Kokoomuslainen isovaarini on kasvanut kapeakatseiseen ajattelumalliin.
Hän on tehnyt paljon töitä ja saavuttanut erittäin arvostetun aseman Suomalaisessa yhteiskunnassa. Vanha mies, hurskas ja suoraselkäinen, toiminut aina oikein tuntemansa etiikan mukaisesti. Monet kysymykset ovat jääneet kysymättä, lienee pelkoa. Tiukka kasvatus.

Isoäitini on myös tehnyt elämässään paljon töitä, menestystä hän ei koskaan saavuttanut. Kulki aina samaa kapeakatseista tietä. Toiminut aina oikein. Onko oikein kurittaa lasta fyysisesti, jos lapsi tekee väärin. Varmasti on, jos niin on oppinut. Ainakin yksilön näkökulmasta. Koskaan ei kannata takertua yhteen kokemukseen, isovaarini ja mummini takertui työhön. Kokemus kasvattaa.

En usko, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole kykeneviä oppimaan (lukuunottamatta pahasti kehitysvammaiset). On vain paljon oppia, joka juontaa juureensa yhden kokemuksesta. Oppia joka on jäänyt elämään sukupolvien ajan. Oppi toistuu, kunnes yksi kokee kokemuksen, joka kyseenalaistaa opitun. Suuri egokin on opittu. On vain oppia, tietoa.

Mielestäni tärkein oppi on itsensä kyseenalaistaminen, sillä pääsee pitkälle.
Jos käytät kannabista, kyseenalaista kannabis.
Jos kannatat sotaa, kyseenalaista sota.
Jos kannatat rauhaa, kyseenalaista rauha.
Kyseenalaista aina itsesi ja oppisi, oli se mitä tahansa. Joku päivä se vie sinut totuuden äärelle.