Viimeisimmästä tripistä on kulunut nyt kolme kuukautta ja risat. Perjantai-iltana päätin veljeni asunnolla
nauttia itse kasvatettua Cubensista 2g kuivatun annoksen. Sienet koostuivat pelkästään pienimmistä tateista,
joka osaltaan saattoi vaikuttaa niiden tehokkuuteen. Tukisti aika kovaa ja edessä oli kylmää kyytiä.

Söin sienet 19:30 aikoihin. Makoilin patjalla katsellen kukkamaalausta isolta tv-ruudulta ja odottelin
jännittyneenä nousujen alkua. 20 minuutin kuluttua huomasin jo tulppaanien varjoissa vaihtelevuutta.
Soittolistalle oli heitetty Donovania, Porcupine Treetä sekä Roy Orbisonin kappaleita.

Nousut jatkuivat jatkumistaan ja aloin kysellä sitteriltä kellonaikoja. Hieman ennen klo 21.00 tatit tukisti jo täydessä
voimassaan. Nousuissa kykenin jo selkeästi silmät kiinni näkemään hienoja fraktaalikuvioita musiikin
tahdittamana. Tätä kesti ehkä vartti. Pikkuhiljaa kuitenkin pahoinvointia alkoi esiintyä ja aloin
pyöriä levottomana pitkin asuntoa. Aloin ymmärtämään että nyt lähdetään sille kuuluisalle bad tripille.
Mielessäni ei kuitenkaan missään välissä käynyt ajatus lukaista taikasieni.netin topicceja siitä, mitä
tehdä kun paha trippi iskee. En siis kokenut varsinaista paniikkia. Tajusin yrittäneeni miellyttävää "viihdetrippiä"
ja niin tämä matka ei todellakaan mennyt. Vaivuin yhä voimakkaammin oman pääni sisään ja aloin yhtä enemmän tajuamaan
matkan menevän rankkaan henkiseen kamppailuun meiningillä "Tänään tulee turpaan, deal with it!".

Ahdistus vain lisääntyi koska en hyväksynyt tätä suuntaa. Yritin vain itsekkäästi pitää tripin hyvällä ja kevyellä fiiliksellä.
Vaihtelin settingsejä. Lopulta tajusin ettei tämä näin toimi, ansaitsen saada höykytystä. Ennen klo 22.00 mietin kyyneleet
silmissä jo, että annanko mennä. "Kai se pitää nyt vain hyväksyä matkan luonne, ja hypätä siihen myrskyyn. Ansaitsen tämän."
Patjalla maatessani jouduin painamaan pääni syvälle tyynyjen ja peittojen sisään. Oli pakko käpertyä suojaan
johonkin. Johonkin missä on turvallista olla ja käydä läpi tunteiden myrskyä. Tämän matkan aikana tajusin tattien haluavan
auttaa minua. Ymmärsin mielessäni olevan paljon lukkoja ja käsittelemättömiä asioita.

Silmiä kiinni pitäessäni näin edessäni pelkkää vihreää. Vihreällä taustalla oli jonkinlaista solukkoa tai vesipisaraa.
En tiedä mitä ne olivat, mutta ne kuvasivat oman mielen asioita, ikään kuin "data-slotteja", joihin olen tallettanut
kaikki mahdolliset asiat elämäni varrella. Löysin paljon ongelmia jotka olen sivuuttanut laiskasti. Saatoin järjestellä
mielessäni näitä soluja, vesipisaroita - mitä lie, oikeaan järjestykseen. Kyynelehtien näitä järjestelin mielestäni
oikeisiin paikkoihin. Tämä tuntui raskaalta ja suorastaan vapisin pelosta kylmä hiki otsalla. Mietin näitä ongelmiani
pitkän aikaa, ehkä 2 tuntia. Lopulta alkoi pilkahtaa valoa tripillä mahdolliseen hauskanpitoonkin. Eihän sienien
tarkoitus ole kuitenkaan pelkästään ottaa turpaan. Aloin jopa kokemaan mielihyvää ja rauhaa tämän henkisen kamppailun
keskellä.

Raskaimpien asioiden käsittelyn aikana näin visuaalin pinkin värisestä nauravasta porsaasta. Se nauraa röhnötti sanoen:
"Täältä pesee!". Luulin trippini siis menevän painajaismaiseen pelkoon. Pelkoon millä ei ole mitään
tarkoitusta. En halunnut tätä! Tuhlasin sienet! Aloin ymmärtämään kovimman myrskyn aikana tämän olevan juurikin sitä,
mitä sienien oli parasta antaa tällä hetkellä. Kello alkoi lähenemään jo keskiyötä. Laskut olivat jo tulleet ja
juttelin sitterin kanssa siitä hetkestä kun vapistin patjalla peloissaan. Keskusteltiin sienien luonteesta ja kaikkea
siihen liittyvästä. Trippasin edelleen pupillit täysin mustana, mutta keskustelu sujui erittäin hyvällä tahdilla.

