Olin jo jonkin aikaa miettinyt sienten ottamista, mutta ei ole sattunut oikein hyvää saumaa. Eilen kuitenkin kaikki loksahti kohdalleen.
Olin yksin kotona ja todella hyvällä fiiliksellä, omat ensikasvatuksen beeplussat kuivana ja hamppuakin löytyi.
Yritin punnita itselleni noin grammaa sieniä, mutta vaakani ei näin pientä määrää ymmärtänyt. Päädyin ottamaan hyppysellisen tatteja,
jotka murensin sormin pikkusilpuksi. Nautin sienet vihreä earl greyn kanssa noin 20:40 ja kävin pikkuruisilla savuilla.
Yhdeksän maissa aloin huomaamaan suuren euforian leviävän ruumiiseeni, mutta samalla tuli se liian tyhjään vesisänkyyn uppoaminen -efekti,
joka joskus indikoi paljosta pilvenpoltosta. Ajattelin kuitenkin, ettei varmasti johdu siitä, koska otin vain pari hatsia.
Äkkiä tajusin hymyileväni yhtä syvästi, kuin lasteni syntyessä. Kaikki loksahti kohdalleen ja huoneeseen osuvat ilta-auringon säteet tekivät
kaikesta uskomattoman kaunista. Halusin nähdä itseni, joten hain kännykkäni ja otin kuvan. Kuvaa katsoessani tunsin pakottavan tarpeen
ottaa kynät ja paperia ja piirtää omakuvani. Ensivedoilla ihmettelin, miksi lyijykynän jälki on sininen, mutta sitten tajusin, että niin sen
juuri nyt pitääkin olla. Onnekseni en löytänyt pyyhekumia, vaan piirsin aina vaan "väärien" viivojen päälle. Kuva näyttää siltä, miten näen itseni pikemmin kuin, miltä oikeasti näytän.
Häiriköin sienifoorumin pikaviestintä jatkuvasti ja Twatlockin :3 -hymiö jäi pyörimään päähäni, muotoutui tunteeksi joka oli päästettävä ulos.
Musiikki vei minua pitkin ajatuksia ja muotoja. Katsoessani käsiäni näin energian pilkahtelevan virratessaan siellä täällä. Taas tunne muuttui
kuvaksi ja muistin, että laatikossa on kauan sitten kesken jäänyt nyt todella tylsältä vaikuttava lyijykynäpiirros. Otin lehtiön ja aloin
piirtämään, mitä mieleen tuli. Musiikki ja juuri piirtämäni ohjasivat jatkuvasti ajatusta ja kuva kasvoi. Tätä piirsin kauan ja touhuilin välillä
muuta. Terrorisoin chattia ja tunsin musiikkia. Kunnes noin 23 aikaan tajusin, että kuva on valmis.
Kuvat löytyvät sekalaisten joukosta medioista ja haluan muistuttaa, etten todellakaan osaa piirtää. Omalla vastuulla siis
Kiitokset osallistumisesta Twatille, KTH:lle musiikista ja yleisestä hyväjätkyydestä ja kaikille muille, jotka kestivät floodini illan aikana. Tämä teksti on vain kalpea aave siitä, mitä koin.
