa. | | Selva Pascualan luolamaalauksessa nautaeläimen seurana on merkintöjä, jotka erään tutkijaryhmän mukaan muistuttavat Psilocybe hispanicaa, jonka tiedetään kasvavan karjaeläinten lannassa.
|
1000-500
eaa. | | Guatemalasta Kaminaljuyun raunioista löytyneet kivipatsaat muistuttavat ihmishahmoisia sieniä. Patsaiden on tulkittu liittyvän mayaintiaanien sienirituaaleihin.
|
| 1291 | | Plaincouraultin kappelin alttarifreskon hyvän ja pahan tiedon puu muistuttaa asiantuntijoiden mielestä punakärpässientä.
|
| 1300-1500 | | Misteekki-intiaanien koodeksissa esiintyy jumalhahmoja pitelemässä objekteja, jotka tiettyjen tulkintojen mukaan muistuttavat sieniä.
|
| 1560 | | Florentinen koodeksissa fransiskaanipappi Bernardino de Sahagún mainitsee atsteekkien teonanacatlin (psilosybiinisienen) käytöstä. Hän kirjoittaa myös peyotesta (meskaliinikaktus) ja ololiuquista (ergoliinisiemen).
|
| 1799 | | Ensimmäinen eurooppalainen maininta psilosybiini-intoksikaatiosta ilmestyy lääketieteellisessä kirjallisuudessa. Lontoolainen lääkäri kertoo tapauksesta, jossa perheenisä tuli vahingossa syöttäneeksi perheelleen suippumadonlakkeja.
|
| 1919 | | Antropologi Blas Pablo Reko kirjoittaa teoksessaan De los Nombres Botánicos Aztecas Oaxacan alueen intiaanien käyttävän yhä teonanacatlia.
|
| 1938 | | Jean Basset Johnsonin ryhmä dokumentoi velada-rituaalia Meksikossa. Ryhmän jäsenet ovat ensimmäiset länsimaalaiset, jotka todistavat omin silmin teonanacatlin käyttöä.
|
| 1939 | | Modernin etnobotaniikan isä Richard Evans Schultes pyrkii tunnistamaan teonanacatlin näytteistä.
|
| 1948 | | Suomalainen etnologi T. I. Itkonen kertoo kirjassaan Suomen Lappalaiset vuoteen 1945 suomalais-ugrilaisten ja Inarin lappalaisten noitamenoista, sekä mainitsee näissä käytetyn punakärpässieniä (Amanita muscaria).
|
| 1956 | | Tutkija Roger Heim viljelee onnistuneesti Psilocybe mexicanaa (ja muita Psilocybe-lajeja) laboratorio-olosuhteissa.
|
| 1957 | | Entinen pankkiiri ja sienientusiasti R. Gordon Wasson vaimoineen tiettävästi osallistuu ensimmäisten länsimaalaisten joukossa velada-rituaaliin Meksikon Oaxacassa, matsateekkiparantaja Mariá Sabinan seurassa. Wasson kirjoittaa Life-lehteen artikkelin Seeking the Magic Mushrooms ja psilosybiinisienet saapuvat ensi kerran suuren yleisön tietoisuuteen.
|
| 1958-59 | | LSD:n kehittäjä Albert Hofmann eristää psilosybiinin sekä psilosiinin Psilocybe mexicanasta ja julkaisee psilosiinin synteesiketjun. Myöhemmin Mariá Sabina kokeilee psilosybiinipillereitä ja toteaa niiden pitävän sisällään "sienten hengen".
|
| 1960-61 | | Harvardin yliopiston psykologian professorit Timothy Leary ja Richard Alpert aloittavat sarjan tutkimuksia käyttäen puhdasta psilosybiiniä. Heidät myöhemmin erotetaan tutkimusasetelmien kyseenalaisuuden vuoksi. Learystä sekä Alpertista tulee vastakulttuurin sankareita ja heidän lausunnoillaan on suuri merkitys hippiliikkeen syntyyn.
|
| 1971 | | Psilosybiinin, psilosiinin sekä niitä sisältävien sienten hallussapito kielletään maailmanlaajuisesti YK:n huumausainelainsäädännöllä.
|
| 1976 | | Veljekset Terence ja Dennis McKenna, kehitettyään tavan viljellä Psilocybe cubensista kotiolosuhteissa, julkaisevat pseudonyymien alla kirjan Psilocybin: Magic Mushroom Grower's Guide: A Handbook for Psilocybin Enthusiasts. Kirja myi satatuhatta kopiota viidessä vuodessa ja psilosybiinisienten pimeä kauppaaminen lisääntyi merkittävästi.
|
| 1991 | | Robert McPherson (Professor Fanaticus) kehittää PF tekin ja vuonna 1991 alkaa markkinoimaan jenkkiläisen High Times -aikakauslehden kautta itiöruiskuja ja yksinkertaisia ohjeistuksia, jotka avustavat lukemattomia sienikasvattajia aloittamaan harrastuksensa. Pian tämän jälkeen hän ryhtyy toimimaan samoilla asioilla myös internetissä.
|
