Illalla kymmenen pintaan 2.5g pieneksi silpottua tattia mitkä olivat lilluneet sitruuna liemessä valui kurkkuun. Ulos lähtö ja ulkona about 30min myöhemmin tuhti jointti palamaan kaverin kanssa. Ulkona ihmettelyä ja pyöräilyä. Sen verran oli mukavasti vaikutuksia ettei alkuun kun kunnolla kovempaa pyörällä koitin ajaa niin muistanut/tajunnut että ai tässähän on nää vaihteetkin. Pyöräily oli erittäin mukavaa sienissä. Vaikka muiden autojen ja mopojen äänet olivatkin aika ikäviä.

Ulkoa siirryimme kämpille jossa tuli otettua 3g lisää tatteja sellanen 2h myöhemmin. Lähtö takaisin ulos ja pitkä jointti mukaan. Erittäin hyvä olo ja mielessä oli paljon erilaisia ajatuksia lähinnä jollain tavalla uskonnollisia. Siis jumala=energia mietteitä. Usean kertaa tuli myös kirkas valo takaatani joka tuntui joltain holylight tyyliseltä valaistukselta. Lähinnä parhaiten kuvaa tätä se kun olisi auton valot jotka valaisisi takaata päin yläviistosta. Kuitenkin kun kääntyi katsomaan taakse niin ei sielä mitään kummempaa valon lähdettä ollut. Itsellä oli levollinen olo
siitä huolimatta että ajatukset lensivät todella kovalla vauhdilla ja kaverin puheen seuraaminen tuntuikin todella haastavalta ja myös häiritsevältä.

Arviolta tunnin ulkona olemisen jälkeen kaveri lähti kotiin ja itse tulin myös kotiin jossa alkoikin sitten aikamoinen toiminta. Olo oli uskomattoman hyvä ja ajattelin mennä makoilemaan ja puhelimesta Pink Floydin Division Bell albumi soimaan korvanapeista. Makoilin sängyssä kun
tämä kuningas idea pärähti mieleen hippi fiiliksissä, että voishan sitä ottaa vähän lisää vielä sieniä. Hamusinkin koko loppu purkin olohuoneesta ja menin makuuhuoneeseen makoilemaan takaisin. Vaporisaattorista budia ja samalla sieniä syöden myhäilin tyytyväisenä
kuinka hienoa meno oli. Tuntui että elin muistojen ja oman sielun maisemaa sitä mukaan kun Floydin kappaleet vaihtuivat erilaisten haikeiden ja kauniiden fiilisten kuljettaessa tarinaa. Ilon ja onnen sokaisemana menin ja söin vielä lehden päällä hieman jo kuivahtaneet
tatit. Purkin loppu sekä nämä vähän jo kuivuneet tatit oli varmaan siinä 3-4g. En kuitenkaan millään tavalla ajatellut että nyt on ehkä tullut otettua liikaa. Olo oli mitä mahtavin.

