Tämä on minun kertomus sienimatkasta yhtenä perjantai iltana. Vähän alku tietoja. Eräs henkilö oli tulossa yöksi sillä olimme sopineet että menemmä seuraavana päivänä la psykebileisiin, ja tarkotuksena oli rauhassa tutustua toisiimme paremmin ennen bileisiin menoa. Sattumalta kämppä olikin tyhjä perjantaina (olen alivuokralainen) ja heitin ajatuksen että josko matkattais, oltiin pitkään suunniteltu matkaamista yhdessä, päätimme että varalle voisi ottaa ja vähän fiilistellä ettei lyödä mitään etukäteen lukkoon. Olihan ympäriöstä hänelle vieras, ja olimme vasta kolmeviikko tunnettu. Välilämme on kuitenkin jokin "avaruusyhteys" niinkuin hän sitä kuvaili, niin minua henkilökohtasesti ei yhtään huolettanut, pystyn olemaan vapaasti oma itseni hänen seurassaan. Muistutan viellä että; tämä on vain minun kokemukseni matkasta, eikä sanat todellakaan riitä kuvaamaan kaikkea niin hyvin kuin haluaisin niitä kuvata ja ilmaista. Jotain suuntaa tämän pitäisi kuitenkin antaa.
Toinen osapuoli, annetaan hänelle nimeksi Cosmic, otti sitten mukaan tänne tullessaan meille 6g sieniä. Pyörimme hetken asioilla ja kun pääsimme kämpille joskus 21:00 aikaan oli jo alkujännitykset uudelleen tapaamisesta jokseenkin haihtunut. Ei me siinä loppujen lopuks kauan fiilistelty ympäristöä vaan ryhdyimme heti suunniteelemaan dosettamista. Ajatuksena oli haudottaa kannussa sienitee, ja jakaa sisältö kahteen osaan jolloin molemille tulisi annokseksi n. 3g P. Cubensis 'Indian Orissa'. Teehen myös lisättiin tuoreinkivääri siivuja tuomaan makua ja rauhottaan vatsaa.
Vedet oli keitetty, paikat pintapuolin siistitty ja tee kannussa hauhtumassa. Valmistelimme pienen rituaalin luomaan tunnelmaa. Lautasella paloi suitsuke ja goji -marjoi siinä vieressä pienenä naposteltavana. Vieressä oli sellainen kivi lamppu, joka hohkasi punaista lämmintä valoa (omasta mielestni kovin mystinen.) Lampun toisella puolella oli sitten tee kannu ja kaksi mukia. Läppäriltä soi vähän etnisempää musiikkia ja teen hautuessa meditoimme ja molemmat teki viimehetken valmisteluja mielensisällä ennen matkaa. Itse keskityin 'puhdistamaan' ajatukset ja luopumaan kaikista mielikuvista ja odotuksista mitä tripiltä toivoin. Rakensin ja vahvistin itselleni ajatusta siitä että mitä vain voi tapahtua, ja kun sen hyväksyy, mitä tahansa tulee tapahtumaan (jotku saattavat tunnistaa tämän ajatuksen psykonautit dokumentista.) Tee oli hautunut ja jaoimme sen, kannu kuitenki meni tukkoon ja oli pieni härdelli mutta kyllä se tuli jaettua. Joimme kumpikin teen ja jäimme taas hetkeksi siinä fiilisteleen. Cosmic päätti lusikoida sienet kannusta, ja itse sitten lusikoin inkivääri palaset. Siinä sitten odotellessa söin Goji -marjoja yksi kerralaan, jokaiseen jotenki sidoten ajatuksen sen nielessä, jatkoin mielen tyhjentämistä, jotta mikään tietoinen ajatus ei kummittelisi matkan aikana.
