Viime viikon perjantaina, 16.11 olin valmiina. Viimeisen ateriani söin ennen kahtatoista, jotta saisin paastottua kuutisen tuntia ennen iltaa.  Melko täsmällisenä ihmisenä odotin tasan kello kahdeksaantoista, jolloin oli kulunut vähän reilu tunti siitä kun join pari desiä mummoni tekemää mustaherukka-omenamehutiivistettä. Kuudelta "nautiskelin" hunajan ja lämpimän mustaherukkamehun kanssa n. 1,5 grammaa kuivattua cubensista. Sienen palaset olivat melko neutraalin makuisia, mutta tuntuivat hauskalta suussa hieman pehmenneinä. Noin 35 min jälkeen aloin tuntemaan "ensioireita", pientä jännityksen tunnetta ja perhosten vatsassa lepattelua.
Siitä kymmenisen minuuttia eteenpäin tajusin, että sienet alkavat kunnolla vaikuttamaan. Poskeni vetäytyivät hymyyn, ja aloin itsekseni hihittelemään tätä hauskaa uutta olotilaa. Kävin katsomassa kuinka vinkeältä pupillinini näyttivät, jonka jälkeen sitten soitin eräälle kiinnostuneelle kaverilleni skypessä ja selitin fiiliksiä. Hän naureskeli sienihuuruisille höpötyksilleni, mutta niin nauroin itsekin kun ajattelin miltä kuulostan. Suljin silmät ja näin hienoja, kirkasvärisiä (lähinnä sini-kelta-vihreitä) fraktaalikuvioita. Vähän aikaa seinää katseltuani se alkoi aaltoilemaan ja hengittelemään, samoin kuten näyttöni takana oleva kartta. Sen kontrasti näytti vahvemmalta kuin normaalisti ja taitekohdat ikäänkuin "nousivat" selvemmin esiin. Kun karttaa hetken aikaa katseli, se alkoi hengittämään. Jäin useasti pohdiskelemaan jotain aivan triviaalia asiaa, ikäänkuin se olisi ollut sillä hetkellä tärkeääkin. Musiikki kuulosti hienolta, siihen pääsi tavallaan "sisälle" paremmin ja yksittäisten instrumenttien suorituksia tuli kuunneltua tarkemmin. Koitin hieman kitaraa soitella, mutta ei siitä tullut mitään kun aina jäin pohtimaan jotain. Pelailin hieman tietokoneella, mutta eipä sekään onnistunut kun jäin naureskelemaan joillekin otuksille mitä siellä vastaan tuli.

Kaikenkaikkiaan kokemus tuntui oikein mukavalta, ja olen ollut hyvin pirtein mielin liikenteessä menneen viikon. Tripin aikana minulla oli mieletön halu sosiaaliselle kanssakäymiselle, olisin halunnut jutella koko ajan jollekulle. En vaan sitten viitsinyt ruveta kaverille höpöttelemään diipeistä ajatuksistani, koska eihän hän niitä ymmärtäisi. Vaikutusten alettua vähän vaille seitsemän aikaan, ne olivat ohi jo kymmeneen mennessä, jolloin oloni oli melko normaali, mitä nyt hieman hömelö ja väsynyt. Ensi kerralla oli ajatus hyvän ystäväni kanssa kokeilla, omalta osaltani vähän ehkä korkeammalla annoksella. 2.tason trippi oli mukava, mutta jäin kaipaamaan hieman vahvempaa vaikutusta