Tyytyväisenä makasin sängyssä ja olo muuttui vaan paremmaksi, syvemmäksi ja lopulta kappaleet veivätkin sellaisiin tunnelmiin etten enää kokenut olevani ihminen makaamassa sängyssä. Koko pimeä makuuhuone oli yhtä ilotulitusta kun kappaleiden muodostamat äänet räjähteli upeina efekti ilotulituksina enkä enään ollut sidottuna tähän fyysiseen olomuotoon. Välillä kun tuli taas takaisinpäin maahan hieman ja alkoi kappaleen tahdissa liikuttelemaan
käsiä sai se tuntemaan olon vielä paremmalta ja matkasinkin silmät kiinni jossain käsittämättömän hienoissa paikoissa joissa ei ollut esteitä, ei aikaa ei muuta kuin erilaisia kuvioita ja upeita visuaaleja. Keho kouristeli uskomattoman hyvän olon takia ja tunne siitä mitä sillä hetkellä koki oli elämäni tähän asti vahvin hyvänolon kokemus. Tätä hyvää jatkui kunnes trippi alkoi muuntautua kuitenkin todella syväksi. Jouduin kuin merellä seilaava liian pieni vene isoon aallokkoon. Tunteiden ja olojen vaihdellessa erittäin hyvän ja todella karmivankauhean välillä. Trippi alkoikin liukumaan kokoajan kohti kauheutta ja pelkoa sekä paniikkia. Mielessä välähteli "tulikohan otettua nyt hieman liikaa"
Kaikki upean ja lempeän sekä kiihkeän matkailun tunnelma katosi lopulta kokonaan ja olon valtasi pelko totaalisesta sekoamisesta. Ajatukset looppasivat erilaisten teorioiden ympärillä. Tunsin olevani syntynyt tähän maailmaan kärsimään tuomiota jostain mitä en ymmärtänyt enkä tulisi välttämättä ymmärtämään ja ajattelin että tarkoitukseni täällä on kärsiä ja kitua kurjuudessa. Koin kuinka mielisairaalan liinat ja pakko paita kolkuttelivat jo hakemaan minua. Mielessäni yritin kokoajan vaan ajatella että kaikki tämä on luonnollista, en pelkää, olen nauttinut luonnon uskomattomia antimia ja minulla ei ole hätää. Se auttoi aina hieman ja pääsin vähän parempaan tilaan hetkellisesti kunnes taas mentiin syviin paikkoihin
mihin en ollut valmis. Jossain vaiheessa koin olevani koe. Koe joka on simulaatio ja olen jumissa simulaatiossa. Jonkunlainen kenties tietokonesimulaatio. Olin yksi pieni tiedeyksikkö. Lähetetty tutkimaan ja etsimään sekä observoimaan. Simulaatio oli mennyt sekaisin sekä jumiin ja nyt olin ikuisesti jumissa siinä ja en kyennyt ymmärtämään miten pääsen eteenpäin. Olin kaikki mitä koskaan olin kokenut tai aistinut. Jumitin tämän ja totaalisen mielen
tuhoutumisen välillä ajan joka tuntui todella pitkältä. Pelkäsin ja toivoin jo välillä omaa tuhoutumista että pääsisin pois olotilasta joka vallitsi. Koin kuitenkin että tämä olo oli nyt tullut jäädäkseen ja pelkäsin enemmän mitä olin koskaan voinut kuvitella pelkääväni. Niin paljon pelkoa ja kauhua ettei sitä voi saada ketään ymmärtämään. Koin jääneeni loukkuun
ikuiseen kidutukseen josta ei ollut pääsyä pois. Lopulta pystyin ajattelemaan vain että mistä saan apua. En kuitenkaan halunnut sitä tehdä koska se tuntui myös viimeiseltä niitiltä siihen arkkuun joka lukitsee minut ikuiseksi ajaksi jumiin hulluuteen.
Kun trippailu antoi myöden ja pystyin liikkumaan oli se todella vaikeaa. Muistan nousseeni sängystä ja kävelleeni kuin T-Rex, kyynärpäät kyljissä kiinni, askelien ollessa varmaan lähelle 5cm per askel. Ymmärsin että olen kotona, olin niin eri maailmassa etten meinannut pystyä katsomaan mihinkään koska joka puolella oli niin paljon tapahtumia, seinät, lattia, katot ja kaikki muuntautui ja vääntyi mitä erilaisemmiksi asioiksi. Näin kaiken jonkunlaisina energia viivoina, gridinä jossa sykähteli eri taajuuksilla olevaa energiaa. Pystyin kuitenkin liikkumaan ja joku primitiivseltä tasolta tullut viesti sanoi että oksenna ja laitoinkin sormet kurkkuun
ja oksensin sienilientä lavuaariin mikä helpottikin jo suuresti. Koko pesuhuoneen samalla hyppiessä silmille ja peilikaapin peilien kimmottaessa valoa miljoonista eri suunnista. Pesuhuoneen kiiltäväpintaisten laattojen muljuessa ja fraktaali patternien evolvoitumisen sekamelskan keskellä, oman kuvan nauraessa täyttä naurua minulle peilistä "tässähän sulle nyt on opetusta". Olo tuntui lähinnä aivokuolleelta ja kehon kontrollointi oli todella hankalaa. Sipsuttelin minimaalisilla askeleilla takaisin kammariin ja vedin peiton päälle vain siksi että palaisin takaisin sinne sekavaan mielipuoli maailmaan jossa olin jo lähes ikuisuudelta tuntuneen ajan ollut. Nyt kuitenkin tapahtumat muuttuivat ja koin että olinkin vain joku pieni solu joka oli alkanut juuri kehittymään, monimutkaistumaan sekä evolvoitumaan ja olin saavuttanut tämän
kädellisen muodon jolla on kaksi jalkaa millä voin liikkua. Sainkin suuren ajatus pamauksen tajutessani että olenkin siis elänyt ikuisuudelta tuntuneen ajan ja kehittynyt nyt täyteen muotooni apinaa vastaavaksi olennoksi. Olo alkoi huojentua kun ymmärsin kulkeneeni pakollisen polun pienen eliön syntymästä isommaksi eli kädelliseksi. Pelkäsin edelleen kuitenkin ja ajatelin että tämä apinaa muistuttava olento ei omaa sielua ja olen tuomittu olemaan kädellinen olento ilman sielua. Paluu kohti maahan alkoi kuitenkin jo lopulta tuntumaan ja koin olevani pelastettu sielu, jonka suurempi voima toi takaisin elämään tietoisena ihmisenä.