Olin melko varma että kivilamppu jo tässä vaiheessa hengitti vaikka aika mahdottomalta se tuntuu sillä teen nauttimisesta ei ollut voinut kulua enempää kuin 5minuuttia. Cosmic ehdotti että mennään sänkyyn makoilleen ja odottaan matkan alkua joten niin teimme. Koin itseni hyvin lämpimäski ja vallitsi jotenki sisäinen rauha. Cosmic alkoi täristä melko hallitsemattomasti, ajateltiin että johtu kylmästä joten yritin sitten hohkaa lämpöä ja hain peitonki. Alkoi tulemaan taas tutu tuntemus kuinka alloittain alkoi sienet vaikuttaan, yhdessä vaiheessa koin että koko huone tärisee Cosmicin kanssa. Yritin parhaani rauhottella että kyllä se ohi menee, älä huolehdi. Päätimme siirtyä lämpimään suihkuun, josko se saisi tärinän loppumaan. Suihkussa oli muutenki ajatus käydä nousun aikana. Cosmiclla oli pieniä vaikeuksia kävellä ja hän vain naureskeli ja ei tuntunut voivan puhua, mutta pääsimme suihku huoneeseen ja riisuimme vaatteet. Olin todella kiinnostunut jostain syystä pyyhkeistä, kesti hetki päättä mitkä pyyhkeet ottaa sillä jokainen näytti niin erikoiselta kuvioineen ja väreineen. Kaikki värit pomppasivat esiin näkökentässä suihkun vaalea laatoitusta vasten, oli ilo katsella niitä räikeitä ja voimakkaita värejä. Mentiin sitten suihkuun ja vain seisoimme siinä veden lorinassa ja halasimme toisiamme. Toisen läheisyys tuntui todella hyvälle, vesi virratessa iso pitkin tuntui todella hyvälle. Musiikkia ei enään kuulunut mutta en sitä itse edes kaivannutkaan, kaikki äänet mitä suihkusta tuli; veden virtaus putkissa, veden osuessa meihin, virratessa kehojamme pitkin, tippuessa maahan.. kaikki ne äänet oli musiikkia minulle. Tuntui luonnolliselta ja puhtaalta. Nautin siitä tunteesta ja läheisyydestä, en kokenut olevani yksin. Suihku verhoon alkoi tulemaan fraktaaleja ja kaakelit muuttuivat neliskanttisista enemmän ympyröitä muistuttaviksi. Jossain tässä vaiheessa vettä ilmeisesti meni Cosmicin silmiin ja hän mainitsi että niihin sattuu ja piilarit pitäisi ottaa pois, pyysi apua, mutta minä pelkäsin että jos yrittäisin piilaria otta pois hänen silmästään niin käteni uppoisi hänen pupiiliin. Lopettelimme suihkuttelun ja pyyhimme itsemme, pyyhe tuntu aivan ihanalta, miten se kuivasi ihoa. Kaikki ne sensaatiota. Halailimme toisiamme paljon tässäkin vaiheessa, läheisyys tuntui hyvältä, ja rauhoittavalta.
Cosmic halusi kuunnella musiikkia, tämä sai mussakin aikaan voimakkaan tarpeen kuunnella musiikkia. Mutta piti myös auttaa ottaan piilarit pois, tai edes hakea Cosmicin reppu jossa oli piilari jutut. Ja sitten piti myös halata.. monta asiaa oli mitä piti tehdä. Ei vain tienyt mistä aloitta. Hain sitten jossain vaiheessa repun ja autoin etsimään sieltä piilareiden kotelon ja puhdistus aineen, emme kuitenkaan ottaneet piilareita pois silla halusimme mennä kuuntelemaan musiikkia ja totesimme sen ehkä hieman huonoksi ajakohdaksi alkaa sörkimään silmää. Onneksi silmäkipu lähti pois. Otin isolla halauksella kaikki tavarat mukaan suihkuhuoneesta ja siirryimme takaisin makuuhuoneeseen. Sänky ja peittokutsu, oli kylmä ja molemmat halusi lämpimään, siinä jäi sitten vaatteet päälle laittamatta, mutta ei se tuntunut haittaavan, alasti oli hyvä olla, mikään ei kiristänyt, oli luonollinen olo. Pistettiin musiikkia soimaan ja sukelsimme peiton alle.
Huoneessa vallitsi punainen väri, olihan kivilamppu ainoa valonlähde. Oli todella lämmin ja intiimi tunnelma, eroottinenkin jopa. Siinä sitten makoilimme lähekkäin ja kuuntelimme musiikkia, omassa mielessä liikkui vain ajatuksia kaikesta siitä mitä sillä hetkellä näin, keskityin niihin ja tiedostin niiden olevan. Olin täysin siihen hetkeen uppoutuneena, menneisyys tai tulevaisuus oli epäolennaista kumpikaan ei ollut todellista, vain se hetki oli. Sanat ei riitä kuvaamaan.. Tunsin vahvasti kuitenki että olimme yhtä. Saman asian, tietoisuuden?, kaksi eri puolta. Hän täydensi minua, ja minä häntä. Asiat oli niinkuin niiden kuuluikin olla. Puhuimme loppujen lopuksi hyvin vähän keskenään, itse olin ainakin niin syvällä omissa ajatukissa ja pohdinnoissa kaikesta siitä mitä ympärilläni sillä hetkellä on ja tapahtuu, ja siitä mitä minä koen tätä toista olentoa kohtaan. Cosmic saatoi joskus kysyä jotain, mutta vastausta en osannut rakentaa, toistin kysymyksen ja uppouduin pohtimaan sille vastausta. Oli hyvin ajaton olo. Oli erittäin hyvä olo. Rauhallinen ja tyyni.
