Eilen siis kokeilin elämäni toista kertaa silokkeja ja muihin käyttämiini psykoaktiivisiin substansseihin kuuluu vain pilvi.
Eka kohtaaminen tattien kanssa tapahtui 3 ½ viikkoa sitten 13 silokilla ja kokemus oli erittäin positiivinen. Euforiaa, nauramista, pintojen elämistä, mieli oli hetken aikaa lapsen tasolla. Kaikki, mitä kämpästäni löysin oli tavattoman mielenkiintoista ja jännää. Mitään syviä oloja en halunnut edes hakea ekalla kerralla, joten pieni annos riitti mainiosti antamaan esimakua tattien vaikutuksista. Olin paastonnut lähes koko päivän ja sienet meni tyhjään mahaan. Matkapahoinvointia esiintyi jonkun verran, mutta kauhea nälkä selittää tätä seikkaa myös.

Toinen sieni-ilta oli siis eilen.

Set&Setting
Paikka: tuttu ja turvallinen oma kämppä. Ei matkaseuralaisia.
Aika: 18:30 nautein sienet teen seassa
Muuta: Söin 2 ½ tuntia ennen sienten nauttimista todella kevyesti, että sain nälän tunteen pois. Aiemmin päivällä olin siivoillut kämppää, käynyt koululla tekemässä tentin ja tuntia ennen H-hetkeä kävin suihkussa. Samalla kun näitä arkisia askareita tein, valmistauduin lähes koko ajan pääni sisällä illan reissuun. Kuuden maissa tein vielä lisäyksiä Mediaplayerin ja Youtuben soittolistoihin ja tässä vaiheessa oli jo perhosia vatsassa.


Kello löi puoli seitsemän ja muutamalla kulauksella tee sienineen meni kurkusta alas. Tämän jälkeen aloin jonglööraamaan kolmella pallolla ja Spyro the Dragon -pelin musiikit soi koneelta taustalla luoden veikeän/leikkisän ilmapiirin. Pehoset olivat kadonneet vatsasta, mutta pään sisällä oli silti se odottava tunne. Jonglöörasin lähes vartin putkeen, jonka jälkeen istahdin tyynylle lattialle katselemaan ja lueskelemaan CD-levyjeni kansista löytyviä vihkosia. Lueskelin Nightwishin biisien lyriikoita, pyörittelin sormissa rumpukapuloita ja venailin. Välillä taas jonglöörasin ja kävin tekemässä pari voileipää. Voita levittäessä nousi pienen pieni huonovointisuus. Aikaa sienten nauttimisesta oli kulunut 40 minuuttia. Säästin leivät reissun varrelle, jos nälkä yllättäisi. Päätin vielä hetken aikaa keskittyä jonglööraamiseen ja huomasin, kuinka pystyin keskittämään katseeni tiettyyn pisteeseen, ja sillä ei ollut mitään vaikutusta siihen kuinka hyvin hallitsin pallojen liikuttelun. Normaalisti katseen kohdistus ainakin omalla kohdalla heikentää käden ja silmän koordinaatiota tarkkuutta vaativassa touhussa.

Tunti sienten nauttimisen jälkeen huomasin näkökyvyssäni muutoksia. Värit ja varjot saivat "syvyyttä". Tarkastelin rumpujen hi-hat symbaalien pintoja ja erotin niistä todella paljon yksityiskohtia. Viimeisetkin matkapahoinvoinnin rippeet olivat kadonneet ja kaikki näytti, kuulosti ja tuoksui erittäin mielenkiintoiselta ja uudelta. Nuuhkasin pientä rasiaa, missä säilytän teepusseja --> TAIVAS VARJELE miten hajuaistiani stimuloitiin  Trooppiset tuoksut pölähtivät tajuntaani kuin metrin halko!
Istahdin lattialle tutkimaan jälleen Nightwishin levyjen taideteoksia ja jumittelin siinä kymmenisen minuuttia niitä ihastellen 

1 ½ tunnin kohilla päätin vaihtaa musiikin syvällisempään genreen. Bändinä toimi Tool. iPodin napit korville, sängylle maate ja simmut kiinni. Silmäluomien takana näkyi visuaaleja ja Tool todellakin iski tajuntaan. Tähän saakka trippiä olin pysynyt melko tiukasti todellisuudessa kiinni, mutta silmät kiinni keskittymällä ja musiikin avulla pääsin pintaa syvemmälle. I got disconnected from reality. En tuntenut olevani enään "sidottuna" omaan kroppaani. En tiedä hengitinkö suun vai nenän kautta. Seurailin ajatuksiani ikään kuin kolmannesta persoonasta, mutta pystyin silti ohjailemaan niitä. Avasin silmät ja hieman pelonsekaisin tunnelmin mietein: mikä maa, mikä paikka, kuka olen? Ajantaju oli hävinnyt lähes kokonaan, mutta sain kasailtua ajatukset, eikä pelko päässyt valtaamaan minua. En vieläkään tuntenut kroppaani kunnolla. Tuntui, että olin vain jokin ajattelemaan ja aistimaan kykenevä olio ja lähimuisti oli hämärän peitossa.

Makasin sängyllä vielä hetken ja palailin hiljalleen maan pinnalle. Nousin ylös ja kävelin suu hämmästyksestä pyöreänä vessaan kuselle. 
Kämpässäni vallitsi punaisen sävyinen himmeä valaistus, joka loi erittäin mystisen tunnelman. Istahdin tietokoneen eteen ja laitoin luureista Pink Floyd - Cluster One kipaleen soimaan. Whoooaaah! Musiikki antoi neljännen ulottuvuuden. Tai siis niin euforinen olotila oli sillä hetkellä  Istuin ja ihmettelin.

Ajattelin vielä uudestaan kokeilla simmut kiinni, Tool soimaan + keskittymistä. Tällä kertaa istuin sängyllä jalat ristissä eli tyypillisessä meditaatioasennossa. Oi kyllä, taas käytiin jossain todellisuuden toisella puolella.

21:15 olo oli edelleen sieninen. Kirjoittelin kirjaseeni jotain ja kirjoittaminen oli todella mukavaa. Tuottamani teksti väreili paperilla. Hiljalleen oloni alkoi palailla normaaliksi, mutta mieli oli erittäin tyyni, kirkas ja euforinen. After glow kestikin koko loppuillan nukahtamiseen saakka ja näin erittäin todentuntuisia unia.

Tällä hetkellä myös varsin mukava olla, vaikka hieman tuntuukin, että jotain jäi tripiltä hampaankoloon. Mieli halajaisi astetta syväluotaavampaa trippiä, mutta en kiirehdi sen kanssa. 

Tässä vielä tuo Toolin biisi, joka toimi matkalippuna to the other side:
Tool- Intension with lyrics