Omistaisin tämän ketjun ajatuksille seuraavasta ihmisen aikakaudesta. Tulemmeko elämään tiukassa yritysten hallitsevassa maailmassa vai maailmassa jossa jokainen voi löytää oman paikkansa ja voi olla rakentavana osana yhteiskuntaa. Tänne voi kirjoittaa tarinoita maailmalta ja omasta elämästä. Siitä mihin suuntaan olemme ehkä menossa tai mistä tahansa tulevaisuuden maailmaan liittyvästä. Lisäksi ajatukset joilla voimme ohjata maailmaa toivottavampaan suuntaan ovat erittäin tervetulleita.

Seuraavaksi ajatuksia joita pyöti päässäni aloittaessani ketjun. Jatkakaa omilla ajatuksillanne!


Vihdoinkin hereillä

Ei niin kauaa sitten heräsin uuteen todellisuuteen. Yhtäkkiä kaikki pienet murheet ja huolet tuntuivat typeriltä, materialistinen elämäntapa tuntui vieraalta ja ontolta ja ennen kaikkea ihmisten järjettömyys, ahneus, itsetuhoisuus, viha, kateus ja inho itseään kohtaan tuntuivat täysin hulluilta. Mitä oikeastaan tapahtui? Länsimaalainen riviterapeutti varmaankin sanoisi: "Poikaseni, sinä olet tullut hulluksi. Otahan tästä masennuslääkeresepti.".

Tämä "valaistuminen" ei ole hulluutta vaan herääminen hulluudesta. Monet ovat sen kokeneet ja osa on aina ollut hereillä. Tie siihen on aina erilainen ja jokainen käsittää sen hieman eri tavalla. Tila on kumminkin todellinen ja jotkut pitävät sitä ihmisen evoluution seuraavana isona askeleena.

Nimitykset ovat hyvin vaihtelevia mutta useimmiten puhutaan henkisestä heräämisestä. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä että alkaa uskomaan yhtään mihinkään muuhun kuin mihin aikaisemmin on uskonut (puhuttaessa esim. henkien maailmasta, sielusta jne.). Hyvin yleistä on kumminkin että alkaa tuntemaan itsensä osana koko maailmaa eikä vain osana pientä ryhmää, kaupunkia, maata tai jotain aatetta. Tällöin myös myötätunto muita eläviä olentoja kasvaa ja esiin nousee kysymyksiä maailmamme ekologisesta tilasta.

Mikä mielenkiintoista on että olen alkanut huomaamaan vastaavia heräämisiä ympärillä tiuhenevaan tahtiin. Onko kyse vain siitä että olen alkanut katsomaan tarkemmin vai jostain muusta. Ravisteleeko planeettamme meitä hereille ennen kuin tuhoamme sen? Ohjaammeko alitajuisesti itseämme tähän suuntaan?

Oli miten oli, niin kukaan edes hieman järjissään oleva ihminen ei voi kiistää että maailmamme on menossa todella huonoon suuntaan. Jos emme onnistu tuhoamaan planeettaamme niin onnistumme ainakin pitämään valtaosan väestöstämme elämässä surkeaa ja surullista elämää.

Miten saisimme sitten lisää ihmisiä hereille ja miettimään miten voisimme muodostaa paremman maailman kaikille? Oman tiensä tarjoaminen muille ei yleensä onnistu ja liian äkillinen ajatusten tuputtaminen on aina huono idea. Hienovarainen ohjaaminen ja yksinkertaisesti tiedon levittäminen ovat melko hyviä ratkaisuja, joskin hitaita. Jos tulee tarpeeksi tietoa ja selkeitä faktoja esim. mitä voisimme oikeasti tehdä nyt ja heti parantaakseen vaikka ympäristöä. Uskon että jossain välissä ihminen pysähtyy ja kysyy itseltään: "Niin tosiaan, miksi emme tekisi niin?".

Satunnaisia kysymyksiä aamuyöstä.

Mitä tapahtuu kun koneet hoitavat arkiset työaskareet puolestamme ja kunnossapitoon vaaditaan erittäin korkein teknologian takia vain muutamia työtunteja viikossa? Mitä tapahtuu rahalle? Miten vallassa pitäjät hallitsevat meitä?