Päätimme kokeilla piirtämistä, etsin lehtiöni käsiini ja hain repusta erillaisia kynia, sitten takaisin sänkyyn. Katsoin sivusta miten comic piirsi viivoja paperille. Viivat eli ja liikui, halusin jatkaa niitä. En kuitenkaan pystynyt aloittamaan tyhjältä paperilta, pyysin cosmicia piirtämään minulle jonkun aloitus kohdan mistä lähteä liikkelle. Se miten tyhjälle paperille ilmestyi jälkiä kynästä oli todella hämmästyttävää, teki mieli vain jatkaa kuvioita ja viivoja, pitkin lakanoita, seiniä, toisen kehoa.. Jos lehtiötä siirsi meni jotenki flow rikki. Sen oli pystytävä paikoillaan ja viivojen siitä annettava virtaa minne ne halusi. En kuitenkaan halunut lakanoita sutata, ja tuntui todella vieraalta piirtää toisen keholle, hän oli hyvä niin, mitä jos viiva näyttäisi huonolta? Pidimme toisamme kädestä kiinni ja cosmic piirsi viivoja jotka jatkuivat omastani hänen iholle. Yhteenkuuluvuuden tunne oli mieltön, ja se manifestoitui sillai että ainakun kosketin cosmicia omalla kehollani tunsin sen kosketuksen myös sillai kuin minua olisi kosketettu samasta kohtaa kehoani. Toinen tuntui todella pehmeeltä ja lämpimältä omassa kädessä.
Olimme pitkään näin, ties kuinka kauan vain olimme toisemme lähellä, cosmic alkoi kyselemään kellon aikaa, aloimme pohtimaan aikaa, ajan rakennetta, yritin kovasti selitää sitä hänelle piirtäen kuvioita avuksi mutta ei niistä selityksistä mitään tullut. Oli aika poistua loopista ja muuttaa ympäristöä, pihalle tupakalle. Puimme vaatteet. Vaatteet tuntu hyvältä päällä, vaihtelu virkisti. Ajattelin tässä vaiheessa matkaa kaiken hyvin vahvasti väreinä. Puin päälleni harmaata, se rauhoutti. Liian pitkään oli ollut punaisen värin ympäröimänä. Laskut alko hyvin pikasesti, tai olivat jo jatkuneet jonkin aikaan. Ne tässä vaiheessa vain huomasi ku alkoi ympäristö muuttumaan. Sähläsimme ja järjestelmille paikkoi ja tavaroita, joimme vettä ja pohdimme sitä ulos menoa. Parvekkeelle vai ihan ulos ulos? Keskittymis kyky oli todella katkonaista, vaikka tarkoitus oli mennä sinne pihalle jäi matka aina kesken. Parvekkeelle mentäessä olohuoneessa oli niin mielyttävä ja rauhottava värimaailma että istahdin vain sohvalle istuun, istuimme siinä syleikkäin hetken kunnes comic taas muistutti siitä tupakasta. Ja päätimme sitten mennä ulos ulos. Kello taisi olla jotain noin yks tässä vaiheessa. Kämpän avaimet taskussa astuimme rappukäytävään ja pihalle. Kylmyys ei tuntunut laisinkaan pahalta, vaan itseasiassa vain hyvältä, katsoimme toisiamme ja sytyttelimme tupakat. Normaalisti en polta, mutta halusin kokeilla miltä se tuntuisi, en tykännyt. Maistu ja tuntu inhottavalta suussa ja nielussa. Ihastelin tähtitaivasta ja tätä olentoa vierelläni, olen vielläkin aivan hämilläni mistä hän on ilmestynyt olemassa olemaan elämääni näin spontaanisti. Kävilimme pikkusen matkaa katuvaloissa käsikädessä. Tavallaan pidin hengähdystaukoa annoin mielen taas tyhjentyä ajatuksista ja pohdinnoista ja olla vain ja tiedostaa kaikki ympärilläni. Oli edelleen mitä ihanen tunne sisällä, vallitsi tyyni rauha ja onni.
Sisälle taas päästyä menimme jälleenkerran olohuoneeseen, tällä kertaa lattialle matolle makaamaan. Nauttin jälleen kerran siitä läheisyydestä, kaikki oli hyvin sillä hetkellä, murheet tulevasta tai menneestä eivät olleet olemassa, oli vain se hetki. Se yhteenkuuluvuuden tunne. Ajatus siitä kuinka toinen täydentää toista.. Makasimmekin siinä sitten ja juttelimme mukavia siitä mitä olimme juuri kokeneet ja mitä tämä on loppu laskujen ajan. Joskus kello 3 huomasin ettei enään vaikutuksia ollut. Ryhdyimme sitten siivoomaan ja järjestelemään paikkoja nukkumaan menoa varten, vaikka olo oli hyvin virkea ja kirkas. Olin juuri kokenut parhaimman matkani..
