Sienimaailmaan astumisen tein 25g:lla tuoretta tavaraa. Hyvin pian ottamisen jälkeen vallitsi usvaisuuden tunne, jota hetken kestettyäni meninkin sängylle makoilemaan. Visuaaleja ilmestyi aluksi vain silmät kiinni. Jonkin ajan kuluttua maailma räjähti: visuaalit puhkesivat kukkaan kauneimmilla tavoilla, mitä voi kuvitella. Nauroin aluksi, mutta menetin puhekykyni kokonaan, toistaen vain yhtä lausetta. "Jos tietäisit mitä näkisin." Matkasin muistojani pitkin erittäin upeissa maisemissa, jota höystin loistavalla musiikilla. Mutta en päässytkään helpolla, sillä jouduin haastetuksi. Maailma alkoi kadota, sekä tuntoaisti alkoi toimia erittäin häiriöllisesti. Koskettaessani ihoani tunsin sen olevan märkä, vaikka näinkin sen olevan täysin kuiva. Päätin selvitellä asiaa polttamalla tupakan (johon asti pääseminen oli muuttunut äärimmäisen vaikeaksi). Astellessani parvekkeelle kadotin kokonaan paikantajun. Ulkomaailma näytti avaruudelta, jossa avaruusalukset singahtelevat sinne tänne. Lisäksi tupakasta oli kadonnut täysin maku: se maistui inhottavalta, enkä osannut polttaa sitä.
Hetki sen jälkeen päätin mennä suihkuun, joka oli tripin vaikein vaihe. Kohtasin itseni kokonaisuudessaan muistojen ympäröimänä. Enempää en asiaa tässä käsittele, mutta tunteena on se, että asia jäi kesken. Suihkun jälkeen trippi alkoi hälventyä, ja lopulta katosi. Lopullisiksi tunteiksi jäi, että olen nähnyt palan taivasta, sekä ollut siellä, mutta olen vasta suuren prosessin edessä, jota jatkan vielä myöhemmin. Kiitos foorumilaisille tämän asian edesauttamisesta, ja kiitokset maailmalle siitä, että olen olemassa.