Koko matka lopulta jätti suuret jäljet omaan mieleen ja sieluun. Muuntaen ymmärrystä omasta itsestä parempaan suuntaan. Matka muistutti siitä miten tärkeää on antaa anteeksi omat suuretkin virheet ja muistutti siitä että olemme kaikki omia uskomattomia olentoja jokainen. Ja niin yksinkertaisia asioita ymmärsi että ei voinut myöhemmin kuin nauraa sille
miten ei ole jotain yksinkertaista asiaa ajatellut ja nyt tajusi sen ehkä täydellisesti.
Ymmärrän että tälläinen sienien käyttö ei ole se miten niitä käytetään ja lopulta hulluuden ja koko oman itseni katoamisen ja sieltä palaamisen jälkeen en voi sanoa olevani yhtään harmissani tästä trippailu kerrasta vaikka se saa jäädä viimeiseksi kerraksi nauttia sieniä tällä tavalla.

Elämäni tähän mennessä mullistavin kokemus.
Kiitos sienet.

Kiitos jakamisesta, hieno kuvaus!

Rupesi itsellä lukiessa vatsaa vääntämään kun omat muistot rupes nousemaan pintaan. Itsellä se tripin jälkikäsittely ei oikein mennyt putkeen.

On kyllä todella hurja lukea miten vedät sieniä ja pilveä, ja sienissä+pilvessä lisää sieniä ja pilveä. Jokainen tietysti tyylillään ja kuka minä olen mitään sanomaan muuta kuin, että hurjalta kuulostaa (ja ilmeisesti olikin)

Olen kyllä paljon pohtinut tuota tapahtumaa, aika monella on isoilla annoksilla tapahtunut tuo sekoamis, looppaus, ikuinen kärsimys -skenaario. Onko kyse mielen rakenteesta? Onko tää oikeesti joku simulaatio/illuusio jota sienet häiritsee? Voiko tohon tilaan oikeesti seota? Mitä sen "selvittämisestä" seuraisi? Kuinka paljon meidän esim. suomalainen luterilaisuus vaikuttaa juuri noihin ajatuksiin?

Sori nyt menee aiheen vierestä. Kiitos vielä kerran jakamisesta!

Tuo " osana koetta" tuntuu olevan yleinen kun tarpeeksi syvälle mennään.

Komppaan tätä. Eräs tuntemani henkilö koki vastaavaa myös LSA + N2O kombinaatiolla.
LSA oli peräisin 500 morning glory -siemenestä, jotka oli murskattu ja liotettu 4 viikkoa valkoviinissä.

Asiaa on tutkittu myös tieteellisellä tasolla. Olisi mielenkiintoista tietää ovatko nämä Washingtonin tutkijat keksineet tutkimusongelmansa ihan selvin päin vai pienessä sienessä?

http://arxiv.org/pdf/1210.1847v2.pdf

Pari otetta johtopäätöskappaleesta:
In this work, we have taken seriously the possibility that our universe is a numerical simulation.
In particular, we have explored a number of observables that may reveal the underlying structure of a simulation performed with a rigid hyper-cubic space-time grid.
...assuming that the universe is finite and therefore the resources of potential simulators are finite, then a volume containing a simulation will be finite and a lattice spacing must be non-zero, and therefore in principle
there always remains the possibility for the simulated to discover the simulators.

Eikös tämä illuusiota koko todellisuus -teoria voida kuopata siinä vaiheessa, kun todetaan että kas kummaa, kaikki ihmiset kokevat mystisesti sitä samaa illuusiota? Eli suurella todennäköisyydellä se ei ole illuusiota. Ymmärrän kyllä että näkökulma on mielenkiintoinen 

Mukava ja helpottavakin kuulla että on samoja simulaatio juttuja ollu muilla. Meni joo aika överiks
toi ilta noitten savujen ja sienien kanssa. No tulipa kuitenki koettua. Viimeks tän reissun jälkeen kun 2g otti ja oli mielessä joku rento pikku trippailu niin menikin meno ihan hulluks taas ja tuntu että tää nuppi ei noita tatteja enää halua johonki pidempään aikaan.