Sain kuulla sitteriltäni ajatusteni ja oivallukseni olevan selväpäisellekin järkeenkäypiä ja sain hänetkin ajattelemaan asioita
uusista näkökulmista. Löysin paljon vertauskuvia joilla tiettyjä ongelmia mielessänsä saattaisi ratkoa. Matka oli terapeuttista.
Tällä kertaa ne, joiden puutetta aluksi harmittelin ja jopa hermostuin - sienien tarjoamat mahdolliset visuaalit,
aistien terävöitymiset ja musiikin nauttiminen ym. muu viihteellisyys oli täysin toissijaista koko iltana. Ne olivat jopa loistivat
poissaolollaan.

Ehkä olin yrittänyt valehdella sienille? -Tajusin, että on mahdotonta valehdella ainakaan omalle elämälle.

Elämästä ei voi ottaa vain niitä parhaita paloja. sinne kuuluu mukaan myös sitä vähemmän mukavaa ja enemmän raskaampaa.

Aloin olla jo selvillä vesillä ja koin syvää mielenrauhaa ja olin jopa ylpeä itsestäni.
Samalla kiitin itseäni siitä, että uskalsin sukeltaa sinne myrskyyn joka kutsui mielessä. Avasin ympäri niitä kortteja,
jotka pelottivat. Ulkopuolinen ei voi koskaan ymmärtää sitä pelkoa jota voi kokea psykedeelien vaikutuksessa.
Puolustusmekanismit riisuttiin täysin paljaaksi karujen faktojen edessä.

Loppuilta meni naureskellen kippurassa vedet silmissä.. Paras hetki taas pitkään aikaan.
Kylmän suihkun jälkeen uupuneena nukkumaan. Tänään on loistava olo

Olet oikeassa. Eli irtipäästäminen on ainoa vaihtoehto. Silloin tulee huonot olot päälle ja kovaa, kun yrittää itse taistella vastaan. Sienet vie mihin vie. Parempi on olla matkustajana. Eikä bad trip tarkoita välttämättä monen tunnin helvettiä. Voi sinne mahtua hauskaakin mukaan. Raskas mieli tai pahat fibat eivät välttämättä ole aina koko matkan aikaa päällä. Muistaa asennoitua rennosti matkaan ja olla luottavainen. Näillä eväillä uskon jokaisen pystyvän tekemään raskaasta matkasta vähemmän raskaan. Tämä matka lukeutuu mun yhteen parhaimmista sienikokemuksista.

Edit: Keskustelin samaisesta aiheesta erään tämän saitin kirjoittajan kanssa. Kyseinen henkilö sanoi osuvasti näin:
 "Joskus ne sienet vaan tuo sellasia asioita esille joita ei välttämättä edes haluaisi ajatella. Mutta helvetin hyvä kun niin tapautuu, sillä se on niin vapauttavaa!"

...joka kuitenkin kääntyi lopulta hyväksi (lue: viihteelliseksi) ja hienot muistot jäi Edelleenkin on hyvä olo.

Kiitokset tästä kertomuksesta! Itsellänikin ovat lukot ja solmut vaivanneet päätä jo vuosia ja muutenkin edessä on irtipäästöä rakkaista asioista. Tarkoituksena on avata omaa alitajuntaa taas pitkästä aikaa ja ottaa vielä kerran kunnolla turpaan, sitä minä ehkä tarvitsen. Kiitos kun muistutit, että vaikka mitenkä kamikaze-asenteella yritän suhtautua asiaan ei sitä tule kuitenkaan ottaa liian heppoisesti. Helppoahan se ei tule olemaan.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla jäivätkö lukot ja solmut lopullisesti auki ja ovatko ne enää vaivanneet tripin jälkeen.

Omalta osaltani voin sanoa että omat lukkoni ovat pysyneet auki kun ne on kerran avattu. Toisaalta, omassa päässäni on vielä vähän tiirikoitavaa, joten Herra Sienen taika-avainta odotellessa.

Vastoinkäymiset ovat oivallisia opetuksia, sillä ne jäävät parhaiten mieleen. Ei ole kuin yksi oikea suunta, eteenpäin. Yksinkertaista?

Kaikilta tripeiltä palaa. Kaikilla tripeillä on oikeasti järjissään, mutta se millä tavalla asioita käy läpi on ensikertalaiselle "tuntematon".

Trippi on kuin elämä: alkaa ja päättyy tiettyyn pisteeseen, et koskaan palaa takaisin samaan alkuun.

Järki on niin suhteellinen käsite. Sanoisin, että aika monen ihmisen normaalitilan kohdalla pätee sana järjettömyys. Teot puhuvat puolestansa.

Henkinen tila vaikuttaa tulevaan matkaan.

Älä etsi sieniltä mitään mitä et oikeasti tarvitse, riisu keinotekoiset tarpeet. Saat vastauksia tiedonjanoon ja neuvoa vaikeisiin kysymyksiin.

On jo muinoin kirjoitettu: "etsi sitä kuin arvokkainta aarretta". Sillä eikö viisaus ole se mikä auttaa meitä pärjäämään elämässä? Toisessa kädessä viisaus toisessa menestys.