Narskuttelin suussani ensimmäiset sienet, noin gramman verran ja siirryin sohvalle katsomaan kaunista luontopätkää nousuja odotellen. Aikaisempien kokemusten takia olen vähän pelännyt ottaa sieniä, mutta nyt oli aika kohdata sienen henki. Päätin ottaa sienet kadessa erässä, ensin gramma ja puolen tunnin päästä toinen gramma, koska tahdoin hitaammat ja vähemmän aggressiiviset nousut.
Hetken päästä keho alkoi tuntua raskaalta ja tuntui, kuin joku sähköinen energia virtaisi läpi kehon. Tuntui todella hyvältä enkä voinut lopettaa hymyilemistä, euforia oli valtava. Pian oli puoli tuntia kulunut ja tuli aika ottaa loput sienet. Siirryin jälleen sohvalle katsomaan videota, ja aikani tuijoteltua rupesin tuntemaan miten vaikutukset rupesivat voimistumaan.
Aloin käydä vähän levottomaksi ja rupesin muistelemaan aikaisempia raskaita matkoja, ja rupesin miettimään meneekö tämä nyt taas siihen. Menin parvekkeelle tupakalle jolloin tunsin taas vaikutusten voimistuvan entisestään. Olo oli hyvä mutta samalla jollain tavalla pelokas ja painostava. Tulin takaisin sisälle, pistin valot päälle ja istahdin koneelle. Valon punainen sävy tuntui pahentavan painostusta entisestään, joten menin pistämään valot taas pois päältä. Haahuilin hetken huoneessani vähän levottomana ja mietin miksi olotilani on niin ristiriitainen.
Tuntui että haluan raitista ilmaa, joten potkaisin kengät jalkaan ja lähdin pihalle. Rappukäytävässä iski nenään voimakkaat kemikaalien hajut, halusin entistä enemmän pihalle. Astuttuani pihalle, tuntui heti paljon paremmalle. Maisema oli kuin kaunis maalaus. Juuri kun olin suuntaamassa polkupyörälle, joku nuori nainen tuli kysymään onko minulla rapun oveen avainta. Hänellä oli yllätys ystävälleen ja hänen täytyi päästä sisälle, joten avasin vähän hämmentyneenä hänelle oven. En osannut odottaa että tarvisi kommunikoida muiden ihmisten kanssa. Vähän huvittuneena hain polkupyörän ja lähdin ajelemaan.
Olo oli mitä mahtavin kun raikas tuuli puhalsi päin kasvoja. Pyörä kulki lujaa ja suu ammollani ihailin luonnon kauneinta maalausta. Euforia oli mieletön. Aikani pyöräiltyä näin paikan jossa halusin pysähtyä. Jätin pyörän nojaamaan puuhun ja kävelin pienen pöheikön läpi erään sillan alle. Sillan alla ihailin luonnon vihreyttä, joen pitämää ääntä ja aurinkoa, joka oli pikkuhiljaa laskemassa.
Poltin tupakkaa ja kävelin rantaa eestaas. Luonnon kauneus tulvi päälleni. Teki mieli liikkua. Katsoin käsiäni ja mietin, mulla on nää kädet, nää jalat, miks mä en tanssi? Rupesin tanssimaan.
Euforia voimistui samalla kun puun oksat kurkottelivat minua kohti aivan kuin halatakseen. Hetkeni tanssahdeltuani kävelin takaisin pyörälle ja jatkoin matkaa. Pyöräilin vähän kaupunkiin päin ja pysähdin rannalle. Aurinko oli juuri laskemassa. Istuin penkille ja ihailin rannan maisemaa. Kirkas kuu kurkki kerrostalon takaa. Poltin tupakan ja nautein mitä mahtavammasta olosta, tunsin suunnatonta rakkautta kaikkea kohtaan. Rupesi hämärtää ja ilma tuntui entistä raikkaammalta.
Jatkoin matkaa läheiseen puutarhaan. Kaunis valaistus sai pimeän puutarhan kukoistamaan. Näky oli taianomainen, enkä voinut uskoa näkeväni mitään niin kaunista. Istuin puutarhan penkille ja poltin viimeisen tupakan jonka jälkeen pyöräilin kotiin nauttimaan elämäni parhaista laskuista.
Kokemus oli mahtava, ja olen hyvin onnellinen että sain viimein kohdattua "sienipelkoni". Nyt on hyvä fiilis.