Melko kyynisesti suhtaudun ihmiskunnan tulevaisuudennäkymiin tällä hetkellä. Vielä melko lyhyen aikaa sitten ylläpidin melko merkittävää uskoa ihmiskunnan potentiaaliin ja oli motivaatio kontribuoida parempaan huomiseen, oli kontribuutio kuinka ruohonjuuritasoinen tahansa. Joten en tiedä, ehkä se on vaan kausi. Jossain vaiheessa kuitenkin sain asennemuutoksen ja aloin pitää yrittämistä turhana. Status quota on aivan helvetin vaikeaa muuttaa ja mitenkään merkittävän muutoksen aikaansaamiseen tarvitsee sellaisia ihmismääriä, joiden yhteenkerääminen ei mielestäni ole kovinkaan realistista. Ihmiset ovat edelleen yhtä taikauskoisia, ehdollistuneita ja alistuvaisia kuin neljäsataa vuotta sitten; linnunpelättimen paikan vain on vienyt Jumalalta globaali talousjärjestelmä.

Lisäksi alan olla yhä enemmän vakuuttuneempi siitä, että olemme ohittaneet sen pisteen minkä jälkeen täyskäännös ei ole enää mahdollinen. Vaikka saataisiinkin valjastettua vaikuttava määrä resursseja nykyisen tilanteen korjaamiselle, tuntuu etteivät muutokset enää tässä vaiheessa ehdi täytäntöön ennen kuin paska niinsanotusti osuu tuulettimeen. Joten toisinaan ajattelen että samapa tässä on olla tekemättä mitään ja vapaasti syödä destruktiivisilla menetelmillä tuotettua safkaa, vetää vessa sillä isommalla tipalla kusellakäymisenkin jälkeen ja pitää koko kämpän valoja auki Earth Daynä. Vuosisadan puoleenväliin mennessä kaikki on kuitenkin niin vituillaan ettei tuontyyppisillä asioilla ole järin paljon merkitystä, ellei tietysti suunnittele mentaalimasturboida kaikkien syyllisten keskellä sillä että sulki yhtenä päivänä vuodessa kaikki kotinsa valot eikä siten ole vastuussa jamasta.

Ihan kohtuusynkkä maailmankuva omaankin silmään, mutta toisaalta näen siinä hiukan valoakin. Niinkin sopeutumiskykyinen rotu kuin ihminen, joka on onnistunut olemassaolonsa aikana kolonisoimaan käytännössä jokaisen maailmankolkan tuskin häviää maapallolta yhtään vähemmällä kuin megaluokan asteroidilla. Ja toivon mukaan se oppii jotain siitä, että jos asioita tehdään siihen malliin kuin tällä hetkellä, niin homma menee erittäin rankasti päin helvettiä. Eli käytännössä varsin rehti rebootti ihmiskunnalle; kivikaudelle heittävä määrä teknologiaa ja osaamista tuskin katoaa, joten periaatteessa uusiksi menevät ainoastaan valtajärjestelmät sekä tapamme hyödyntää maapallon resursseja - eli siis ne asiat, jotka hommasivat meidät kuseen alun alkaenkin. Rahaan ja talouteen valtansa perustava valtaeliitti menettää voimansa kun rahasta tulee epäkelpo motivaattori, ja johtuen siitä että nämä kaverit ovat pärjänneet elämässä yksinomaan rahalla, se tuhoutuu. Fare thee well to the old empire.

Sittenpähän jää enää nähtäväksi tosiaan se, oppiiko ihmiskunta virheistään vai ei. Itse ainakin jaksan uskoa niin; olen menettänyt uskoni ihmiskunnan nykyiseen suoritukseen, mutta en sen potentiaaliin. Me ollaan loppupeleissä aika hieno luomus, ja olisi sinänsä harmi jos mentäisiin katoamaan kokonaan tältä planeetalta.

edit: tämä viesti siis vastauksena Greystrokelle!

Musta on todella tärkeää muistaa, että "nykytilanne" ei ole mikään staattinen möhkäle, vaan dynaaminen, jatkuvasti kehittyvä, äärettömän monitahoinen systeemi.

Luonnon yksi merkittävimmistä ominaisuuksista on jatkuva itsensäkorjaavuuskyky, ja tämä ominaisuus kyllä toimii ihmiskulttuurissa siinä missä muuallakin.

Mikä saa sut uskomaan, että käännös ei olisi enää mahdollinen? Musta näyttää siltä, että mitä akuutimpi kriisitilanne, sitä suuremmat mahdollisuudet, koska kriisi pakottaa kaiken käytössäolevan potentiaalin esiin.

Fiilistelin kyllä kaunista ja inspiroivaa postaustasi, ja voin samaistua moniin juttuihin. Oon itekin fiilistelly tota ajatusta, että jospa sitä alkais jouduttamaan muutosta törsäämällä ja elämällä mahdollisimman kärsimyksellisellä tavalla.

Mutta onko se sellaista vibaa jota haluan tähän maailmaan levittää? Ei kyl.

Hitto toi sun avatar on kaunis!